Juurilla pyörimässä - Laukaassa.

Superkuu Perunkajärven yllä -
Juhannusyönä.

Vietimme Juhannuksen juurillamme Laukaassa - pikkusisko Maija ja minä, Maijan vanhalla työpaikalla ja asuinsijoilla.

Juhannuksen vietto Peurungassa oli hauskaa, rentouttavaa, kuntouttavaa ja täynnä vanhoja sekä uusia muistoja. Hotelli oli täysi, noin 700 henkeä, pikkulapsista vanhuksiin, kaikki iloisella ja reippaalla mielellä. Aaton juhlan aikaan taisi väkimäärä moninkertaistua kun Laukaan kyliltä - ja kauempaakin tuli väkeä lisää. 

Peurunka Juhannus (LINKKI) oli ohjelmaa täynnä, kaikille riitti tekemistä, henki oli upeaa eikä näkynyt tai kuulunut minkäänlaisia häiriöitä. 

Laukaalaiset juuremme tulevat isoisän kautta. Isoisä Hermannin isä Matti Matinpoika syntyi Haapavatian Onnelassa 1850. Kirkonkirjojen perusteella tämän suvun jäseniä on elänyt täällä Peurungankin nurkilla ja ympäri vanhaa pitäjää - mutta valitettavasti yhteydet tähän suvun osaan ovat katkenneet jo kauan ennen meitä, en muista tai tiedä tavanneeni ketään. 

Parasta käytännön pyörimistä näimme Peurungan juhannusjuhlilla - missä lapset ottivat käyttöönsä hienon ruohikkorinteen. Kun yksi huomasi rinteen edut - mukanapyörijöistä ei ollut pulaa. Pienet neuvoivat toisiaan rinteellä pyörimisen saloihin - kun kaikilta pyöriminen ei heti onnistut.

Juhannusaaton tärkeimmät paikat on näkyvillä tässä kuvassa - no, kaikki ei näy, järvi on taustalla ja kokko kuvan ulkopuolella oikealla. Tuota puusta rakennettua kahvikotaa ei sytytetty kokkona (kota oli nyt suljettu). Valkoinen katos on tanssilava - Huikon veljesten orkesteri soitti tansseissa. Teltta vasemmalla on ruokailukatos. Punaisen mökin edessä on leittujen paistoa - kaksi paistopistettä ja sen edessä jono odottamassa valmiita muurinpohjalettuja. Lettujonossa seisoskelu kesti yli tunnin - hauskaa sekin oli kun mukana jonottajat olivat mukavia, puheliaita ihmisiä eri puolilta Suomea. 

Hotellin edustalla on komea muistomerkki. Muisto Peurungan historiasta, kun se vielä oli veteraanien kuntoutuskeskus.

Jatkuvan terveyden jylkynkivi  - Korsuveljekset 1973.

Lainaus Wikipediasta: "Jylkynkivi eli kumistuskivi on suomalainen historiallinen ja esihistoriallinen äänimerkinantolaite, joita on säilynyt kiinteinä muinaisjäännöksinä. Jylkynkivi on suuri kivilaatta, jonka alla on pienempi kivi. Jylkynkiveä on helppo keikuttaa pienemmän kiven varassa, jolloin kuuluu voimakas ääni, "jylkytys". Jylkynkiviä tiedetään käytetyn vielä isonvihan aikana. Joissain tapauksissa jylkynkiviä oli rakennettu ketjuksi, jolla viesti saatiin nopeasti matkojenkin päähän."

Hilarius Hiiri (Linkki)

asuu omassa kylässään Peurungan kylpylähotellin alueella, Pölkin talossa.

Vasemmalla kuvassa näkyy osa tuota Pölkin vanhaa taloa, missä se Hilariuskin asuu. Nyt siellä ja Peurunkajärven rannassa esitettiin uutta kokoperheen musikaalia Hilarius Hiiri ja Kellaribändi - mukavaa kuului olevan (kuuntelin ohjlmia kävelylenkilläni).

Juurilla pyörimistä jatkettiin sitten Laukaan Nurmisen järven rannalla vanhan Ketun talon mailla. Niin, tuon järven nimi on Nurminen (Laukaan kunnan Äijälän kylää), se ei tiettävästi ole sukuamme (ei tietenkään kun se on järvi....), mutta rannalla olevassa, Ketun taloon kuuluvassa kauniissa hirsitalossa asuva Seija on mutkien kautta sukua. Paljon on vielä tutkittavaa näissä Laukaan juurissa.

Huristeltiin myös Kankkusen Juhan ralliteitä - hissukseen ajeltiin ja nautittiin maisemista sekä juteltiin juuristamme (Seija, Maija ja minä). Kierreltiin katselemassa Perunkagolf kenttää, käytiin Laukaan kirkolla 

ja kahvit leivonnaisineen nautittiin Ketun talossa. 

Alla olevan kuvan pionipuskasta saimme vielä komean kimpun mukaamme - ja tietysti hyvää piirakkaa ja kakkua. Kuvan pikkumökki on "ulkohuussi", söpö kuin mikäkin, maalattu siniseksi (talosssa on oikea vesivessa ja saunakin). Oikeassa reunassa näkyy osa vanhaa talon - vai oliko se navetan kivijalkaa.

Laukaassa Ketun talon rantasauna, Nurminen järven rannalla.

Joulua tunnelmassa - paketissa ja maisemassa.

Tässä näkymiä meidän paketin ikkunasta - yläkuva on Peurunkäjärvelle ja alakuva on näkymä siitä oikealle. Joulupaketin edessä on pieni terassi, siinä pöytä ja tuolit - missä nyt ei istuskeltu kun pakkasta oli ainakin - 25 astetta (kuvien oton aikaan aattoaamulla klo 10).

Linkki:  Peurunka - joulu kylpylässä

Joulupakettimme oli nyt JOULU KYLPYLÄSSÄ, Laukaassa Peurungan kylpylähotellissa. 

Peurunka on tunnettu liikunta- ja kuntoutuskeskuksena jo neljänkymmenen vuoden ajan, erityisesti veteraanien kuntoutuskeskuksena. Nytkin siellä ilahduttivat meitä ryhmät iloisen reippaita veteraaneja. 

Monipuolisen jouluisen ohjelman lisäksi kylpylpylän palvelut olivat käytössä. Peurungassa on valinnan varaa ja kaikille vaikka mitä, tuolta Peurungan esittelyn linkissä löytyy vaihtoehtoja. 

Omat valintani olivat monipuolisia, syömisestä liikuntaan ja kuntoiluun - huvia unohtamatta - oltiinhan me siellä joulupaketissa 5 päivää.

Kylpylä osato on suuri, olin eksyä jo pukuhuoneeseen tullessa.
Eloktronisen rannekkeen käyttö oli uusi kokemus, sillä aukesi portit, sai hissin liikkeelle, se avasi ja sulki pukuhuoneen kaapit. Hämmennyin jo siinä vaiheessa kun piti valita oma kaappi. Ei auttanut muu kuin kysyä lähimmiltä ihmisiltä, että "mitenkähän tuon vaatekopin numeron muistaa?" Neuvoivat että seinällä on laite minkä avulla voi numeronsa tarkistaa ja avulias pikkutyttö vielä osoitti kaappian nro 622 ja sanoi "tuo numero on helppo muistaa" -  olin samaa mieltä. Muutaman minuutin päästä pikkityttö juoksi vielä paikalle takaisin varmistamaan että saan oven lukittua sillä rannekkeella.

Suihkut ja saunat löysin helposti. Vesijuoksuvyötkin olivat hyvin esillä, mutta sitten taas piti kysellä jotta "missähän altaassa ne juoksija juoksee?" Menin siihen suureen vasta- tai myötävirtaan virtaavaan jokeen. Sinne 130 m pitkää vesiliukumäkeen en rohjennut mennä - vaikka yrittivät yllyttää...

Kuntosaleja on monta ja niistä valitsin sen tavallisimman näköisen. Tarkoitan, jotta siellä oli kaikenlaisia vemputtimia eikä minkäänlaista tungosta (sillä kävimme ennen aamiaista ja välillä iltapäivällä). Osallistuin myös Pilateksen aloittelija ohjelmaan.

Peurungan kylpylähotellin aluetta ja ympäsistöä,
kovassa pakkasessa Jouluna 2012.

Joulurauhan julistus Turusta katsottiin Peurungan Auditoriossa ja sen jatkoksi jouluhartaus. Joulujuhla, minne tuli myös joulupukki oli Arenalla (ulheiluareena samassa rakennuksessa, missä järjestetään myös konsertteja).

Tapanintanssit oli ravintolassa elävän musiikin tahtiin (Huikon veljekset soitti, smannimisen tanssiorkesterin muistamme jo omasta nuoruudesta). Nostalgisia lauluja kuunneltiin ja laulettiin taas Auditoriossa, jne paljon.

Lasten suosikki Hilarius Hiiri asuu tässä yläkuvan talossa, hiirellä on oikeastaan omana koko kylä vanhassa Pölkiahon talossa. Jouluna talossa leivottiin pipareita (me ei leivottu, katselin maisemia kävelylenkilläni).

Linkki:  Hilarius Hiiri

Joulupaketteja hotelliaulan koristeena.

Omaa sukututkimusten harrastustakaan ei tarvinnut unohtaa. Peurungassa on hyvät nettiyhteydet ja asiakaskoneita käytössä, sanomalhtiä tulee ja kirjastokin on.
Käytin omaa läppäriä, ja raahasin suuria kirjoja (historia ja matrikkeli) huoneeseen. Sekään ei ollut turhan joutavaa, löysin nimittäin mielenkiintoista tietoa isoisä Hermannin serkun elämästä.

Kuvassa alla on pieni osa alkupala- kalapöydän antimia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti.