Monenmoisia katukiviä Helsingissä.

Helsingin komeimmat katukivet - ovatkohan ne nämä Unioninkadun jalkakäytävien keskiosiin asetellut graniittilohkareet. 

Unioninkatu (Linkki Wikipediaan) on se katu, mikä on siinä Senaatintorin ja Tuomiokirkon vasemmalla puolella. 

Kivetyksen hisoria olisi kiva tietää, yritin etsiä mutten löytänyt. Luulisin kivien olevan suomalaista graniittia - vanhoja varamasti ovat ja painavia.

Ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko on alapuolella olevan kuvan vasemmassa reunassa, puiden siimeksessä. 

Suomen Kansalliskirjaston sisäänkäynti ja sen pieni kupolikatto näkyvät kuvan keskipaikkeilla - tuo komeakivinen jalkakäytävä jatkuu vielä kirjaston ohi. 

Kuvassa lähempänä on entisiä sairaalarakennuksia, kuten tuo komea Topelia, yliopistoon kuuluvia nykyisin.

Seuraava (kuvat alla) komeitten katukivien paikka on Sofiankatu (W. Linkki) siellä voi nähdä erilaisia vanhojen kivetyksiä. Nykyinen lyhyt kävelykatu yhdistää Kauppatorin ja Senaatintorin. 

Katu oli olemassa jo 1640 -luvulla. Sofiankatu muutettiin museokaduksi vuonna 1998, jolloin se jaettiin kolmeen osaan ja sen osat päällystettiin eri aikausien tyylillä. Nyt koko aluetta kehitetään uuteen malliin, Sofiankatukin on osa Torikorttelit kokonaisuutta.

Täällä on taas noita komeita, suuria graniittilaattoja tai -lohkareita, tavallisia pitkiä reunuskiviä, tiiliskiven näköisiä ja kokoisia katukiviä sekä epämääräisen pyöreitä mukulakiviä. Täällä voi sitten kokeilla miten kävely sujuu kovilla mukuloilla.

Ylhäällä oikealla kuvassa näkyy vanha vesiposti, sen vieressä tiuhaan aukeavan oven takaa löytyy 

yleisö WC. Ainakin niin oli oveen merkitty.

Pohjoisesplanad ja sen jalkakäytävät on päällystetty myös komeilla katukivillä. 

Tavallinen asfalttipäällyste on yleisintä Helsingissäkin, mutta se on vaan vähemmän mielenkiintoista.

Esplanadin puiston käytävät ovat hiekkakäytäviä - niinkuin aina ovat olleet, oletan. Pääkäytävän reunojen vesikourut on tehty katukivistä, kauniita ovat. 

Nämä kauniin koristeellisesti ladottu katukivetys reunustaa Helsingin satama-altaan reunustaa. 

Sateella graniitin värit tulevat hyvin esiin, siinä on punaisen ja harmaan upeita sävyjä. Pohjoisespan jalkakäytävän kivetystä sateessa - kaunista on. Märkänäkään se ei ole liukas.

Purjelaivojen lähtö Helsingistä.

Lauantaina laivat lähtivät - 

Purjeiden paraati päivä. 

The Tall Ships Races Helsinki, 

17. - 20.7.2013, päättyi ja uljaat purjealukset lähtivät Riikaa kohti.

Hietalahden alue oli tungokseen saakka täynnä väkeä ja aurinko paistoi poutapilviseltä taivaalta. 

Satamassa oli kova hyörinä kun laivat valmistautuivat lähtöön, miehistöt näytti jo olevan paikoillaan - valmiina lähtöön. Satama altaassa pyörivät kaikensorttiset pelastu-, huolto- ja apu- ja viranomaisveneet sekä taivaalla pörräsi helikopteri.

Vieressä näkyy Götheborgin keulaa ja mastoja.

Vieressä mahtava Alexander von Humboldt II (Kolmimastoparkki Saksasta, valmistunut 2011) on valmiina lähtöön.

"Malliesimerkki nykyaikaisesta koulutusaluksesta, joka lisäksi toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Isojen laivojen kapteenit opettavat purjehtimista nuorille."  kertoo kilpailujohtaja Paul Bishop HS:ssa.

Alla Göteborg Ruotsista, se on kopio 1700-luvun aluksesta ja valmistunut vuonna 2005. Suurin historiallinen purjelaiva vesillä. "Alkuperäinen laiva purjehti Kaukoidässä ja oli tekemässä Ruotsista merikansaa." kertoo kilpailujohtaja P.Bishop Hesarissa.
Laivan lähtö oli vaikuttava, miehistö, oli pukeutunut myös historiallisiin asuihin ja tykinlaukaukset kajahtivat vielä ilmoille laivan lähtiessä Helsingistä.

Göteborg on Facebookissakin  facebook.com - swedish ship gotheborg (facebook linkki).

Shabab Oman (linkki), barkentiini Omanista, alus valmistui 1971, sen miehistön määrä on 59 henkeä.

Tämä kokonaisuus palkittiin: Kilpailun edustavin laiva ja edustavin miehistö oli Shabab Omanilla.

Näin lähti matkaan Cuauhtémoc, kolmimastoparkki Meksikosta, valmistunut 1982, miehistön määrä 276.

Laiva on nimetty espanjalaisten kukistaman atsteekkijohtajan mukaan.

Kilpailujohtaja Paul Bishop kertoo: "Huikean suosittu ja hauska miehistö on satamaan saapuessaan kannella. Perinne on sotalaivoista: kun miehistö tervehtiin kannella, se ei ole aseistettu."

Miehistöä seisoo mastoissa (tai miksi tuota purjetta kannavaa puuta sanotaan....) laivan lähtiessä satamasta, ja niin miehistö seisoi korkeuksissa laivan saapuessakin.

Kuunari Helena Suomesta, valmistunut 1992, miehistöän suuruus 28.  

PRO HELENA  (linkki)

THE TALL SHIPS' RACES 2013 - purjalaivat Helsingissä.

Suuri purjelaivatapahtuma tuli taas Helsinkiin, ajaksi 17. - 20.7.2013. 

Nyt pienet ja suuret laivat asettuivat Hietalahden sataman alueelle - Länsisatama - Jätkäsaari - Munkkisaari. 

Edellisellä kerralla - kun olin paikalla ihailemassa purjeluksia - paikkana oli paljon ahtaampi alue Katajanokan ja Helsingin kauppatorin alueella. Vuotta en muista tarkasti, taisi olla joskus yli 10 vuotta sitten. 

Koko tapahtuma kuvineen ja karttoineen on selkeästi esillä Helsingin kaupungin nettisivustolla. Nyt jälkeenpäin huomaan - olisi kannattanut vilkaissa esittelyä ennakkoon. Sanomalehdestä luin ja radiosta kuulin ja itse menin paikanpäälle vasta torstaina 18 pv, uteliaan kiinnostuneena sekä valmiina yllätyksiin. Suurin yllätys oli se arvokkaan-riehakkaan-iloinen tunnelma, tai ei sekään ollut yllätys kun paikalla oli upeitten alustan nuori innostunut miehistö - yli 3000 purjehtijaa ja hurja määrä kiinnostunutta yleisöä - ihan kaikki hyvällä tuulella ja hymy huulilla, koko ajan.

Pientä valittelua on kuulunut matkustajasatamaan menevien ja muun arkisen liikenteen suunnasta. Kiertotiet ohjattiin selkeästi ja infoa jaettiin - ohjeisiin olisi kannattanut tutustua ja sitten niitä noudattaakin, jos kerran oli Hietaniemen alueelle menossa.

LINKIT tapahtuman sivuille, monella kielellä FI, SV, EN ja RU: 

Tall ships races Helsinki - 2013  

 - KUVAGALLERIA

- LAIVAESITTELY 

 - TAPAHTUMA-ALUE JA YLEISINFO

Pienempiä aluksia ja valkoisena hohtavia telttojen kattoja yläkuvassa. Alla on täystakiloitu Göteborg -niminen laiva Ruotsista. Laivoilla on myös omat kotisivut, linkit niihin löytyvät koko tapahtuman sivuston laivaesittelyn kuvien alta - ehdottomasti kannattaa tutustua niihinkin. 

Ruotsalaisalus Göteborgin kotisivulle linkki tässä:

Eeuropean Tour 2013   Kotisivulla esitellään Göteborg aluksen historiaa, muita matkoja, rakentamista, ja vaikka mitä.
Viereisessä kuvassa näkyy laivan upea peräosa, taidetaan sanoa vanhalla merimieskiellä ahteriksi.

Kivan sanaston löysin muuten netistä sivustossa:
Hoksaa.net, Merisanasto.

Miehistöparaati Bulevardilla oli torstain päätapaus - ainakin minulle.

 Ohjelmassa (linkki) oli paljon muutakin, kuten palkintojenjako, Suomi Iskelmän SM-finaali, Paula Koivuniemen esityksiä illalla - nämä Hietalahden torille rakennetulla PÄÄLAVALLA. Ennen paraatia lavalla oli ohjelmaa jo klo10 lähtien. 

PUISTOLAVA on Sinebrychoffin puistossa, sen ohjelmassa on ja oli (juhla jatkuu kun kirjoitan tätä) paljon nukketetteria, sirkusta ja illansuussa Johanna Rusanen-Kartano lauloi ja laulatti. Eikä siinäkään vielä kaikki, JÄTKÄN LAVALLA Jätkäsaaren puolella hupiohjelmaa oli kymmenestä lähtien iltamyöhään. 

Samanlaista ohjelmaa on ja oli kaikilla kolmella lavalla ja kaikkina neljänä juhlapäivänä ja aamusta iltaan. Koko tapahtumaan oli vapaa pääsy - ohjelmamuutokset olivat mahdollisia. 

Se upea Miehistöparaati alkoi Ruotsalaiselta teatterilta noin klo 15. Onneksi menin paikalle hyvissä ajoin - pelkästään jo miehistöjen kokoontuminen Espan puiston keskikäytävälle oli hauskaa ja mieliinpainuvaa ohjelmaa. Tunnelma ja meininki oli mahtava.

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta johdatti purjehtijat marssille pitkin Bulevardia Hietalahden torin juhlaan.

Paraatin keulassa marssi voittaja-alus Statsraad Lehmkuhlin (linkki) koulutusupseeri Jo Leif Stronen Norjasta (näin kirjoittaa Hesari perjantain lehdessä). 

Koulutusupseeri kertoo menestyksen olevan aluksen 72 purjehdusoppilaan ansiota. Oikealla kuvassa paraatin keula odottelee lähtöä.

Alla Seute Deern II aluksen iloista miehistöä (30 henkilä oli tässä 1936 rakennetussa Ketsissä) Saksasta. 

Venäläisen (linkki) Mir aluksen miehistöä paraatin alussa, ovat pukeutuneet perinteiseen merimiesasuun. Mir - alus on kolmimastoinen, täystakiloitu, rakennettu 1987 ja miehistön määrä on 199 henkeä. Mir on muuten kilpailujohtaja Paul Bishopin valitsema laivasuosikki - Hesarin lukijoille hän antoi kymmenen laivan listan - Mir numerolla 1.

Vanhan periteen merirosvoasuihin pukeutunutta joukkoa Iso-Britanniasta. Heidän aluksensa on (linkki) Pelican of London, vuonna 1948 valmistunut Barkentiin, miehistön koko 36 henkeä.

Meksikosta tulee Cuauhtemoc parkki, se on rakennettu 1982 ja miehistön määrä 276. 

Ilta-Sanomat tarjoaa videon laivasta (linkki) Ilta-Sanomat video, Cuauhtemoc.

Alla vielä pienen St. Iv  (linkki) Sloopin miehistöä, purjelaiva on rakennettu 1990, miehistön määrä on 10 seiloria.

Jos vielä jatkaisin laivojen ja miehistöjen esittelyä - oppisin merenkulun sanastoakin. Kaikki nuo erikoiset sanat kopsasin suoraan netin esittelyistä, eikä minulla ole aavistustakaan mitä ne oikeesti tarkoittavat - vaikka aloin jo arvata. Purjehdukseen osallistui kaikkiaan noin sata alusta, enkä millään jaksanut mennä niistä jokaisen luo - ehkä sitten lauantain Purjeiden paraatiin - ylis sadan aluksen yhteislähtö Helsingistä Riikaa kohti olisi nähtävyys. Lähdön aika on kello 13-17, purjeet nousevat Harmajan majakalla. Paras maakatsomo olisi Suomenlinnan etelä- ja lounaisvalleilla. Upein näky jää näkemättä - ehkä kuitenkin vielä sataman tunnelmiin menen.

Kotiseutumatkailua - päiväpyrähdyksiä lähialueilla.

Kesän alku Suomessa on ollut kaunis ja lämmin, helteinenkin. Sadettakin on saatu - vähän, riittämiin mutta ei liikaa. Luonto on parhaimmillaan ja lähiseutujen matkailu- ja kulttuurikohteet valmiina vierailijoille.

Tässä satunnaisessa järjestyksessä - muutamia kesäkuun alkupuolla näkemiäni ja kokemiani paikkoja. 

Tätä kotiseutupäivää vietimme yhdessä tyttöjen kesken, siis T--u ja minä (olemme ikivanhoja työkavereita ja ystäviä, enkä tarkoita ainoastaan ikää - vaan aikaakin ystävinä). Käveltiin, kierreltiin, muisteltiin, syötiin hyvin, juotiin muutamat kahvit pullan kanssa, ajeltiin autolla, tutkittiin hautakiviä, puita, puskia ja kukkia. Sitten taas syötiin jätskit, katseltiin vanhoja ja uusia asuinalueita ja rakennuksia ja sitten ihan lopuksi vielä käytiin läpi sukututkimuksiemme tuloksia. Ja aurinko paistoi, puhdas luonto tuoksui ja vesi kimmelsi.

Vantaan Pyhän Laurin kirkko (LINKKI Wikipediaan) on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla oleva kirkko on muurattu jo 1450-luvulla, sen  tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä. Kirkko on samantyylinen kuin Porvoon, Pernajan, Pyhtään ja Sipoon keskiaikaiset kivikirkot.

Kirkko rakennettiin aikoinaan hyvälle paikalle, lähelle Turusta Viipuriin vievän tärkeän rantatien, Kuninkaantien varrelle. Alue oli jo silloin tärkeä asuinpaikka, ja Helsingin kaupunki perustettiinkin tämän pitäjän alueelle 1550-luvulla.

Nykyään kirkko on Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan pääkirkko ja se on Suomen suosituin vihkimispaikka. Jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin aamulla ruotsiksi ja puolen päivän aikaan suomeksi.

Päätykolmion ruotsinkielisessä tekstissä lukee: "En dag i dina gårdar är bettre än eljest de tusende. Ps. 84:11". Vuoden 1992 suomennos:  "Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla".

Kirkko rappeutui pahoin 1600-luvun loppupuolella. Sen kunnostamiseksi alettiin toimia - aluksi kolehti kerättiin 1729 Porvoon hiippakunnassa. Tulipalo tuhosi kaikki kirkon puiset osat vuonna 1893. Rakennusta on sittemmin korjattu moneen kertaan, se sai lämmitysjärjestelmän ja sähköt, ikkunoita suurennettiin, sisustus rakennettiin uudelleen ja viimeisin laajempi korjaus valmistui 1970-luvulla.

Kirkon ja sen kellotapulin ympärillä on ikivanhoja, suuria puita, vanhoja rakennuksia ja kaunis hautausmaa. Vanhin hautakivi on 1700-luvulta - sotakamreeri Johannes Weckströmin haudalla, hän oli rakennuttanut Tuomarinlylän kartanon.

Kirkko ympäristöineen on Etelä-Suomen parhaiten säilynyttä historiallista kirkonkylämiljöötä, elävää ja toimivaa aluetta. Punamullalla maalatut puiset rakennukset on 1700 ja 1800 -luvuilta

*****************************

Kesäkuun 1. päivän oma retkeni Helsingin raitilla - oli aurinkoinen hellepäivä. Esplanadin puisto (Linkki) oli täynnä juuri koulunsa päättäneitä nuoria ja muuten vaan kesän alusta nauttiviaa vanhempaa väkeä. Espan esiintymislavalla näkyi ja kuului musiikkia, katusoittajia myös siellä täällä, joitakin vierasmaalaisia kerjäläisiä, kukkien myyjiä (kauniita kielokimppuja, en kysynyt hintaa....).

Tämä kaksivaunuinen stadin museoratikka (Linkki) ajelee Helsingissä koko kesän ajan - viikonloppuisin. Lippu maksaa vitosen (5€) ja matkakierros kestään noin 15 minuuttia.

Ratikassa on kaksi vaunua, ensimmäisenä on umpivaunu ja toisena avovaunu (aurinkoisena hellepäivänä voi vilvoitella itseään mukavasti). Ratikkamatka oli hauska kokemus, vaunusta katsellessa näkyi ainoastaa iloisesti hymyileviä ihmisiä. Kukapa ei voisi olla ihastumatta kauniiseen, hyvin hoidettuun yli 100 vuotiaaseen kaunottareen - tämä on vuosimallia 1909.

Esplanadin puisto kesäkuun 1. 2013.

**************************************

Takaisin kotiseutumatkalle - Helingissä sijaitsevaan suomalaiseen maalaismaisemaan.

 Vuorossa oli Haltialan tila (Linkki). Tähän maatilaan kuuluu useita entisen kartanon rakennuksia ja navetta kotieläimineen (lehmiä ainakin näkyi olevan ulkona laitumella) ja hyvin laajat viljelysalueet. 

Haltialan kotieläintila on Helsingin kaupungin omistama, kaupunkilaisille (ja kaikille muillekin - ketkä nyt paikalle osavat ja haluavat tulla) virkistys- ja opetuskäyttöön tarkoitettu maatila. Tila sijaitsee Tuomarinkylän Haltialassa. Tilan varsinaisena tarkoituksena ja tehtävänä on pitää vuosisatoja viljellyt pellot edelleen viljelyskäytössä. Historiaa tilalla on 1500-luvulta asti.

Haltialan tila, näkymä tilan entisen päärakennuksen paikalta joelle.

Ruoka ja miljöökahvila "Wanha Pehtoori".

Kiertelimme katselmassa myös Helsingin uutta arkkitehtuuria, tavallisia asuintaloja ja uudentyyppisiä alueita. Torpparinmäkeen on noussut ryhmä uusia Helsinki - pientaloja, ne on suunniteltu ahtaille tonteille sopiviksi ja rakenteilla oleviakin näkyi. Muitakin mielenkiintoisia ja kivannäköisiä alueita kierreltiin - en vaan nyt muista niitten nimiä. Ei haittaa.

Alla kuvassa on Oulunkylään valmistunut uusi kaunisa kerrostalo, näkymä on sen palvekkeelta. Piha-alueet on saatu juuri valmiiksi, on istutuksia, lasten leikkikenttä ja kaunis valaistus. Kellertävä punakattoinen rakennus on asunnoiksi muutettu Villa Sumio.

**********************

Espoossa satoi vettä kaatamalla.

Eilen satoi - ja toissapäivänä satoi vettä koko päivän. Ei haittaa, kävin kaupassa ostarilla, sateenvarjo oli mukana ja paluumatkalla jouduin sen aukaisemaan. Kesä kuivaa kaiken mitä se kasteleekin - oli äidillä tapana sanoa. 

Kauppamatkalla tuli taas kiva kokemus - tyttöjen soittokunta (puhallinsoittimia - vetopasuunoitakin ja muita) soitti Leppiksen asemalla, asemana alla alikäytävässä. 

Olivat Juvenalia - musiikkiopison (Linkki) soittokuntaa.

Tytöt näyttivä olevan keskenään asialla, keskenään päättivät mitä seuraavaksi soitetaan ja sitten soittivat.

Puinen kappeli keskellä Helsinkiä - Kampissa.

Helsingin ytimeen - Narinkkatorille Kamppiin on noussut tämä puinen rakennus. Se on hiljentymiseen tarkoitettu kappeli - keskellä kiireistä kaupunkia. Helsingin seurakuntayhtymä sen rakennutti ja Arkkitehtitoimisto K2S:n arkkitehdit Mikko Summanen, Kimmo Lintula ja Niko Sirola sen suunnittelivat.

Kappeli on tarkoitettu kaikille, tulijan vakaumusta tai uskonnontokuntaa ei kysellä - eikä niitä tyrkytetä. Kappelin aulassa - sen puisen osan vieressä on Helsingin sosiaaliviraston ja seurakuntien työntekijöitä - valmiina auttamaan tai opastamaan vierailijoita.

Linkki: Kampin kappeli - Kamppi chapel. 

Oma ensivierailuni tässä rauhan ja hiljaisuuden tyyssijassa oli vasta viime keskiviikkona Pyhäinpäivä alla. Istuimme ystävän kanssa hetken kappelin puisella penkillä, nuuhkimme lievästi puulle tuoksuvaa ilmaa, ihailimme elävää puurennetta ja katosta tulevaa valoa, kuuntelimme hiljaisuutta ja syvennyimme ajatuksiimme. 

Kappelin aulassa oli toimintaa, oli paikan työnkeijöitä ja vierailijoita. Kappelin sisällä oli hiljaa istuva nainen, meidän perässä tuli muutama lisää ja hetken päästä tuli kuiskaten keskusteleva ryhmä. Täällä on helppo käydä hiljentymässä ja kadottaa hetkeksi maailman murheet. 

Suomen Puolustusvoimain lippujuhlan väri on sininen ja valkoinen.

Suomen Puolustusvoimain lippujuhlan paraati oli tänään Helsingissä, itsenäisyytemme 95. juhlavuonna. Paraatikatselmus ja muut juhlallisuudet pidettiin Senaatintorilla.

Paraati kuuluu myös Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina sekä Kaartin pataljoona 200 vuotta -tapahtumiin ja onhan nyt Mannerheimin syntymäpäiväkin.

Kaunis aurinkoinen sää suosi tilaisuutta ja sen aikana nähtyjä ylilentoja. Yläkuvassa taitaa olla Midnight Hawks taitolento-osaston taidonnäyte (esittelivät osaamistaan jo aikaisemmin tänään Kaivopuiston alueella).

Viereisessä kuvassa koneet tulevat etelän suunnsta Alexanteri II  vieressä nähtynä ja yläkuvassa ne häipyvän pohjoisen suuntaan Suurkirkon kupolin kohdalla. Taitaa mutteen olla lokki tuossa Alexanterin pään päällä, koneitten meteli ei näyttänyt pahemmin häiritsevän lokkeja.

Alapuolella lentää ryhmä toisia (en muista mitä olivat) lentokoneita taivaan sinessä, tai sujahtivat kovalla vauhdilla korkeuksissa. Se vaaleempi siivekäs on matalalla lentelevä ja kirkuva lokki.

Senaatintorin oli täynnä väkeä. Kaikki portaat ja terassit torin ympäristössä olivat varatut jo sinne tullessani, kirkon portaat oli varattu kutsuvieraille. Seisoskelin ja kuljeskelin kahden tunnin ajan torilla. Paraatista näin ainoastaan liput ja pyörillä tai telaketjuilla kulkevan kaluston yläosan. Kaikki puheet ja musiikki kuului hyvin.

Tässä paikassa seisoin, hyvin kohteliaan ja miellyttävän sotapoliisin edessä. Vieressäni ollut äiti yritti nähdä poikansa tuolta paraatijoukon seasta. Totesimme jotta vaikea sitä oikeaa sotapoikaa on tunnistaa, kaikilla samanlaiset kamppeet, vaan päähineitten väri vaihteli.

Tilaisuus oli juhlava, hyvin suomalainen ja jätti hyvän mielen. 

Olen iloinen, että meinin paikalle.

Onhan jo kevättä ilmassa ja mielessä...

Kun räystäät tippuu ja katuojat juoksee, on kevät. 

Meillä tippuu vesi katon reunassa näkyvästä putkesta, eikä katuojia näy missään. Vesi lirisee ajoväylien painaumissa ja kertyy suuriksi jääpohjaisiksi lätäköiksi sinne tänne. Vielä on varottava.

Kulku sujuu vaaratta sulaneilla kävelyteillä Espoossa.

Tämän kevään uusi juttu näyttää olevan tiejyrällä haratut jalkakäytävät. Paksu jään pinta rikotaan kuin jättiläisen kammalla pintaa vetäen. Talven mittaan jäähän uponnut sora noussee pintaan, liukkaat jäämuhkurat katoaa, jalkakäytävä tulee helpoksi kävellä ja jääkin sulaa nopeammin.

Vielä kestää ennenkuin tämä lumikasa on sulanut.

Hyvän mielen juttuja sattuu nyt päivittäin. 

* Viikolla ostarilla kulkiessa huomasin äkisti keskellä kulkutietä taitetun kymmenen euron seltelin. Sellossa keskellä päivää, vilkkaaseen aikaan siinä se oli edessäni, eikä sitä kukaan muu huomannut. Seteli kädessä katselin ympärille ja menin läheisen palvelupisteen väeltä kyselemään mahdollista rahansa kadottanutta, kun samalla pieni poika juoksee luokseni hädissään. Se kymppi oli suuri raha pojalle ja minä sain hyvän mielen.

* Seuraavana päivänä Helsingissä, vilkkaassa kahvilassa oli taas edessäni kadonnut seteli, nyt 20 €. Se oli pudonnut "mummolta", seurauksena taas hyvä mieli ja paljon naurua.

Maria Montazami vierailulla Helsingissä.

* Kun oikea Hollywood julkkistähti tulee Suomen Helsinkiin, ja kun vielä samana päivänä sattuu olemaan ystävän kanssa "treffit kaupungilla" - on sitä osallistuttava tapahtumaan. Yksi "Ruotsin miljonääriäidit" ohjelman tähdistä, Maria Montazami oli promovoimassa tuotteitaan suomalaisille. Me taisimme olla ainoat yli-ikäiset tyttöset tässä fanilaumassa. Me ei kuitenkaan jonotettu nimmaria eikä pääsyä samaan valokuvaan tähden kanssa. Mutta mukavaa oli seurata touhua - etäämmällä. Onneksi Tujulla on hyvä kamera ja vakaa käsi sen käyttöön, niin saatiin kaunis kuva Mariasta.  Miljonääriäiti Helsingissä.

* Luvan perästä julkaisen nyt ja myöhemminkin T. Pyykön ottamia valokuvia. Olemme "paraskaveri" ystäviä ja ent. työtovereita, molemmat jo vuosia eläkkeellä.

Forumin tungosta, Maria Montazamin
 seurue keskipaikkeilla kuvassa.

* Stockmannilla kävimme syömässä, erinomaista ruokaa, edulliseen lounashintaan. Ylimmän kerroksen ruokailualue - ne monet ravintolat - on uusittu kokonaan, harvoin kun siellä käy on pyörällä päästään - aluksi. Piti kierrellä ja katsella paikkoja ennenkuin osasimme valita meille sopivan ympäristön ja toimintatavan. Mukavan paikan löysimme, vieressä oli nuoria äitejä vaunuineen ja lapsineen. Todellinen lapsiystävällinen ympäristö, mekin nautimme




* Seuraavaksi oli kiinnostava näyttely, Ateneumissa -Carl Larsson.. Tuttu taiteilija, paljon tuttuja kuvia, kiva filmi Larssonin maailmasta hänen pihapiirissään ja paljon muuta mukavaa. Nyt näimme Larssonin suuria teoksia, upeita vesiväri- ja oljyvärimaalauksia. Saimme ihailla taitavaa pensselin ja värien käyttöä - läheltä teoksia tarkasti katsellen. Harvinaista näyttelyssä oli myös se, että kaikilla kävijöillä oli hymy huulillaan, kukaan ei irvistellyt eikä mytristellyt otsa kurtussa. No, kalliit eläkeläisliput ei ilahdutanu (ja joku muukin juttu... hm).