Mitä tehdä vanhoille postikorteille.....

No ... mitähän vanhoille postikorteille voisi tai tulisi tehdä. Säilyttääkö vai hävittää - tuunaako niistä jotain vaiko kokoaa kokoelmaa. Ihan miten vaan - kunhan keksii sen OMAN JUTUN.

Joku ne vaan yksinkertaisesti heittää roskiin, toinen kerää niitä myöhempää käyttöä varten tai muuten vaan laittaa ne talteen. Omien korttieni kanssa ole toiminut miten sattuu. Olen yrittänyt arvottaa niitä, vanhat ja jollakin tapaa merkittävät kortit säilytän. Niitä ei ole kertynyt liikaa, ei ole säilytysongelmaa.

Kirjastossa käydessä - Sellon kirjastossa Espoossa - huomasin, että sinne on ilmestynyt postikorttien kierrätyslaatikko - kirjojen kierrätyshyllyyn. Siihen korttilaatikkoon voi ja saa viedä käyttämättömiä tai käytettyjä kortteja. Kierrätyshylly tuntuu olevan ahkerassa käytössä, ainakin kirjat kiertävät vikkelästi. Korttin kiertoa en ole vielä seurannut, on niin uusi juttu.

Tuossa alun kuvassa näkyy miten vanhoja postikortteja meillä kotona käytettiin. Korteista tehtiin ompelutarvikkeille koreja - kaksi kappaletta oli käytössä. Ja mitä vielä - ne oli isä ja äiti itse yhdessä tehneet - jo joskus 1940 -luvulla. En muista oliko kortit meille lähetettyjä vai oliko niitä kerätty muualta tai jopa ostettu uusia. Sen muista, että korit olivat meille lapsille kauniita arvoesineitä. 
Osa postikorteista meillä tietysti säilytettiin myös muistoina lähettäjistä tai kuvina paikoista - ja tallessa ovat edelleen. 

Monenmoiset kotini..... osa 1.

Aikomukseni on nyt muistella monenmoisia kotejani, paikkoja joissa olen asunut ja elänyt. En ole koskaan laskenut kaikkien kotieni määrää, enkä aio sitä nytkään tehdä - tai ehkä se selviää ajanmittaan. Sen tiedän tuntumalta, ettei niitä eri paikkoja ole kovin paljoo kertynyt, vaikka asuinmaita ja vuosia onkin. Nämä muistelut ei ole missään erityisessä järjestyksessä - onpahan vaan miten mieleen on tullut.

Innostuin kotieni muistelusta kun huomasin miten hienoja kuvia noista vanhoista paikoista voi saada -  kun sukkkuloi Google earthin maapallolla. Osan paikoista löydän heposti osoitteella ja osan oikeita paikkoja napsauttelemalla. Kuulostaa helpolta, onkin jos muistaa osoitteen tai huomaa hahmottaa ilmakuvasta oikean paikan - ja vielä tunnistaa oikean ympäristön.

Tässä talossa asuin joskus 1970 -luvun alussa. Olinko siellä vuoden vai kaksi, en muista. Tarkan ajan löytäisin vanhoista kalentereistani (ovat vielä tallessa), jos olen ne sinne merkinnyt. 

Talo sijaitsee Pennsylvaniassa (Linkki Wikipediaan: Pennsiylvania ), sen hallinnollisen pääkaupungin Harrisburgin (Linkki: Harrisburg ) vieressä, Susquehanna River toisella puolella. Osoitekin näkyy tuossa kuvassa, ja tarkat koordinaatit kuvan alareunassa. Töissä kävin Harrisburgissa eräässä insinööritoimistossa. 

Talo näyttää olevan hyvässä kunnossa, hyvin hoidettu edelleen. Vaikka tuo joki on tulvinut monet kerrat,  vai olisikohan vanha rakennus korvattu uudella samanlaisella. Osoite ainakin on oikea.

Video linkki:  New Cumberland flood 2011

Aluksi asuin talon alakerrassa, Elainen kämppäkaverina. Muutin yläkertaan kun siellä asunut henkilö muutti pois. Meillä oli sitten koko talo käytössämme, kahdella tytöllä. 

Oikeanpuoleisessa kuvassa istumme, Elain ja minä, olohuoneen takan edessä ja vasemmalla poseeraan juhlatamineissa takan ja terassille vievän oven välissä. Terassi on tuo, mikä talon kuvassakin näkyy. Kovin montaa valokuvaa ei tuolta ajalta ole, onneksi sentään jotain tuli kuvattua.

Viereinen kuva on jo yläkerran asunnon makuuhuoneesta. Verhosin koko huoneen tuolla paratiisilintu kankaalla. Kankaat olivat vihree- ja keltapohjaisia (raahasin kankaat sitten myöhemmin Suomeenkin, nyt jo hävitetyt). Vuokra-asunnon kunnon ja ulkonäön kohotus oli helpompi tehdä kankaalla, kuin koko asunnon maalaaminen ja tapetointi. Kylpyhuoneen kyllä maalasin.

Onkohan tuo kesämekkoni Marimekon kangsta, näyttää siltä ja ainakin se on omatekoinen.

Oikealla kuva keittiöstä, taidamme olla aamiaispuuhissa siinä Maija siskoni kanssa. Ainakin kylässä olleella Maijalla on vielä aamutakki ja yöpaita päällä!! Ei tuo ruoka kuitenkaan aamiaiselta näytä, miten lie - en muista kuvaustilannetta enää.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy olevan ompelukone - siis koneet oli meidän keittiön pöydillä jo silloin. Ommeltiin kovasti ja melkein kaikki omat vaatteemme, ainakin silloin kun olin töissä vielä insinööritoimistossa.

Tämä kuva on yläkerran olohuoneesta. Kalustetun vuokra-asunnon laittiat oli kokolattiamatoilla päällystetty ja olkkarin seinät paneloitu. En muista paljoakaan koko asunnon sisustuksesta. Voi olla, että sillä oleilu on aika vähäistä, päivät töissä, illat menossa ja loppu aika unessa. 

Talon vuokraisäntä hoiti talon pihan ja muut juoksevat asiat. Autoille oli parkkeeraustilaa pihalla ja tien varressa, ja grilli pihassa (mitä ei taidettu käyttää monasti). Paljoa tuolla asumisesta en muista enää.

Sen muistan miten joskus talvella kaivoin autoani lumikinoksesta. Joen tulvimista en onneksi joutunut kokemaan, olin jo muuttanut muualle kun tuo Susquhanna joki tulvi - jo silloin 1970 luvullakin, olikohan 1972. Alakerran asuntossa vesi oli noussut ainakin metrin korkeudelle - kuulemma.