Budapestin tunnelmia - 23. lokakuuta.

Uusi muistolaatta paljastettiin 23.10.2013
Nap utca 18.

These bullet marks remind us of the revolution and war of independence of 1956.

Set up by Jozsefvarosi Municipality on 23rd October 2013.

- näin tuossa muistotaulussa seisoo englanniksi ja unkariksi, siis

 "nämä luotien jättämät merkit muistuttavat meitä itsenäisyyden vallankumouksesta ja sodasta 1956"

 ja laatta on kaupunginosan hallinnon asettama tänä kansallispäivänä.

Vasemmalla kuvassa vielä odotellaan juhlatilaisuudan alkamista - laatta kuvassa oikealla, vielä valkoisen kankaan peittämänä.

Nap utca on meidän oma "kotikatu" Budapestissa, tärkeä katu meille ja niin tuttu. Kadun ilme on muuttunut vuosien mittaan, taloja on restauroitu ja katua korjattu moneen kertaan. Jäljellä on vielä muitakin luotien merkkaamia rakennuksia. Miksi tämä rekennus valittiin laatan paikaksi - en tiedä.

Unkarin kansallispäivää vietetään lokakuun 23. päivänä, 1956 kansannousun muistoksi - päivää voi sanoa Unkarin itsenäisyyspäiväksi. Aamulla klo 9.00 on juhlallinen lipunnosto, sotilaallisen komeat juhlallisuudet, musiikkia, husaareja ja hevosia. Kansaa jonkin verran paikalla. Tänä vuonna lipunnosto oli siirretty sankasten aukiolle, koska Parlamenttitalon edusta ja ympäristö on rakennustyömaana.

Viereisen kuvan juhla Corvin teatterin edessä alkoi klo 10. kansallislaululla, sitten tuli lausuntaa, kuorolaulua, juhlapuhe (kaupunginosan pormestarin pitämä - tilaisuus on myös Jozsefvarosin kaupunosan juhlaa) jne perinteisellä tavalla. Tälle paikalle on tuotu kukkia ja kynttilöitä jo edellisinä päivinä ja myöhemminkin tuodaan. Paikalla käyvät perheet, koululaisryhmät, vanhat ja nuoret.

Ne varsinaiset suurten ihmismassojen juhlallisuudet ovat myöhemmin päivällä tai iltapäivällä - ja jokainen puolue pitää omansa eri paikoissa. Tänä vuonna kaikki sujui rauhallisesti, ei ollut hulinoita eikä mellakoita - en nähnyt enkä ole kuullut moisista tänä vuonna.

Galleria siellä ja toinen täällä.......

Galéria IX, Budapest, Ráday u. 47, rakennuksen alakerrassa.

Kaksi ajankohtaista galleriaa
 - toinen on Joella Turussa ja toinen on Galéria IX Budapestissa.

Molemmat galleriat ovat paikallisten ammattitaiteilijoiden järjestöjen perustamia ja pyörittämiä. Nyt molemmissa on saman romanialaisen taiteilijan näyttely, samaan aikaan.

Molemmissa gallerioissa käyn usein, avajaisissa ja muulloinkin. Nyt olin Budapestissa avajaisissa ja Turussa olin viimeksi toukokuussa.


Unkarin Galéria IX:ssä on Részegh Botondin näyttely.  facebook linkki Botondin näyttelyyn

Turun Joella gallerian näyttelyn taiteilija ovat Mircia Dumitrescu ja Részegh Botond Romaniasta. Printtinäyttely on avoinna 25.9. - 14.10.2013.

 Teoskuvia, tässä linkissä on molempien taiteilijoiden Turun näyttelyn teoskuvia.

Joella galleria, Läntinen Rantakatu 21, Turku.

Uutta - vanhaa - uusvanhaa.

UUTTA 

Uusia kirkkaan sinisiä, matala lattiaisia busseja on paljon liikenteessä jo  monella linjalla. Kuvan busseja esiteltiin autottoman päivän ohjelmassa – joutivat sunnuntaina seisoskelemaan Andrássy útille. Autoja on montaa kokoa, on lyhyttä pätkää ja pitkää haitaribussia, vanjoha on vielä käytössä. 

UUSVANHAA

Kävelevä postilaatikko edustaa uutta ja vanhaa, kuva on laukkakisan viikonlopun tapahtumista. Tätä vanhaa kaunista postilaatikkomallia arvostetaan ja niitä tulee lisää ainakin postitoimistojen kohdille. Corvin ostariinkin on tullut postitoimisto ja siellä laatikko on samaa mallia - siis paikoillaan oleva, mustalla jalustalla seisova.

VANHAA

Alla olevan kuvan hevosvetoinen ”postiauto” oli koeajettavana ja näytillä viikonlopun laukkakisassa ja autottoman päivän viihdykkeenä. Edustaa vanhaa kulttuuria.

UUSVANHAA vai uutta ja vanhaa.

Tupakanpolttoa halutaan ja yritetään vähentää monilla tavoilla. Kun järki ja terveydellisiin syihin vetoaminen ei ole auttanut on lähdetty kieltojen teille. Suomessa tupakat laitettiin piiloon ja täällä Unkarissa kauppapaikat laitettiin piiloon – tai vähennettiin ja mainokset poistettiin.

 Sanotaan EU:n niin määränneen - ja rajoittaahan myyntiä piti.

Lisenssin saaneet tai hankkineet kioskit tunnistaa ruskeesta logostaan. Sen punaisen renkaan sisällä oleva  numero 18 tarkoittaa, ettei alle 18 vuotiailla ole pääsyä tuon ovan sisäpuolelle. Myydäänkö noissa kaupoissa muutakin, en tiedä. Tässä Corvin setánylla olevassa kaupasssa näkyy ikkunat täytetyn vesipulloilla, ja mainoksissa näkyy olevan jäätelön ja muidenkin pullojen kuvia. 

Tupakkamainoksia ei näy eikä kaupan sisälle näy. 

On vähän niinkuin ennenmuinoin - nuo kaikki vanhat kioskit ovat vielä mielissä, vanasta sos. ajasta.

Unkarissa tupakat tulee nyt ostaa noista uusista kansallisista tupakkakaupoista. Heinäkuun alusta lähtien on myynti lopetettu muualta paitsi Nemzeti Dohánybolt'sta. Kauppoja näyttää olevan paljon, ainakin Budapestin keskustassa kulkiessa on kauppa näkösällä melkein aina.

Ei päätä - ei häntää, nyt on päätä ja häntää.

Viikonlopulla oli Budapestin Sankartenaukiolla kuudennet Unkarin kansalliset laukkakisat (Nemzeti Vágta). Useimmissa niistä olen ollut paikalla - kerta kerralta kisat paranevat ja monipuolistuvat (tässä blogissa oli juttua aiemminkin).

Alkukuvasta näkyy miten hankalaa nopeesti kiitävien hevosten kuvaaminen on - onnistuin useissa häntä- ja turpakuvissa. Muutaman kerran sain kokonaisen hevosenkin kuvattua.

Varsinaiseen laukkakisaan Unkari on valmistautunut kilpailemalla ympäri maata. Alueitten parhat ratsastajat hevosineen on karsittu kesän aikana ja täällä pääkaupungin tärkeimmällä aukiolla karsittin lisää ja pidettiin loppukilpailu. Meille jokainen hevonen ja ratsastaja olivat suosikkeja, enkä edes tiedä kuka tuon kuvan kilpailija on ja mistä hän tulee. Pääpalkinnon voitti ratsukko Bajasta, muistan sen kun paikka on tuttu ja monasti olen käynytkin siellä.


Kansallisen kisan liäksi kilpailtiin kahdessa kansainvälisessä lähdössä. Oli veteraanien, nuorten, husaarien, valjakkojen ja monien muiden ryhmien näytösluontoisia kilpailuja.


Viereisessä kuvassa eksoottinen ratsastaja Katarista, joka voitti kansainvälisen osuuden.

Katseltavaa riitti, kun jokainen lähtö esiteltiin husaarien ryhmän johdattamana, ja kaikki voittajat. Sankarten aukion keskiosa oli avoin yleisölle - ja vielä maksutta paras katselupaikka. Portit keskustaan avattiin kahden kisakierroksen jälkeen kun laukkarataa kunnostettiin (tasattii, kasteltiin ja tarkastettiin). Rata oli  varmistettu hevosille turvalliseksi ja sopivaksi.

Mikä lie voittajasuosikki tuossa alapuolen kuvassa - ikääntynyt neito on onnistunut husaarien kiinniotossa. Pääsivät kuitenkin naureskellen karkuun.

Musiikki on aina paikalla Unkarissa - elävä ja hyvin soitettu musiikki, usein vanha perinteinen kansanmusiikkia. Viereinen porukka oli monista soittajien ja laulajien ryhmisä, jotka viihdyttivät ruokailijoita ravintoloitten alueella.

Alla on yhden grillin nimitaulu. Suomalaisen silmissä saattaisi nimi vierottaa asiakkaita, ei ollut syytä huoleen. Jonot tämänkin paikan edessä kertoivat muuta.

Samaan aikaan oli koko Andrássy út (Wikipedia linkki) suljettu autoliikenteeltä, oli autoton päivä sunnuntaina ja EUn yhteinen liikkujan viikko. Suuren bulevardin Tonavan puoleinen osa (rajan Oktogon aukio) oli täynnä teatteri- ja musiikkiesityksiä, oli ajanvietettä lapsille ja aikuisille ja Sankartenaukiolle päin oli aluksi liikenne- ja leikkipuistoja, koripallon heittoa, uusien ja vanhojen bussien esittelyä, ruoka ja juomapaikkoja sekä tietysti Unkarin alueitten esittelyja ja ihan vaikka mitä.

Suomalainen ryijy - peitosta tauluksi.

Ryijy Elää. 

A Ryijy Élö Hagyománya. 

The Ryijy Lives On. 

Upea, suomalaisen kulttuurin - taiteen - käsityön - muotoilun näyttely on hienossa paikassa. Suomalaisen ryijyn tarinaa vuodesta 1707 lähtien, nykypäivään saakka on esille Budapestin Kansatieteellisessä museossa (Néprajzi Múzseum).

Yksityisen keräilijän, Tuomas Sopasen  ryijykokoelman osa on esillä ainakin tammikuun 5. päivään 2014.

Tuomas Sopanen, Ryijy Elää
Mies ja 280 ryijyä   artikkeli Helsinginsanomissa

Aikamoinen onni oli, kun pääsin paikalle Tuomas Sopasen itsensä esittelemään tilaisuuteen. Hän kertoin ryijyinnostuksensa synnystä, kokoelmansa karttumisesta ja tietysti suomalaisen ryijyn ja tämän näyttelyn tarinaa. Museossa on esillä noin kolmas osa hänen kokoelmastaan (katalogin valmistumisen aikaan koossa on 361 ryijyä).

Alkujaan ryijyjen kutominen oli tavallista kansaperinnettä, ryijyt valmistettiin käyttöä varten, peitoiksi. Voi vaan kuvitella miten ikäviksi karhujen tai muiden eläinten taljat kävivät käytössä - peittoina - kun ne helpostit kovettuivat koppuroiksi. Tiedä sitten, miten taljat oli käsitelty nylkemisen jälkeen... Nykyiset ryijyt voivat olla edelleen peittoja, mattoja, tyynyjä, koristeita seinillä tai lattioilla, jopa kehystettyjä tauluja.

Hyvä ja kaunis näyttelykatalogi kertoon suomalaisen ryijyn tarinaa sekä ryjykokoelman kerääjän omaa tarinaa (unkariksi ja englanniksi). Julkaisu on Tuomas Sopasen ja Méprajzi Múzeumin tekemä, tukijoinaan Unkarin Emberi Eröforrások Ministérium ja Suomesta Alfred Kordelinin säätiö.

Kannen värikkään ryijyn, Etyde II, on suunnitellut ja kutonut Katri Haahti (1957 - ). Pienen taulun näköinen ja kokoinen ryijy on vuodelta 2005 ja kokoa 14 x 13 cm.

Yllä kuvassa luettelon aukeama, sivut 44 ja 45:
-  Vasemman sivun kuva esittään monikehyksistä hääryijyä vuodelta 1787, sen koko on 176 x 149 cm.
-  Oikealla on näyttelyn vanhin ryijy, hääryijy vuodelta 1707, sen koko on 181 x 131 cm, ikä on arviotu toiseksi vanhimmaksi suomalaiseksi ryijyksi. Ennen 1750 tehtyjä ryijyjä on vain muutamia, aika oli köyhää ja ryijyt käytettiin loppuun. Myös muiden vanhimpien ryijyjen iänmääritys on hankalaa kun vertailukohteita ei ole.

Luettelon sivulla 72 on näyttelyn suurimpia ryijyjä, jotka edustavat 1900-luvun alun suunnittelua: 

• Vasemmassa reunassa on Väinö Blomstedtin (1871-1947) suunnittelema Hevoset ryijy. Valmistettu 1900-luvun alussa, luultavasti Suomen Käsityön Ystävien tekemä, kooltaan se on 360 x 190 cm.
• Seuraavana on Jugend tyylinen penkkiryijy, suunniteltu ja valmistettu noin 1909, koko on 430 x 191 cm. Ryijy oli Suomi vakuutusyhtiölle Armas Lindgrenin vuonna 1909 suunnittelemissa ja kalustamissa tiloissa, todennäköisesti on ryijykin häneltä.
• Jugend tyylinen penkkiryijy 1900-luvun alusta, kokoa 345 x 188 cm. Suunnittelija oli todennäköisesti Emma Salzman.

Sivulla 77 (vasemmalla) on Impi Sotavallan suunnittelema pieni (76 x 70 cm) Väre niminen ryijy, 1930 -luvun alkussa.

Tämä ryijy muistuttaa kovasti meillä kotona olevaa pientä savi- tai keramiikka vaasia - ainakin tästä ryijymallista sen vaasi tuli mieleeni. Onkohan tuo vaasi Impi Sotavallan – vai tekikikö mielikuvani tepposen.

Luettelon ja koko näyttelyn jokainen ryijy ansaitsisi tulla esitellyksi erikseen. Pelkästään tämän näyttelyn takia kannattaisi tehdä lyhyt vierailu Budapestiin. 

Parlamenttitalon aukiolla ja sitä ympäröivillä kaduilla on suuri työmaa,
raitikka No 2 ei nyt kulje tässä.

Kansatieteen museo on Budapestin parhaiten tunnetulla paikalla, Parlamenttitaloa vastapäätä. Tavallisesti sinne on helppo päästä, museon ja Parlamentin välissä on raitiotielinjan nro 2 pysäkki. Nyt museoon pääsy ei olekaan ihan niin helppoa – se koko alue ja ne ratikkakiskot on suuren mylläyksen kohteena (työmaa alkoi jo keväällä ja päättyy – ken tietää). Koko alue on suurta työmaata, mutta jalankulkijoille on hyvät väylät.

Väriläiskiä Budapestin huhtikuussa.

Tässä ensimmäinen väriläiskä, kukkiva puu ja minä uusi värikäs pusero ylläni.

Turistina sunnuntaina aamulla - Budan linnan alueen nähtävyyksiä on rauhallisin aika kierrellä ja katsella. Vain muutama turistiryhmä oli liikkeellä niin aikaisin, mutta jo ennen puoltapäivää tungos oli melkoinen ..... ja meille vähän liikaan. Helppo valinta meille oli lopettaa tältä päivältä ... turistia leikkiminen.

Kun kesä alkoi, harmaus katosi ja värit alkoivat loistaa. Näitä hienoja väriläiskiä on kaupungissa paljon, ja esiteltäväksi  valitsin mitä mieleeni juolahti - eikä sitten missään  järjestyksessä.

Toinsen väsiläiskän huomasin matkalla suureen kauppahalliin, kun olimme kävelemässä Ráday utcaa pitkin.

Lauantai aamupäivällä terassit ovat vielä melkein tyhjillään. Saman Ráday utcan toisessa päässä ovat ne taidegalleriat joiden avajaisiin yleensä osallistumme. Ne ovat taiteilijaseurojen ylläpitämät galleriat, Art9 ja IX.

Kauppahallista tuli mukaan tuore varhaiskaali, tankoparsaa ja pala hyvää savupekonia. Kylmästä keväästä johtuen, luulisin, tuoreet parsat saatiin myyntitiskeille vasta nyt huhtikuun lopussa. Olihan se pettymys kun odotin niitä jo heti Pääsiäisen jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan – sanotaan.

Kolmas väriläistäke on lauantaipäivän lounas. Kovin yksinkertaiseksi ja helpoksi on ruuanlaittonikin mennyt. Yritän tehdä kevyttä, terveellistä ja nopeesti valmistuvaa ruokaa.

Tuokin kuvan värikäs, paistinpannussa hautunut pataruoka on oikeastaan edellisten päivien jämiä, lisättynä tuoreilla osilla. Aluksi laitoin pannuun muutaman pekoninpalan, pilkottua varhaiskaalia ja suuren sipulin sekä hieman mausteeksi valmista, hapatettua kaali/kurkku/paprika salattia. Pienen haudutuksen jälkeen lisäsin edellisen päivän yli jääneet porkkananpalat ja tortelliinit, sekä makkaranpalat. Hyvää ja maittavaa oli.

Seuraava väriläiskä näkyy tärkeänä ja arvokkaana toimintana, vähemmän väriä sisältävä juliste edustakoon sitä.

Budapestin kaupunginosien IX (Ferencváros) ja XIII (Lipótváros) taiteilijoiden yhteisnäyttely oli aukin huhtikuun 11. - 28. päivä. Näyttelyn paikkana oli Újlipótvarosi Klub-Galeria, ja se sijaitsee siis Lipótvárosin kaupunginosassa, aika lähellä Margitsillan Pestin puoleista päätä (1136 Budapest, Tátra u. 20/b). Kuvan juliste oli rakennuksen nurkan ilmoitustaululla.

Ferencvárosia edustavien taiteilijoiden nimet on julisteessa painettu punaisella (kaikki ovat tuttuja, ja Antero Olin mukana) ja Lipótvárosia edustavien nimet on mustalla.

Kultakin taiteilijalta oli esillä yksi, ennestään tunnettu ja suuresti arvostettu teos. Kuvassa alla näkyy osa näyttelyä.

Viimeisinä väriläiskinä on rakennuksia ja katunäkymä Lipótvárosissa.

Viereisen kuvan näkymässä on Tátra utcan ja Radnóti Miklós utcan risteyksen kauniita taloja. Paikka on tuota Klub-Galleriaa vastapäätä.

Alla olevassa kuvassa näkyy Hollán Ernön kadun alkupäätä, suuren kaarikadun puoleisessa päässä. Tästäkin alueesta on tullut miellyttävä oleskelutila,  näkyy olevan kahviloiden täyttämä kävelykatu.

Unkarin uutta arkkitehtuuria ..... ja kesä se alkoi heti talven perään.

Kesä alkoi Budapestissa ... kun vielä kevättä odoteltiin viimeviikolla. Tämä kauniisti kukkiva pensas on asuintalomme edustalla, siinä vieressä oleva narsissipenkki kukki vaivalloisesti ja sitten ne kuihtuvati pois.

Rakennuksen pohjoispuolella oleva lämpömittari näyttää jo iltapäivisin +25 asteen lukemia, sen ylikin. Yöt ovat viileempiä, tänä aamuna kuuden aikoihin noin +15.

Alla on muutama kuva Budapestin uudesta arkkitehtuurista.  No, eivät nuo (linkit Wikipediaan) Kansallisteatteri ja Taiteiden palatsi - MÜPA, ihan uusia rakennuksia ole. Niiden ympäristöön tulevat ja jo rakennetut toimistotalot ovat uusia.

Kuvat otin kesäisen sunnuntaikävelymme satoa. Kesä alkoi niin äkkiä, kevättä odotellessa ettei suurissa vesialtaissa ole vielä vettä, eivätkä suihkukaivotkaan vielä suihkuttelee (muutama oli jo toimiva).

Kulttuurien palatsi (Müvészetek Palotája) on ollut toiminnassa jo muutaman vuoden. Sunnuntaisin siellä näyttää olevan jo aamusta (aukeaa klo 10) paljon ohjelmaa lapsille. Rakennukseen sisään mennessämme, siellä oli täysi touhu päällä, musiikkia, laulua, piirtämistä ja maalaamista. Saman iloisen touhun olemme nähneet jo usein, ja näyttää siltä että tuo ohjattu touhu on tarkoitettu kaikille jotka sisään tulevat.

Kansallisteatteria kiersimme ulkoa, mielenkiintoinen rakennus kauniissa ympäristössä.

Yläkuvassa on uusia Tonavan rannan toimistorakennuksia, pankkeja ja muita suuria tai pieniä yrityksiä. Kuvan valkoiset ja pronssiset veistokset kuluvat Kansallisteatterin yhteyteen.

Oikealla oleva rakennus on aivan uusi. Siinä on vanhan rakennuksen runkoon lisätty uusi osa. Tämä uusi musiikkitalo valmistui melkein huomaamatta, vielä viime vuonna ihmettelimme, että mitähän tuohonkin tulee ja nyt se on jo valmis ja toiminnassa.

Tämä musiikkitalon sijaitsee lähellä vanhaa kauppahallia, ydiskeskustasta katsottuna sen takana, yliopiston uuden rakennuksen vieressä.

Tuliko se kevät jo .....

Tuliko kevät Eurooppaan ja Unkariin .... vai onko tämä lämmin henkäys ja viherrys vaan jokin välivaihe. Pääsiäisen jälkeen täällä oli viileää, ei kuitenkaan pakkasta niinkuin vielä pohjolan kylminä öinä.

Kevään alkaminen on ollut vaivalloista ja hidasta koko Euroopassa ja kevättä on saanut odotella. Vihdoinkin sitten sunnuntaina 14. päivä huhtikuuta huomasin jotain muuttuneen, pieni hento koivu oli aloittanut kevään. Olin katsellut talomme vieressä olevaa kukkapenkkiä, ja odottanut narsissien kukinnan loistoa. Olihan siinä muutama kukka jo, mutta kovin surkeen näköisiä olivat. Kukinta on vieläkin aika varovaista, mutta vihreä väri on lisääntynyt niin, että  narsissit jäävät melkein huomaamattomiksi.

Puistojen uudet kukat oli jo istutettu (ilmeisesti jo Pääsiäiseksi), mutta kovin kivuliasta kasvu näyttää vielä olevan (oli silloin 14. päivä kun kiertelin kaupunkia). 

Tämä kaunis orvokkipenkki voi hyvin auringonpaisteessa, paikka on Tonavan rannssa Ketjusillan Pestin puoleisessa päässä.

Viereisen kuva sateinen jalkakäytävä Corvin teatterin kohdalla, ihmisiä

vesisateessa. Viileetä oli kevään odottelu. Nyt, 18. päivä lämpömittari näytti jo melkein + 20 astetta, aamukymmenen aikoikoihin ja nousee.

Tonavan vesi on korkealla, ei kuitenkaan tulvaa, niikuin Tiszan alueella ja suuressa osassa Unkaria.

Teitä korjataan, raitikkaraiteita parannetaan ja ympäristöä muutenkin kohennetaan – kevättä ja kesää  odotellessa. Oikealla kuva viime viikolta Unkarin Parlamenttitalon edustan työmaalta. Ratikkalinja nro 2 saa siinä uudet raiteet ja ehkä kohentavat pysäkkienkin mukavuutta.  

Jotain uutta Józsefvárosissa - mitä nyt huomasin.

Sunnuntaiset aamu- tai iltapäivän kävelyretket teen kameran kanssa, kännykän kamerakin riittää - nykyisin. On paljon kevyempi kävellä ilman laukkuja ja kasseja – ja ilman suurkaupungin ihmisvilinää. 

Varsinkin tammikuussa, kun vuodenvaihteen sesonki on ohi - on väljää ja näkymät avaria. Ja jos ei ole lunta ja jäätä maassa, uskallan nostaa silmäni varpaista ylemmäksi. Näen paljo ja huomaan uutta.

Tämän kuvan uusin juttu on tuo Tejivó maitobaari. Paikalla on ollut monenlaisia yrityksiä, en edes muista mitä kaikkea. Mitobaari siihen toivottavasti jää, ainakin siellä näyttää riittävän asiakkaita, nuoria enimmäkseen. Paikka, Corvinin alue on historialtaan tärkeä (yksi -56 kansannousun tapahtumien paikoista) ja suositun teatterin edustalla. Metro- ja ratikka-aseman nimi on nykyisin Corvin Negyed, sen suuren kaarikadun ja Üllöi útin risteyksen paikkeilla, József Körútilla.

Tuo toinen uusi juttu on Corvin Plazan ja koko alueen esittelyyn tehty nykyaikainen mainos syteemi. Rautapalkeista (mitä lie ainetta, mutta näyttää ruosteiselta metallilta), valoista ja digitaalisista näytöistä koostuva kokonaisuus on ollut paikalla jo parisen vuotta, mutta nyt vasata sain sen kuvattua. Hyvin informatiivinen se on, näytöillä pyöriin tietoa palveluista, tapahtumista ja historiasta.

Uusi muistomerkki on pystytetty vuoden 1956 kansannousun uhreille. Perinteiseen unkarilaiseen tyyliin tehdyn puuveistoksen jalustassa näkyy muistomerkin lahjoittaneen äärioikeistolaisen puolueen nimi. Paalu tai veistos on saman suuren kaarikadun seuraavan ratikkapysäkin paikkeilla (32 -esek tere), Józsf körútilla, Blaha Lujza térin suuntaan.

Tämä kaunis rakennuksen julkisivu ilahduttaa kovin, vihdoin tämänkin talon kunnostamisen vuoro on tullut. Työ on aloitettu näköjään fasaadin korjaamisella, ainakin nyt näyttää siltä. Vielä lokakuussa talo oli surkeessa kunnossa, tyhjänä ja rempallaan, rikkinäiset metalliverkot liikkeitten ikkunoiden ja ovien edessä. Rakennus on saman suuren kaarikadun varressa, lähellä Blaha Lujza aukiota.

Monet suuret Jozsefvárosin infrastruktuurin kunnostustyöt on saatu päätökseen, ainakin ne työmaat mitkä olivat meneillään vielä syksyllä. Työtä riittää ja ne jatkuvat, lisää katuja revitään auki, lisätään ja vaihdetaan putkia ja johtoja, päällystetään teitä ja paljon muuta. Työ ei lopu.

Tammikuun talvea Budapestissa.

Paikoilleen jähmettynyt koiran kanssa leikkivä tyttö ei ole siihen jäätynyt, vaan he ovat kuvanveistäjän valmistama pronssinen teos. Tyttö ja koira leikkivät Tonavan rannan kävelykadulla Vigado térellä. Näitä ihmisen kokoisia ja näköisiä veistoksia on Budapestissa paljon ja niihin voi törmätä missä vaan.

Keski-Euroopan talvi oli viikolla kylmää ja lumista. Me budapestilaisetkin saatoimme seurata jäätävää ja lumista kaaosta – televisiossa. Tähän kaupunkiin ennustettiin kovaa pakkasta, mutta ainakaan meidän mittari ei näyttänyt -2° kylmemempää, ehkä yöllä ja varmasti heti tuossa vuorten alueella.

Seison samalla paikalla kuin edellistä näkymää kuvatessani. Nyt katson Ketjusillan suuntaan Tonavan vartta, tunnelma on talvisen harmaan ja vähän alakuloinen arkinen iltapäivä. Joulun ja uudenvuoden kiireet on ohi, yksinäinen turistikierrosten esittelijä saa vielä odotella asiakkaita. Hyörinä alkoi sitten jo viikon päästä tämän kuvan ottamisesta. Nyt sataa vettä ja lumet on pois.

Taidenäyttelyn avajaiset Ráday utcan galleriassa tammikuun 18. päivä. Vasemmalla galleristi, keskellä taiteilija ja oikealla näyttelyä ja taiteilijaa esittellyt taidehistorioitsija. Näin täällä yleensä taidenäyttelyjen avajaisissa toimitaan. Muitakin puhujia voi olla, kuten sponsorin edustaja tai joku muu taho. Sivummalla oli tarjolla virvokkeita ja pientä naposteltavaa.

Avajaisyleisön pienin ja kovasti taiteesta kiinnostunut vieras tässä on naapurin näyttelypaikan galleristin koira. Toisinaan voidaan pitää useita avajaisia samana päivänä, jolloin yleisö siirtyy galleriasta toiseen, kunten näiden gallerioiden tapauksessa - naapuriin seinän taakse. Nyt avajaisia pidettiin perjantaina kello 18.

Viereisessä kuvassa on tuttuja ihmisiä avajaisyleisön joukossa.

Linkki: 

Antal Vasarhelyi, Galeria IX, avajaisia 2013

Omakuva tässä. Vihdoinkin pääsin käsiksi työhön mitä olen siirrellyt eteenpäin – milloin mistäkin tekosyystä. Kysymyksessä on kaappien järjestely ja turhan karsiminen. Vanhoista pitämättömistä / sopimattomista (sopimaton = liian suuri tai pieni, ei siis mitenkään muuten sopimaton) vaatteista kertyi tällä kertaa kohtalainen määrä talkkari Marian varastoon vietäväksi. Tämä meidän ihana Maria toimittaa vaatteet ja muun käyttökelpoisen eteenpäin kierrätykseen.