Paperijuttuja - nukkeja - aarrearkussani.

Paperinukke ja hänen vaatteitaan, 1950 -luvulta.

Naapurin Paula on hyvä maalari ja piirtäjä - ja on sitä edelleen. En muista milloin Paula teki tuon paperinuken vaatteineen minulle ja Maijalle, mutta joskus 1950 -luvun alkupuolella sen on täytynyt olla. Mutta sen muistan kuinka ihailimme jo silloin Paulan taitoja. Hän hallitsi vesivärien käytön ja tyylitajukin  oli jo lapsena. Mistä lie vaatemallit ovat peräisin - tekijän omasta päästä ja ajan muodin vaikutuksista varmaankin. Tälläkin paperinukella on vielä suuri vaatevarasto. Hänellä on näiden lisäksi ulkoiluvaatteita, päällystakkeja, hattuja ja kenkiä. Paulasta tuli sitten somistaja suureen yritykseen (muistankohan nyt oikein ja mikähän senkin ammatin nimi on nykyisin).

Paperinuken läpikuultava pusero.

Askartelimme noita nukkeja joskus meidän keittiön pöydän ääressa ja joskus naapurin Paulan keittiössä (tai suuremmalla joukulla jossain toisessa keittiössä). Tavallinen vesiväripaperi oli pohjana. Usein aikaisemmin tehdyn piirustuksen/maalauksen nurjalle puolelle tehtiin nuo nuket - paperin uusiokäyttöä. 

Ei noilla nukeilla leikitty sen kummemmin, niitä tehtiin vaan. Suunniteltiin, piirrettiin, väritettiin, leikattiin ja sovitettiin. Niin ja onneksi niitä säilytettiin hyvin - ovat vieläkin hyvässä kunnossa. Minun yhdeksi ammatikseni tulikin sitten paperikonservaattori (joskus paljon myöhemmin).

Tässä yksi kuva lisää aarrearkustani -  äitini vanha vanerinen matkalaukku. Sen päällä on toinen aarrearkkuni. Sen hankin aikoinaan Saksassa asuessani ja sen aarteet ovat itsetehtyjä tai uudelleen tuunattuja koruja.

Tämä paperinukke on samoilta ajoilta - joskus 1950 -luvulta, alkupuolelta. Onkohan se minun vai Maijan tekemä? En kertakaikkiaan muista, ei sitten pienintäkään mielikuvaa asiasta. Näitä omatekosia nukkeja on tallessa useita. Meidän omat on yleensä väritetty värikynillä, ehkä vesivärien käyttö ei vielä ollut hallussa. Osattiinhan me vesivärillä maalata, tämänkin nuken takapuolella on vesivärimaalaus - on muuten koulussa tehty työ, jossakin näkyy nimeni ja luokkani numero. Käytimme minun paperit uudelleen, kun suuri osa Maijan töistä jäi kansakoulun kokoelmiin tai olivat niin hyviä ettemme halunneet tuhota niitä. 

Kansallinen juhlapäivä Unkarissa.

Unkarin kansallien juhlapäivä, 1956 kansannousun päivä on tällä viikolla -  23. lokakuuta.

Juhlaa valmistellaan parasta aikaa, kävin katselemassa paikkoja.

Viereinen kuva on Parlamenttitalon restaurointyön aitauksen koristeena. Kuvan oikeassa reunassa näkyy osa valmista Parlamenttitaloa jo valmiina. Valokuvan vuosilukua en löytänyt, varmasti vanha kuva.

Samassa aidassa ovat nämäkin surulliset Parlamenttitalon kuvat, pommituksen ja tuhon jäljet näkyvillä. Vuosilukua en tässäkään huomannut, voisi olla maailmansotaa tai kansannousua. Näitä tuhon jälkiä ei tuossa talossa enään näe. Nyt tehtävä restaurointi puhdistaa ja tukee rakennusta - varmistaa sen kauniina ja kestävän pysymisen.

Eilen sunnuntaina 21. lokakuuta Parlamenttitalossa oltiin jo valmistautumassa torstaiseen juhlaan. Useita esiintymis- / juhlavieraslavoja rakennettiin kauniissa säässä. Arvokas lipunnosto on juhlapäivän aamuna  klo 10 tällä aukiolla.

Corvin tetterin edustalla olivat jo juhlallisuuden alkaneet. Kukkalaitoksia on jo tuotu, puheitakin pidetty ja musiikkia soiteltu. Sama jatkuu todennäköisesti useita päiviä.

Linnoja Slovakiassa - osa III

Banská Bystrica sijaitsee keskellä Slovakiaa Hron -joen laaksossa, vuoristojen ympäröimänä. Se on ollut tärkeä kaivoskaupunki – kupari, hopea, kulta ja rauta. Esihistoriallisia kaivostyökaluja on voitu päivittää ajalle 2000-1700 BCE.

Yleiskuvaa kaupungin keskusaukiosta, sitä reunustavat rakennukset on restauroitu näyttäviksi, samoin kuin koko ydinkeskusta (kaikki mitä näimme). Kaupunki on aikojen kuluessa tunnettu monella eri nimellä, vuonna 1255 löytyy latinalainen nimi Noua villa Bystrice, v 1300 tunnettiin nimi Neusohl, nykyinen nimi tuli viralliseksi vasta v 1920.

Kaupungin linnan barbican / bastion (linnoitetun alueen ulkorena tms.) ulkoasu kuvaa sen historiallista kehittymistä, puna – valkea osa edustaa Gotiikkaa ja keltainen osa Barokkia. Linnan aluetta ympäröinyt muuri on suurimmaksi osaksi hävinnyt. Alue on nyt kaupungin hallinnollista keskustaa, siellä on myös museoita ja kirkkoja.

Yläkuvassa minä - vanhan linnanmuurin jatkeena.

Tuon komean kadun nimi on muuten Horna ulica.

Banska Bystrica -  Linkkin engalnnikieliselle sivustolle.

Palataan Slovakian luoteisosan vuoristoon, pieneen kylään nimeltä Cicmany. Siellä ei ole suuria ja komeita linnoja tai palatseja. Mutta mielestäni nämä koristellut kauniit hirsimökit ovat sopiviä tähän linnojen kierrokseen.

Kylä on tunnettu omaleimaisesta kansantaiteestaan. Tätä kylää koskeva vanhin säiltynyt on vuodelta 1272. Kylä paloi suuressa tulipalossa 1921, mutta se rakennettiin uudelleen.

Aikoinaan kylä oli lampaakasvatuksen keskus, nykyisin se on suosittu turismikohde, sekä talvella että kesällä.

Sateinen, hiljainen lokakuun alun päivä Slovakialaisessa vuoristokylässä - Cicmanyssa.

Linnoja Slovakiassa - osa II

Nitra sijaitsee Slovakian länsiosassa, Zobor vuorten juuressa ja Nitra joen laaksossa. Nitran alueella on ollut asutusta jo tuhansia vuosia (6000v), ja ensimmäisen kerran se mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 880 -luvulla.

Vanha kuva Nitrasta ja sitä hallitsevasta linnasta – on linnan linnan alueen sisäänkäynnin vieressä.

Kaupungin nimivariaatioita:

Unkari – Nyitra (sanottaessa se kuullostaa - Nitro) tai Nyitria

Saksa – Neutra

Turkki – Litra

Vanhoja muotoja: v 826 Nitrawa, v 880 Nitra, v 1111, 1113 Nitra ja Nitria

Kun ja jos aikoo matkailla autollaan Slovakian alueella, kannattaa hankkia uusin kartta, missä nimet on paikallisella kielellä. Uusia teitä rakennetaan kovalla vauhdilla, ja ainakin uusien valta- tai moottoriteiden liitynnät on suunniteltu meille ehkä vieraalla logiikalla, tai käyttöön on otettu vaan joku vanhan tien pätkä liityntään.

Liikenneympyrät on paras ottaa tarkkaavasti, niitä on tieverkosto täynnä (hiljentävät ajonopeuksia mukavasti), mutta ympyrästä erkanevia teitä ei ole aina merkitty uudelleen (siis, merkintä mieleen jo ympyrään tultaessa).

Linnalle saavuttaessa tullaan Pribina aukiolle. Aluetta hallinneen prinssi Pribinan aikana vihittiin / pyhitettiin ensimmäinen kristillinen kirkko itä ja länsi slavien alueella vuonna 828.

Linnan alueen varsinainen sisäänkäynti on tässä kuvassa. Täällä on Piispan istuin, St. Emeram katedrali ja Paavikin kävi täällä vuonna 1995. Arkeologiset tutkimukset jatkuvat alueella ja Emeraman katedraalin restaurointityöt näyttivät olevan jo loppusuoralla. 

Nitra on hyvin tärkeä uskonnollinen keskus, täällä on kaunis synakoga sekä useita tärkeitä kirkkoja.

Slovakian tasavalta - Nitra   linkki Nitran matkailusivulle, englanninkielinen.

Zvolen linnan rakentaminen alkoi 1370 – 1380 unkarilaisen kuninkaan Ludwig von Anjoun toimesta. Hyvin monia herroja ja kuninkaita on tässäkin linnassa hallinnut ja linnaa muokannut. Asutusta tällä alueella oli jo Paleoliittisellä ajalla.

Vanha piirros / kaiverrus esittää Zvolen linnaa ja sen juurella olevaa kaupunkia, piirroksen kuva on linnan sisäänkäynnin vieressä.

Linnan pihaa näkyy näissä molemmissa  kuvissa, tämä oli suljettuna maanantaisin. 

Linnassa näkyi olevan taidetta vanhaa ja uuttakin, ainakin ulkona oli useita moderneja veistoksia.

Zvolen - linkki Wikipediaan

Todellisuudessa linnaan on sijoitettu Slovakin kansallisgallerian yksi osa – Slovenska Naroda Galeria.

Linnoja Slovakiassa - osa I

Slovakian kierroksella näimme linnoja, toisia vain kaukaa ihaille ja toisia kellariluolista torninhuipulle saakka tutkaillen. Kiinnostavaa oli ja uutta tietoa ainakin minulla, se oli selvää ennestään, että keskisessä Euroopassa on paljon vanhoja linnoja – mutta näin paljon ja niin vanhoja. Kunnostettujen linnojen lisäksi on vielä linnojen rauniot upeissa maisemissa (onhan ne rauniotkin yleensä kunnostettu ja tutkittu).

Slovakina pääkaupungin Bratislavan linna. Sisällä ei käyty, ympäristössä kierreltiin ja paikalle mentiin punaisella turistikierrostaan ajavalla junalla. Linnan näin joskus 20 vuotta sitten, edellisellä Bratislavan käynnillä (linna oli silloin hiekanruskea).

Kiinnostava yksityiskohta Bratislavan linnan seinässä. Varmasti tätäkin rakennusta on hajotettu moneen kertaan, näyttää vanhat ikkunapaikat laitetun alkuperäisille paikoilleen uuteen seinään.

Bojnicen linna on Slovakian eniten vierailtu linna. Paikka on mainittu asiakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1113, ei linna vaan sen alla oleva luola, minkä päälle sitten linna rakennettiin – aluksi puusta tehty linnoitus.

Kuva on linnan alueen sisäpuolella. Oli sateinen ja hyvä päivä linnavierailulle. Täällä ei päässyt kiertelemään omin nokkineen, opas kierrätti ympäriinsä ja kertoi historiat ja tarinat. Sanaakaan ei ymmärretty, ei haitannut kun osasimme tarkkailla oikeita kohtia – loput arvattiin. Ompahan taas tutkimista netistä myöhemmin.

Nämä sisäkuvat antavat jo jonkinlaisen aavistuksen linnan sisustuksesta ja sen eri aikakausien tyyleistä. Satoja rappuja oli kavuttava ylös torniin ja laskeuduttava taas maan uumeniin. Onneksi jalat olivat kunnossa, eikä opas kulkenut juoksujalkaa, ja kuvatakin ehti matkan varrella (kutakin kameraa varten oli oma maksunsa, eikä sitten tarvinnut kysellä saako kuvata).

Luolastossa oli se alkuperäinen lähde, mitä käytettiin aikojen mittaan myös linnan kaivona (lähde on nykyään kuivunut, niin ymmärsin, en nähnyt kun oli pimeää).

Kaivo linnan yhdessä pihassa, itse kaivo ja se lähde oli siellä luolassa, noin 26 metriä alas.

Upea linna - jossakin Nitran ja Bojnicin paikkeilla, siis keskellä tai länsipuolella Slovakiaa (selvitän joskus tarkemmin).

Sateinen päivä, illan hämärtyessä voi nauttia maisemista – linnojen välillä. Tässä kuitenkin paluumatkalla yöpymispaikkaan Nitran kaupunkiin.

Vihanneskeittoa ......... herkutteluviikon jälkeen.

Yllätyin tämän keiton mausta - vaikka se on omatekoinen, enkä ole mikään ruualaittaja saati kokki - aina ei tarvita lihaa ja rasvaa makua antamaan. No, kun kaapissa jo muutaman päivän lojuneet porkkanat ja kukkakaali oli käytettävä. Poiskaan niitä ei voinut heittää, tavallisen roskan sekaan - kun sitä biojäteastiaakaan ei ole, täällä keskellä suurta Budapestin kaupunkia.

Pelkästää porkkanat ja kukkakaali ei riitä keitoksi. Kaapista löyti kaikenmoisten mausteitten lisäksi linssejä, tomattimurskaa, montaa sorttia sipulia ja paprikatahnaa. Eipä siihen muta tarvittukaan. Ensin huuhdoin linssit ja laitoin veteen kiehumaan, pilkoin porkkanat ja puolikkaan suurta kukkakaalia (vielä olis keksittävä mitä siitä toisesta puolikkaasta tulee...) sekä sipulit ja kaikki kattilaan linssien seuraksi. Tomattimurskan lisäsin seuraavaksi ja sitten niitä kaikenlaisia muita mausteita – aina välillä maistaen. Muistaakseni lisäsin hieman yrttisuolaa, lorauksen viinietikkaa, rakuunaakin ja jotain muuta yrttiä (mitä lie).

Keittelin keittoa hissukseen, niin kauan että ainekset kypsyivät ja maut tiivityivät ja syvenivät. Eikä sitten muuta kuin kyytipojaksi kivennäisvettä ja nälkäisemmälle syöjälle kifli (veteen leivottu vehnäsämpylä, sellainen pitkulainen käyrä – niinkuin kuvassa näkyy). 

Tämä ruoka ei tule edes kalliiksi, sopii muuten hyvin penninvenytysviikoillekin.

Näitä herkkuruokia syötiin Slovakian kierroksella, etualan lautasella valtavat pihvit (kyllä oli - 2 kookasta) sienikastikkeella ja toisella annoksella oli punaviinikastiketta toisenlaisella pihvilla (kun en muista niiden nimiä).

Slovakialaisen linnan hämärässä oluttuvassa mastui hyvä slovakialainen olut ja ruoka.

Slow life jatkuu - Budapestissa

Hidas elämä jatkuu ja sen mannekiinina toimii tässä vieressä -  mallinukke Slow Design näyttelyssä. Tungoksessa sain kuvan hänestä vain sivusta.  Kiva asu nuken yllä ja jotenkin tutun oloinen!!

Hitaita tapahtumia on Budapestissa paljon lisää – (ja on jatkuvasti, nytkin kolmen viikon aikana) kaikkeen ei ehdi kun viettää tätä slow lifee. 

Joka viikonlopppu on ollut jonkinlainen maraton- tai muu juoksukilpailu, oli Palinka- ja Suklaafestivaalia, Szent Istvan basilikan edessä oli monenlaista soittoa ja orkestereita, muunmuassa 600 lasta esiintyi valtavassa huilukonsertissa. 

Tässäkin hyvä esimerkki ”slow lifesta”, yleensä kiireisen Andrássy útin olivat valloittaneet kävelijät ja polkupyörät pari viikkoa sitten – autottomana päivänä. Siellä sujuu pyöräily jo melko turvallisesti - valmiilla pyöräteillä.

Kuva on autottoman päivän näkymä Oopperatalon edessä. Nyt tällä viikonlopulla ei tarvinnut mennä edes esitykseen rakennukseen sisään – ooppera tuli ulos rakennuksensa eteen.

Corvinin olutfestivaali tuli kotinurkille – neljäksi päiväksi. Häiriötä ei ollut, ei rähinää eikä liikaa melua – oli elävää musiikkiä ja mukavaa yhdessäoloa. Ainakin paikalle kokoontunut väki näytti nauttivan hyvästä kesäsäästä – syyskuun viimeisinä päivinä.

Iltatunnelmaa aukiolla – Corvin sétány – se on Corvin tavaratalon takana siellä korttelin keskellä ja pois vilkkaan kadun ja ratikoiden ja autojen kolinan vierestä. Ja sisäänpääsymaksua ei ole – maksat vaan ostoksistasi - kymmeniä tai satoja eri olutmerkkejä, hyvää unkarilaista syötävää, käsitöitä,ym.

Päivällä oli lapsia ajateltu erikseen, oli monia pelejä, kasvomaalausta ja leikkejä, tämä oli perhetapahtuma.