Turistina Helsingissä - Espoosta.

Esplanadin puiston kukkaistutuksia ja Runebergin patsas.

Kyllä Espoostakin voi ja kannattaa tehdä matkoja Helsinkiin - ihan vaan turistina, huvikseen, ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta - yksin tai mieluimmin hyvän ystävän kanssa. Katsellaan paikkoja, ihmetellään kaikkea mikä on muuttunut, pohditaan pitkään minne mentäisiin syömää, istuskellaan ja jutellaan.

Tämän perjantain junamatka Leppävaarasta hurahti 17 minuutissa A junalla. Tykkään matkustaa kaikilla pysäkeillä pysähtyvällä junalla, on enemmän aikaa ympäristön tarkkailuun. Ei siinä suurta eroa ole, 4 minuttia. Matka maksoi 3.36 € matkakortilla, tavallinen kertalippu on 4 €.

Helsinkiläisen ystäväni tapasin Hesan assan kukkakaupan edessä, niinkuin aina - tässä samassa paikassa. Totesimme ettei paikkaa kannata vaihtaa, jompikumpi tulisi kuitenkin tänne - vanhasta muistista. Ei sekään olisi ongelma, onhan meillä kännykät mukana, vaikka ei me kuitenkaan kuultaisi soittoa, textarin ehkä tarkistaisi sitten myöhemmin. Hyvä, nyt olimme molemmat 10 min etuajassa.

Espan puistoon suuntasimme aluksi, se oli turisteja tulvillaan, elokuu kun on Euroopan lomakuukausi. Ihailimme Runbergin patsasta ympäröiviä kukkaistutuksia, samaa värimaailmaa oli puiston muussakin koristelussa. Elävä kultainen kaunis "tyttöpatsas" ilahdutti ohikulkijoita. Lantti tytön pieneen kuppiin (edessä maassa) sai tytön vaihtamaan kaunista tassiasentoaan. Vanha Kappeli ravintola oli rempassa ja terassikin puoliksi auki, muusiikkilavalla oli elävää musiikkia.

Kauppatorille seuraavaksi, niinkuin aina näillä päivän Hesan matkoilla tehdään. Alla kuvassa soitteleva haitariorkesteri esiintyi jo kesäkuun alussa, samanlaisella turistimatkallani. Paikkana Kauppatorin ratikkapysäkki, yleiseöä piisasi ja soitto oli upeaa. Tuo kuvan tarkka kuulija näytti olevan kilpaileva ulkomaalainen haitaristi, otti oppia suomalaisporukasta, ainakin seurasi silmä ja korva tarkkana koko esityksen.

Elokuinen kauppatori on kokemisen arvoinen, upeaa väriloistoa, tuoksuja, makuja sekä iloisia ihmisiä. Niitä lokkiverkkojakaan emme nähneet, olikohan ne jo poistettu vai eikö me vaan huomattu. No, ei muuten ollut lokkejakaan.

Jotain muuta huomatti eka kertaa, nimittäin se hotelli, Hotel Haven Unioninkadulla, missä Rihanna asui Helsingin konserttinsa ajan, hän on barbadoslainen pop -artisti. Kuuluisa hotelli, eikä me tiedetty sitä ennestään. Taas samaisen hotellin edessä oli paljon väkeä, ei menty kuikuilemaan uteliaana. Eilen sitten selvisi että Dalai Lamahan se siellä nyt asui.

Seuraavaksi tarkistettiin Pohjoisespalla oleva uusi / uusittu Strindbergin kahvila. Vanhan kahvilan paikalla on nyt uusi Marimekko ja kahvila siinä vieressä. Kananpojan salatti oli tosihyvää, palvelu hyvää ja paikka tyylikäs, muutenkin vierailemisen arvoinen.

Takaisin Espooseen matkustin bussilla, eri maisemat vaihteeksi, matka maksoi saman kuin tullessa mutta kesti yli puoli tuntia. Bussini lähti Elielinaukiolta Postitalon ja Rautatieaseman välistä. Odotellessa sain vielä seurata laitapuolen kulkijoiden touhuja (narkkari, juoppo, kerjäläisiä jne), siis ihan kuin olisi turistina jossain.......  Ystäväni matkusti kotiinsa myös linjurilla, hän Hesan Oulunkylään.

Vasta maalattu Helsingin kaupungintalo, taustalla tuomiokirkko.

Kesämuisto Unkarissa.

Satumua.

Uavan meren tuolla puolen pitäsj olla mua,

jossa paekat lämpösinä aena olla sua.

Siellä kukat nuutumata aena rehottaa.

Päevä paestaa, rannan hiekkaan, laene liplattaa.

Voe, voe, jos minnäi jonnii kerran tuonne piäsisin,

Niin tuskin tänne paluuta ies yhtään miettisin.

Vuan siivetön ei ossoo lentee, vanki se on muan.

Sua huaveilla ja unta nähdä minnäi tiällä vuan.

Lennä laalu sinne, missä lie tuo satumua,

Jossa jonnii pitäis outtoo minuakkii vuan!

Lennä laalu niin ku liitää huarapiäskynen

Kerrro, jotta unissain on yksinomaan hiän

Tässä on oikeet SATUMAAn sanat, sellaiset mitä varmasti on lauleltu tällä Suomen niemellä usseempaankin kertaan. Sain sanat serkkuni vaimolta, Irmalta, iloisen laulamisen toivotuksen kanssa. Hän ei varmasti pahastu kun jaan tätä iloa eteenpäin. Minua ainakin naurattaa ja laulattaa.

Satumaan kuvaksi laitoin auringonkukkapellon Unkarista, matkanvarrelta Budapestista Nagybörzönyiin ja Duna-Ipoly N.P. - luonnonpuistoon ja toisen kuvan pienestä kahvilasta missä joimme kahvit satumaisen ihanien leivosten kera. Leipomo on muuten tässä samassa talossa Nagymarosin kylässä, paikka on tuotteistaan kuuluisa - mekin siellä jo melkein kanta-asiakkaita.

Leipomo kahvila Nagymarosissa, Tonavan mutkassa.

Uusi radio - retroradio.

Tämä on uusin hankinta kotiin - RETRORADIO - klassinen mono-radio. Eilinen ostos maksoin 36,95 €.
Retroa radiossa on sen muotoilu ja stereon puuttuminen.
Uutuuksiakin siinä tietysti on. Säätimien ympärille tulee kaunis sininen valo, kaiutinta voi käyttää muiden laitteiden kuunteluu, herätys- ja snoozetoiminnot. Kellon ja kalenteritietojen toimimiseen tarvitaan paristot, 2 kpl.

Vanha radio on jotenkin rikki, se kun kärsii selvästi häiriöistä ja pätkii, eikä edes aukee enää pienellä kädenliikkeellä, niinkuin mielestäni pitäisi. Tuota se on tehnyt pitemmän aikaa, ainakin muutaman vuoden. Nyt sain tarpeekseni ja kun näin tämän uuden pienokaisen kaupassa, oli valmis hankintaan. En hävitä sitä vanhaakaan, soittelen joskus cd -levyjä ja kasetteja, jos nuo osat edes toimivat kun en ole kokeillut aikoihin.

Tarpeettoman tavaran kierrätyspäivät.

Tämän kesäreissun ensimmäinen aamu Budapestissa, heinäkuun puolessa välissä, vähän pysäytti ajattelemaan.  Tapani mukaan vilkaisin ikkunasta pihalle ihaillakseni maisemaa ja tarkistaakseni lämpötilan. Nyt oli ikkunan alla jonkun makuuhuone, asukas oli jo herännyt. Huomasin, että tämän pikkupuiston jokaisella nurkalla oli asumukset - leirit. Hetken hämmennyksen päästä muistin ettei kyseessä voikaan olla laman seurauksia ja asunnottomien uusia majapaikkoja, vaan ---- odoteltiin sitä kerran vuodessa tehtävää rojunhävitystä ja -kierrätystä. Nimittäin kaikissa kaupunginosissa järjestetään kirrätyspäivät - tai mikä sen nimi nyt onkaan, suuret siivouspäivät - nyt oli Józefvárosin vuoro.

On muuteen monesti selvitetty turisteille ettei kysesssä ole asunnoistaan ulos häädettyt perheet tavaroineen tai joku muu onneton tilanne, vaan toisten siivous ja toisten työpaikka.

Nämä leirit ovat hyvien paikkojen varauksia, eli se tavara mikä ympäröivistä rakennuksista tuodaan kadulle, on varattu aluksi tälle sakille. Paikka toimisi myös "välivarastona ja verstaana".  

Kahden päivän päästä alkoi tavaraa kertyä paikalle. Leirien elämä oli melko vilkasta, yöllä ja päivälla. Olihan siinä ainakin tusinan verran paikallaan pysyvää väkeä, asemien vahtivuorot vaihtuivat kun osa leiriläisistä nukkui vuorollaan. Auringon porottaessa puisto-käymälä alkoi tietysti haista p....lle. Onneksi meidän talon napakka talkkari piti komentoa ja vahti että paikat pysyivät kutakuinkin järjestyksessä. Luuta heilui ja katu sekä jalkakäytävät pysyivät siisteinä.

Paikalle tuotiin huonekaluja, helloja, jääkaappeja, vaatteita, kaikkea mahdollista. Purkujätteiden, maalien ja muun ongelmajätteen vienti on yleensä kielletty, mutta .... No, varsinainen kierrätys sujui vauhdilla, kaikki metalliromu irrotettiin (laitteet särjettiin ja metalli poistettiin) ja koottiin kasoihin. Yllä kuvassa näkyvä pikku kuormuri keräsi metalliromua, toinen auto kokosi puutavaraa. Myöhemmin kun "arvotavara" oli koottu, pääsi kuka tahansa etsimään itselleen esim. kunnostettavaa pöytää. Tuostakin olisi saanut pienen asunnon kalustettua vähällä vaivalla.

Saman puiston toisella nurkalla oleva leiri ja uusi tavarakasa.

Seuraavana maanantaina oli kaupungin puhtaanapito korjannut paikalle jääneet rojut, sitten tuli rankkasade ja talonmies-rouva joka siivosi loput. Pakko oli ihailla tuota rankkaa, viikon kestänyttä työrupeamaa, siinä vasarat ja moukarit heilu, ja metalli murskaantui ja särkyvä lasi helisi. Melko hyvässä sovussa koko touhu hoitui, pientä nujakointia huomasin. 

Tätä linkissä olevaa YouTuben upeaa esitystä todella kannattaa katsella ja kuunnlla. Bangó Margit - Gyere  ja tassivat mustalaistytöt esittävät Unkarin mustalaismusiikkia - sitä oikeaa ja hyvää.

Uusi kahvipannu - Perkolaattori.

Uusi hankinta minullakin, Perkolaattori kahvinkeitin tai -pannu. Kyllästyin katselmaan turhan suurta kahvinkeitintä pienen keittiön työtasolla. Vaikka ei se vanha keitinkään kovin suuri ole, työtaso ja keittiö vaan ovat pieniä. En sitä vanhaa hävitä, sille on hyvä lepopaikka kaapin ylähyllyllä. Tarpeen tullen, nostan sen taas vanhalle paikalleen - silloin kun on suurempi porukka kahvilla.

Tämän uuden - Perkolaattorin tunnen ennestään. Muinoin nuoruudessani sellainen oli keittiöni työtasolla USAssa - muidenkin keittiöissä niitä näin. Usein pannu ladattiin jo illalla valmiiksi, vesi säiliöön ja kahvinpöönit omaansa. Aamulla vaan töpseli seinään vaikka silmät ummessa. Hyvää kahvia tuli, kunhan piti pannun puhtaana ja veden raikkaana. Tämä uusi pannu on Ruotsalainen, lähiostarista ostin sen eilen. 

Kahvipannun ja kuvan koristeeksi laitoin kaksi kaunista, käsin tehtyä liinaa Unkarista, Kalocan alueelle tyypillistä kirjonta. Ovat niin taidokasta käsityötä, että on vaikea erottaa niiden oikeaa ja nurjaa puolta toisistaan - eli kummin päin vaan, aina on oikein päin. 

Pyhän Tapanin kirkko Unkarin Nagybörzönyissä.

Unkarissa on useita Szent István Templom nimisiä kirkkoja ja ainakin yksi basilika Budapestissä. Tämä hyvin pieni, vanha kivikirkko, Pyhän Tapanin kirkko Nagybörzsönyissä on peräisin 1200 -luvulta. Kirkon vaiheista on tehty perusteelliset tutkimukset, joista on tarkka kuvaus ed. linkissä (unkariksi, google kääntää ontuvaksi suomeksi).

Muistolaatta kiviaidassa.

Tälläkin matkalla meillä oli onni mukana, törmäsimme kirkon "suntioon" portilla kun hän oli poistumassa kirkon tarkistuskäynniltä. Pääsimme sisälle ja kuulimme mielenkiintoisen esittely.





Kirkossa järjestetään erilaisia tilaisuuksia, erityisesti kesällä kyläjuhlien yhteydessä, siellä pidetään messuja, vihitään pareja avioliittoon.

Alukujaan paikalla on ollut puinen kirkko, tätä ruskean punaisesta trakyytti kivestä (vulkaanista kiveä) tehtyä kirkkoa on rakennettu useissa vaiheissa. Sitä on korjattu milloin minkin porukan hyökkäysten jäljiltä ja vahvistettu odotellessa uusia hyökkäyksiä ja vainoja. Katon reunaan, räystään alle, on veistetty parrakkaita mieskasvoja pelotteeksi.

Kirkossa Réka ja kirkon suntio.

Kirkon takaosaa ja parvi.

Nagybörzsönyin kylä sijaitseen luonnonpuiston, Duna-Ipoly-Nemzeti-Park, reunamalla, Budapestista ja Tonavan mutkasta pohjoiseen Slovakian rajan läheisyydessä. Kylä on toimiva maaseutumatkailun kohde, oikea maalaiskylä.

Kylän oman taiteilijan tekemien puuleikkauksien näyttelyssä on tämä Szant István Templom.