Blogitunnustus.



Näyttelyn ripustus alussa 2009, Casa Matei Gallery, Cluj-Napoca, Romania



I   Milloin aloitit blogisi?

Tämän blogin aloitin syyskuussa 2010.

( Kuva-Taide-Elämää  blogin aloitin jo 10.12.2008, mutta se on ihan toinen juttu)

II   Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Käsittelen elämääni liittyviä asioita siellä sun täällä, ennen ja nyt, siis kaikkea mitä mieleen juolahtaa tai  muuten vaan tuntuu mukavalta kertoa tai näyttää kuvina. Mahdottoman vaikea sanoa mitä blogini käsittelee, kun en tiedä vielä.

Blogin aluksi kirjoitin Budapestissa asumisesta, aihe jatkuu niin kauan kuin se "kesämökki Unkarissa" on meillä olemassa. Harrastan sukututkimusta (mikä jo on näkynyt blogissani), kaikenlaisia käsitöitä, kotitarve "art managerointia", matkustamista ja tykkään muistella "vanhoja asioita". Työkseni olen ollut yleensä karttojen kanssa tekemisessä, tavalla tai toisella. Aluksi olin kartoittaja, sitten piirtäjä/suunnittelija ym, sitten paperikonservaattori, konservoinnin kouluttaja, arkistotarkataja, maanmittausmuseon hoitaja (oman toimen ohella). Välillä olin muotiliikkeen "manageri" ja kaikkea siihen liittyvää. Töissä olin Suomessa, Saksassa ja USAssa ja nyt eläkkeellä. Boligini mahdollisia aiheita olen kerännyt melkein 67 vuotta, plus sitten sukuuni liittyvät vanhat jutut.

III   Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Nämä on mun elämän juttuja, kokemuksia ja vanhat kuvat on meidän perhealbumeista.

IV  Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

En oikein uskonut, että voisin pitää blogia. En tuntenut tätä maailmaa, enkä osannut kirjoittaa muuta kuin ohjeita ja raportteja. Tuon toisen blogini (Kuva-Taide-Elämää) piti olla oikeastaan taiteilijan nettisivu. Jossain vaiheessa tajusin, että senkin voisi korvata blogilla. Sitten halusin "jotain omaa" ja kun huomasin miten mukavia Maijojen blogit ovat, päätin yrittää. Maijat = "Maijan monenmoista murua" ja "Sateenkaari".

V   Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluan kehittää sitä. Siis miten tai minkälaiseksi - sitä en vielä tiedä, enkä edes vielä osaa.

Kiitän Maikkua vielä Bogitunnustuksen antamisesta. Sillä hän innosti minua ajattelemaan blogini sisältöä ja tarkoitusta. Toistaiseksi en jatka tunnusten jakoa, olen vielä niin uusi blokkeri lukijana ja kirjoittajana.

Maikun kapsäkki vielä matkalla....



Kuvan teos on vuodelta 1989 ja tekijä Antero Olin

Maijan täyteen pakattu suuri matkalaukku on vielä matkalla Budapestista Jyväskylään. Ei - ei se ole eksyksissä eikä hukassa, se on välietepissaan Espoossa. Maijan paluu Unkarista sattui juuri Finskin lentoemojen lakon päättymisen aikaan. Vanhastaan, kokemuksesta tiesimme että painavan laukun eksyminen tai sisällön rikkoontuminen oli mahdollista tuossa tilanteessa. Ja vaikka hänen lentonsa olikin Malevilla ja pääsy koneeseen varmaa, niin kapsäkin matka ei niinkään. Kapsäkki jäi vielä Budapestiin.

Maija oli pakannut laukkunsa täyteen maalauksiaan, valmiiksi kehystettyjä. Sopihan siihen minunkin tavaroita, joten toin laukun Suomeen nyt helmikuussa. Kapsäkin seuraava vaihe, Jyväskylän junamatka saa vielä odottaa kovien pakkasten loppumista. Siitäkin on kokemusta, että juna hyytyy asemien välille ja loppumatka tehdään bussilla. Kesäaikaan ja ilman suurta laukkua se oli ihan hauska juttu. Varsinkin kun rivakat juhamiehet nostelivat mummot radanvarteen, naurussa suin koko homma hoitui. Pakkasella ja lumessa sama kokemus ei tunnu houkuttelevalta.
Kyllä tuo kapsäkki vielä kotiaan pääsee.

Ostarin penkillä kommunikointia.

Kolmen viikon reissu Budapestiin aiheutti sen, että nyt kotona Suomessa aikaa kuluu blogien kahlaamiseen. Saa kuluakin. Pakko on katsella mitä ihmisille kuuluu ja mitä ovat tehneet, siis tutut ja vielä ventovieraat. "Sosiaalinen media" on hyvä nimi näille vempaimille ja järjestelmille. Onhan kaikki kommunikointi sosiaalista. Sosiaalista mediaa se kirjeitten ja korttienkin kirjoittaminen on, vai mitä!!??

Tällä ostarin penkillä kävin melkein päivittäin räpläämässä pientä kännykkääni ilmaisella yhteydellä (samalla tein ostoksia). Varmuuden vuoksi olin ottanut sim -kortin pois koko vempaimesta, etten vahingossa käyttäisi maksullisia linjoja. Testasin yhteyksi ympäri ostaria ja tämän paikan totesin parhaaksi. Paikka on viihtyisä ja valoisa, tuossa takana on luistinrata, ainakin nyt talvella, ja vieressä lasten leikkikenttä. Ostari on Budapestin uusin, Corvin Bevásarlóközpont, ja tuo penkki sen kolmannessa kerroksessa (2. kerros Unkarissa).

Hyvin pysyin ajantasalla Suomen asioissa ja sähköpostitkin tuli hoideltua ja uutiset luettua. Mutta blogien päivitys ja kommentointi ei onnistunut pikku mobilillani, tai en vaan osannut. On siellä internetkahviloita ja suurlähetystön kirjastossa on tietsikka ja yhteydet käytettävänä - mutta tämä oma on kivaa...

Mitä siellä mökillä nyt oli.....

Mökillä - talvisessa ja keväisessä Budapestissa oli tänäkin vuonna paljon puuhaan. Tärkein syy sinne menoon nyt oli taidenäyttelyyn osallistuminen. Samalla tietysti tuli tehtyä ja katseltua muutakin.

Kuvassa lastataan suomalaistaiteilijoiden teoksia ystävän autoon. Anteron työt olivat valmiiksi kehystettyjä, Hannun työt kehystettiin sitten galleriassa ja minä katselin ikkunassa kun muut tekivät työtä. Kuulostaa kivalta työnjaolta. Mutta eihän se ihan niin selvää ole, sen tietää jokainen joka on ollut tekemisissä taidennäyttelyn valmistelussa - missätahanssa roolissa. Tässä hommassa valmistauduttiin näyttelyyn Hat mester - Kuusi mestaria - Sase maestri näyttelyyn Galéria IX:ssä Budapestin Ráday u. 47.

Tässä kuvassa hieman avajaistunnelmaa, suomenkielen harrastajia ja yksi suomalainenkin. Nämä, ja monet muutkin, kokoontuvat meille kieliharrastuksensa pariin, sen aiemmin kertomani kämpänvaihdon merkeissä.



Mangalica -sika on Unkarin vanha alkuperäinen ja terveellinen laji.

 Näitä ihania isoja possuja oli viikolopun sikajuhlassa Kaupunginpuistossa (se siellä Sankartenaukion takana oleva suuri puisto). Oikeastaan olisin halunut nähdä pikkupossuja, mutta karsinassa oli näitten possujen värivalikoimaa, valkoisia, mustia ja näitä kuvan punaruskeita. Tämä sikajuhla oli perhetapahtuma, missä Budapestiläiset nauttivat kauniista sääsä, hyvästä ruuasta ja musiikista.


Näkymä Kaupunginpuistossa Vajdahunyadin linnan suuntaan.



Matiaskirkon torneihin nostettavat kirkonkellot vielä jonossa odottelemassa. Myöhemmin näin televisiossa miten kellot päätyivät oikeille paikoilleen. Varmasti kuuntelen kellojen ääntä toisella tavalla, varmasti tarkemmin, kun pääsin koskettelmaan itse kelloja.