Jotain uutta Józsefvárosissa - mitä nyt huomasin.

Sunnuntaiset aamu- tai iltapäivän kävelyretket teen kameran kanssa, kännykän kamerakin riittää - nykyisin. On paljon kevyempi kävellä ilman laukkuja ja kasseja – ja ilman suurkaupungin ihmisvilinää. 

Varsinkin tammikuussa, kun vuodenvaihteen sesonki on ohi - on väljää ja näkymät avaria. Ja jos ei ole lunta ja jäätä maassa, uskallan nostaa silmäni varpaista ylemmäksi. Näen paljo ja huomaan uutta.

Tämän kuvan uusin juttu on tuo Tejivó maitobaari. Paikalla on ollut monenlaisia yrityksiä, en edes muista mitä kaikkea. Mitobaari siihen toivottavasti jää, ainakin siellä näyttää riittävän asiakkaita, nuoria enimmäkseen. Paikka, Corvinin alue on historialtaan tärkeä (yksi -56 kansannousun tapahtumien paikoista) ja suositun teatterin edustalla. Metro- ja ratikka-aseman nimi on nykyisin Corvin Negyed, sen suuren kaarikadun ja Üllöi útin risteyksen paikkeilla, József Körútilla.

Tuo toinen uusi juttu on Corvin Plazan ja koko alueen esittelyyn tehty nykyaikainen mainos syteemi. Rautapalkeista (mitä lie ainetta, mutta näyttää ruosteiselta metallilta), valoista ja digitaalisista näytöistä koostuva kokonaisuus on ollut paikalla jo parisen vuotta, mutta nyt vasata sain sen kuvattua. Hyvin informatiivinen se on, näytöillä pyöriin tietoa palveluista, tapahtumista ja historiasta.

Uusi muistomerkki on pystytetty vuoden 1956 kansannousun uhreille. Perinteiseen unkarilaiseen tyyliin tehdyn puuveistoksen jalustassa näkyy muistomerkin lahjoittaneen äärioikeistolaisen puolueen nimi. Paalu tai veistos on saman suuren kaarikadun seuraavan ratikkapysäkin paikkeilla (32 -esek tere), Józsf körútilla, Blaha Lujza térin suuntaan.

Tämä kaunis rakennuksen julkisivu ilahduttaa kovin, vihdoin tämänkin talon kunnostamisen vuoro on tullut. Työ on aloitettu näköjään fasaadin korjaamisella, ainakin nyt näyttää siltä. Vielä lokakuussa talo oli surkeessa kunnossa, tyhjänä ja rempallaan, rikkinäiset metalliverkot liikkeitten ikkunoiden ja ovien edessä. Rakennus on saman suuren kaarikadun varressa, lähellä Blaha Lujza aukiota.

Monet suuret Jozsefvárosin infrastruktuurin kunnostustyöt on saatu päätökseen, ainakin ne työmaat mitkä olivat meneillään vielä syksyllä. Työtä riittää ja ne jatkuvat, lisää katuja revitään auki, lisätään ja vaihdetaan putkia ja johtoja, päällystetään teitä ja paljon muuta. Työ ei lopu.

Tammikuun talvea Budapestissa.

Paikoilleen jähmettynyt koiran kanssa leikkivä tyttö ei ole siihen jäätynyt, vaan he ovat kuvanveistäjän valmistama pronssinen teos. Tyttö ja koira leikkivät Tonavan rannan kävelykadulla Vigado térellä. Näitä ihmisen kokoisia ja näköisiä veistoksia on Budapestissa paljon ja niihin voi törmätä missä vaan.

Keski-Euroopan talvi oli viikolla kylmää ja lumista. Me budapestilaisetkin saatoimme seurata jäätävää ja lumista kaaosta – televisiossa. Tähän kaupunkiin ennustettiin kovaa pakkasta, mutta ainakaan meidän mittari ei näyttänyt -2° kylmemempää, ehkä yöllä ja varmasti heti tuossa vuorten alueella.

Seison samalla paikalla kuin edellistä näkymää kuvatessani. Nyt katson Ketjusillan suuntaan Tonavan vartta, tunnelma on talvisen harmaan ja vähän alakuloinen arkinen iltapäivä. Joulun ja uudenvuoden kiireet on ohi, yksinäinen turistikierrosten esittelijä saa vielä odotella asiakkaita. Hyörinä alkoi sitten jo viikon päästä tämän kuvan ottamisesta. Nyt sataa vettä ja lumet on pois.

Taidenäyttelyn avajaiset Ráday utcan galleriassa tammikuun 18. päivä. Vasemmalla galleristi, keskellä taiteilija ja oikealla näyttelyä ja taiteilijaa esittellyt taidehistorioitsija. Näin täällä yleensä taidenäyttelyjen avajaisissa toimitaan. Muitakin puhujia voi olla, kuten sponsorin edustaja tai joku muu taho. Sivummalla oli tarjolla virvokkeita ja pientä naposteltavaa.

Avajaisyleisön pienin ja kovasti taiteesta kiinnostunut vieras tässä on naapurin näyttelypaikan galleristin koira. Toisinaan voidaan pitää useita avajaisia samana päivänä, jolloin yleisö siirtyy galleriasta toiseen, kunten näiden gallerioiden tapauksessa - naapuriin seinän taakse. Nyt avajaisia pidettiin perjantaina kello 18.

Viereisessä kuvassa on tuttuja ihmisiä avajaisyleisön joukossa.

Linkki: 

Antal Vasarhelyi, Galeria IX, avajaisia 2013

Omakuva tässä. Vihdoinkin pääsin käsiksi työhön mitä olen siirrellyt eteenpäin – milloin mistäkin tekosyystä. Kysymyksessä on kaappien järjestely ja turhan karsiminen. Vanhoista pitämättömistä / sopimattomista (sopimaton = liian suuri tai pieni, ei siis mitenkään muuten sopimaton) vaatteista kertyi tällä kertaa kohtalainen määrä talkkari Marian varastoon vietäväksi. Tämä meidän ihana Maria toimittaa vaatteet ja muun käyttökelpoisen eteenpäin kierrätykseen.

Vuosi 2013 alkaa talvisena Budapestissakin.

Horvát Mihály tér, tammikuussa 2013

Budapestin lentokentällä ja matkan varrella kaupunkiin näkyi lunta, mutta kaupungin keskusta oli täysin lumeton, pakkasta oli viitisen astetta. Seuraavana päivänä aurinko paistoi yhden asteen lämmössä, mutta illansuussa alkoi heikko lumisade ja seuraavana aamuna Budapest oli jo ohuen lumikerroksen peitossa. Sitten on ollut loskaa ja taas vähän lunta lisää.

Lumen tai loskan kanssa ei ole vaikeuksia, ainakaan vielä. Kävelläkin uskallan ihan tavalliseen tahtiin, ei ole jäätä ja jalkakäytäviä puhdistetaan. Niin ja jotain suolan sekaista hiekkaa (vai mitä saven väristä ainetta se on) heitellään jalankulkuteille.

Nap utcan ja Nagy Templom utcan risteys, 10.1.2013

Kauniita joulukoristeita ja valoja näkyi vielä, mutta seuraavana päivänä loppujakin jo poistettiin.

Mitähän muuta vuoden vaihtuminen on tuonut mukanaan... No, ainakin sen, että on talvi ja juhlakausi ohi ja vuoden ehkä hiljaisin aika suurkaupungissakin alkanut.

Oman elämän ympäristössä oli helppo huomata muutoksia telkkarissa. Lastenohjelmia näkyy enemmän, joitakin painotuksia tuntuu uusitun, uusi kanava (MUZSIKA TV) on kokonaan unkarilaista musiikkia (kansanmusiikkia, mustalaismusiikkia, operettia, hömppää, iskelmää,ym, ja tauoilla mainoksia). Nyt näemme noin 30 kanavaa (saatiin iso alennus hintaan kun tehtiin vuosisopimus), kaikki on dupattu unkariksi, paitsi CNN. Suurin osa kanavista taitaa olla entisellään, jää nähtäväksi.

Rakennustyömaat toimivat omaa vakaata tahtiaan. Lähialueen uudessa rakennuksessa on siirrytty sisätöihin ja suuret nosturit on poistettu. Corvin Sétánylla (aukio osatarin takana) on uusi ravintola avannut ovensa. Corvin Plazalla, ostarilla ollut taidegalleria on poistunut, ravintolakerroksen tarjonnassa on vaihdoksia, ”toimiston” ilmainen nettiyhteys toimii hienosti – niinkuin ennenkin.

Kauppojen ale -myyntejä on vielä meneillään. Joitakin hintojen korotuksia varmasti on tullut, ne on vielä huomaamatta. Ruokien hinnoissa taitaa olla enemmänkin sesonkien mukanaan tuomia muutoksia. Ennallaan on ainakin Corvin Plazan CBAn (unkarilainen kauppaketju) tavallisten vehnäsämpylöitten ja -kiflien hinnat, ovat edelleen 15 forinttia (noin 5 centtiä) kappale, muualla yleensä 19 forinttia.

Talvinen Corvin Sétány, 5.2.2012

Joulua tunnelmassa - paketissa ja maisemassa.

Tässä näkymiä meidän paketin ikkunasta - yläkuva on Peurunkäjärvelle ja alakuva on näkymä siitä oikealle. Joulupaketin edessä on pieni terassi, siinä pöytä ja tuolit - missä nyt ei istuskeltu kun pakkasta oli ainakin - 25 astetta (kuvien oton aikaan aattoaamulla klo 10).

Linkki:  Peurunka - joulu kylpylässä

Joulupakettimme oli nyt JOULU KYLPYLÄSSÄ, Laukaassa Peurungan kylpylähotellissa. 

Peurunka on tunnettu liikunta- ja kuntoutuskeskuksena jo neljänkymmenen vuoden ajan, erityisesti veteraanien kuntoutuskeskuksena. Nytkin siellä ilahduttivat meitä ryhmät iloisen reippaita veteraaneja. 

Monipuolisen jouluisen ohjelman lisäksi kylpylpylän palvelut olivat käytössä. Peurungassa on valinnan varaa ja kaikille vaikka mitä, tuolta Peurungan esittelyn linkissä löytyy vaihtoehtoja. 

Omat valintani olivat monipuolisia, syömisestä liikuntaan ja kuntoiluun - huvia unohtamatta - oltiinhan me siellä joulupaketissa 5 päivää.

Kylpylä osato on suuri, olin eksyä jo pukuhuoneeseen tullessa.
Eloktronisen rannekkeen käyttö oli uusi kokemus, sillä aukesi portit, sai hissin liikkeelle, se avasi ja sulki pukuhuoneen kaapit. Hämmennyin jo siinä vaiheessa kun piti valita oma kaappi. Ei auttanut muu kuin kysyä lähimmiltä ihmisiltä, että "mitenkähän tuon vaatekopin numeron muistaa?" Neuvoivat että seinällä on laite minkä avulla voi numeronsa tarkistaa ja avulias pikkutyttö vielä osoitti kaappian nro 622 ja sanoi "tuo numero on helppo muistaa" -  olin samaa mieltä. Muutaman minuutin päästä pikkityttö juoksi vielä paikalle takaisin varmistamaan että saan oven lukittua sillä rannekkeella.

Suihkut ja saunat löysin helposti. Vesijuoksuvyötkin olivat hyvin esillä, mutta sitten taas piti kysellä jotta "missähän altaassa ne juoksija juoksee?" Menin siihen suureen vasta- tai myötävirtaan virtaavaan jokeen. Sinne 130 m pitkää vesiliukumäkeen en rohjennut mennä - vaikka yrittivät yllyttää...

Kuntosaleja on monta ja niistä valitsin sen tavallisimman näköisen. Tarkoitan, jotta siellä oli kaikenlaisia vemputtimia eikä minkäänlaista tungosta (sillä kävimme ennen aamiaista ja välillä iltapäivällä). Osallistuin myös Pilateksen aloittelija ohjelmaan.

Peurungan kylpylähotellin aluetta ja ympäsistöä,
kovassa pakkasessa Jouluna 2012.

Joulurauhan julistus Turusta katsottiin Peurungan Auditoriossa ja sen jatkoksi jouluhartaus. Joulujuhla, minne tuli myös joulupukki oli Arenalla (ulheiluareena samassa rakennuksessa, missä järjestetään myös konsertteja).

Tapanintanssit oli ravintolassa elävän musiikin tahtiin (Huikon veljekset soitti, smannimisen tanssiorkesterin muistamme jo omasta nuoruudesta). Nostalgisia lauluja kuunneltiin ja laulettiin taas Auditoriossa, jne paljon.

Lasten suosikki Hilarius Hiiri asuu tässä yläkuvan talossa, hiirellä on oikeastaan omana koko kylä vanhassa Pölkiahon talossa. Jouluna talossa leivottiin pipareita (me ei leivottu, katselin maisemia kävelylenkilläni).

Linkki:  Hilarius Hiiri

Joulupaketteja hotelliaulan koristeena.

Omaa sukututkimusten harrastustakaan ei tarvinnut unohtaa. Peurungassa on hyvät nettiyhteydet ja asiakaskoneita käytössä, sanomalhtiä tulee ja kirjastokin on.
Käytin omaa läppäriä, ja raahasin suuria kirjoja (historia ja matrikkeli) huoneeseen. Sekään ei ollut turhan joutavaa, löysin nimittäin mielenkiintoista tietoa isoisä Hermannin serkun elämästä.

Kuvassa alla on pieni osa alkupala- kalapöydän antimia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti.