Lautanen halkes..... noin vaan....

Mitä ihmettä siinä sattui kun lautanen halkesi syödessä...... ihan yllättäen.

Söin pientä lounaspalaa ja katselin Lontoon olympialaisten ekapäivän ohjelmaa - uintia tai judoo, unohdin jo kumpaa. Sohvalla istuin lautanen sylissä, ja lautasella lämmintä vihannesta ja kalapihviä (valmiina ostin savukalasta tehtyä einestä - tänään). Haarukalla tökkäsin vihanneskasaa ja lautanen poksahti poikki. Ruokailu loppui siihin. Onneksi kalapihvi oli tuolla ehjällä osalla lautasta, sen uskalsin syödä, loput vein roskiin heti.

 Vähän myöhemmin halusin tutkiskella lautasta ja sen halkeamaa.... oli se niin outo juttu. Pesin lautasen palat ja ihmettelin tuota siistiä aaltoilevaa halkeamaa - ei siinä näkynyt minkäänlaisia säröjä eikä koloja, vain tuo kaunis ja selkeä aaltoviiva. 

Lasilautanen on leipälautasen kokoinen, halkaisialtaan noin 22 cm ja kotimaista valmistetta. Viimeviikolla otin arkikäyttöön nuo kauniit lasilautaset, ajattelin etteivät ne ketään ilahduta kaapissa ollessaan. Hävitin samalla muutaman vanhan kolhiintuneen ja kuluneen astian. Ehjinä vein roskiin.

Kuulostaa kai pahalta kun hävittää vanhat ja kuluneet, astioitahan ne vaan ovat. Mutta kun ne ei mene koskaan kokonaan rikki, ei niistä muuten pääse eroon. Rumiakin olivat, eikä niitä kukaan missään kirppareilla osta tai edes ilmaiseksi huoli (kysellyt olen).

Noilla kuvan punaisilla paprikoilla ei ole mitään tekemistä lautasen halkeamisen kanssa, ovat rekvisiittaa ja koristavat kuvaa. Tai mistä minä tiedän. Jos se lautanen halus halkeamisellaan näyttää / hahmottaa minulle lautasmallia - siis sitä, että ruokaa lautasella olis oltava kolmannes vähemmän. Ajatus tuntuu oikealta, mutta myöhässä se näyttäminen on - kun olen jo vähentänyt syömistä ainakin sen kolmanneksen verran. Näyttöä siitäkin jo on, paino tippuu jo tasaisen hitaasti.

Saattoihan se halkeaminen olla lautasen mielenilmaus syrjinnästäkin -  vuostolkulla joutui piilossa olemaan - tiiä häntä.

ATK - tukee savoksi.... tarvitaanko...

Mitteepä tiet, jos tietokonnesj alakkaa renkata? Ossootko korjata ite vae maksakko isot rahnat huoltovirman kojjoottiloille? Jos et ossoo, nii luveppa tämä. Alakkaa mutkikkaammattii pelit kölökkästä.


JOS TIETOKONE KUATUU
Nosta se ylös. Vastasen varalle oes hyvä hommata asijalline atk-tuki, parrunpätkä kääp hyvin.

JOS KÄÄTTÖJÄRJESTELMÄ JUMMII
Käätä sitä noppeesti kiehuvassa veessä ja sitte pa...kastimessa. Näätä sille, miten paljon huonomminnii sen asjat voes olla. Eeköhän tokene.

JOS OHJELMA KATKIJJAA
Vaeha kanavvoo. Jos out alaikäne, tarkista jotta ohjelma ei ou kielletty alta 16-vuotijaelta. Jos ee aata, nii soeta televisijon ohjelmapäevystyksee.

JOS SÄHKÖPOSTI EE KULE
Uhkoo, että lopetat tykkännään konttuurissa käännin ja määt kyläkaapan asijakkaaksi.

JOS ROSESORJ TAKKUVVAA
Se on kuitennii aena liijan vanaha ja aljtehone, nii että osta uusj.

JOS HIIR' EE LIIKU
Poa kissa vierreen yöksj. Eeköhän ala vaahti maestuu.

JOS NÄÄTTÖ PIMENNÖÖ
Sammuta valot ja sano, että osattaan sitä tiellännii. Ja mää kalalle.

Kalalle en lähe kun ei ole kalavehkeitä eikä kalavesiäkään. Eikä ongelmakaan ole noin suuri kun tuossa facebook kaverilta kopsatussa atk-helpissä. Vaan nyt on niin, että Facebook ei ookkaan kiva, enkä nyt tykkääkääää siitä.


Muuten vaan jurppii kun naamakirja jahkaa ja jahkaa.... aukee niin hissukseen. Pitäs vissii löytää hämäläistä helppiä....... Yritän kuitenkin käyttää omaa keskisuomalaista helppiä. Aloin jo poistella kaikenlaisia tykkäyksiä kun niissä tulee hirvee määrä kaikkee muuta tietoo mistä en oikeestaan tykkääkään, ja jatkuvana virtana ... kait sitten vielä vuositolkulla. Vahingossa voi kavereitakin hävitä, se ei ole tarkoitus. 

Muuten ei atk-systeemeissäni ole vikaa ja tietoturvajututkin on kunnossa. Pääharrastus - sukutkimus - toimii kuin unelma, siis digitoidut kirkonkirjat ja vanhat kartat vilistävät tietsikan näytöllä kuin ajatus. 

Yllä oleva valokuva on ajalta ennen kännyköitä ja tietokoneita (niitä huoneenkokoisia tietokoneita sentään oli - jossain), sähkökirjotuskone ja laskin sentään oli. 

Monta vinkkeliä - yhteen paikkaan.

Pieni esittely suurenmoisesta paikasta - Trajanuksen hallit Roomassa - Trajanuksen Forumilla. Oikeaa perustietoa löytyy internetissä runsaasti - useilla kielillä ja monilla tavoilla esitettynä, kuvitettuna ja ilman kuvia.  En ryhdy toistamaan ja kopioimaan asiantuntijoita - ajattelen omiani ja näytän omia ja muitten kuvia.

 "Trajanus" (Wikipediaan linkki) oli Rooman keisari ja hän rakennutti paikan. 

Upeita näkymiä näyttää Google Earth (koko maailman karttapallo) ja tuosta järjestelmästä kopioin yllä olevan katutason näkymän. Kuvassa näkyy kaikki Googlen tunnisteet. Nuo pienet kirjavat neliöt ovat paikalle, siis Google Earth karttapalloon tallennettuja valokuvia ja siellä niitä on kiva katsella. On siellä yksi keltainen paikan merkiksi laitettu paikkatietomerkkikin, niitä sanottiin ennen karttaneuloiksi. 

Syksyllä 1985 Roomassa ja Mercati di Traiano.

Vasemmalla kuva ensimmäiseltä Rooman matkaltani - kolme kuukautta Roomassa eka matkalla -  konservoinnin koulutuksessa silloin. 

Mikä muu paikka voisi olla sopivampi konservoinnin opiskeluun, kuin Rooma, vaikka paperipohjaisen materiaalin käsittely oli tällä kurssilla pääosassa. Ajatuksissani oli säilyminen - säilyttäminen - konservointi - restaurointi, konkreettisesti noissa kivirakenteissa, arkkitehtuurissa ym.

Kuvataiteilija Antero Olin, akvatinta teos S.P.Q.R. II.

Oikealla on kuvataiteilija Antero Olinin teos S.P.Q.R. II  vuodelta 1983 -  taiteilijan näkekys / näkökulma Mercati di Traianosta. 


Taiteilija on valinnut teokseensa värisävyn, mikä näkyy Googlen valokuvassa - hohteena seinässä, ja alla olevan kartan päävärinä. 
Värin salaisuutta pohti myös roomalainen taideyleisö näyttelyssä - onko se auringonnousun vai -laskun väriä!? 


Alla on arkeologinen kartta -  kartantekijän tai asemakaavoittajan ja arkeologin näkökulma Trajanuksen kauppahalliin - Trajan's Forum (linkki Wikipediaan, missä on tarkempi selvitys kartastakin).
Kartassa näkyy olevan pohjana jonkinlainen asemakaavakartta. Olemassa olevat rauniot ja muut vanhat rakennelmat on merkitty mustalla, päällemerkittyinä ja heikommin näkkyvissä jo hävinneitä osat.

Alla näkyvä kartta löytyy hyvästä karttojen linkistä Worldmapfinder - Rome, mistä sen kopioin.

Vieressä olevassa  suurennoksessa näkyy hyvin Trajanuksen Forum ja nuo kauppahallit, valokuvissa näkyvä osa on numeroiden 15 kohdalla, ylemmän numeron oikeanpuoleisen kaaren kohta.

PS. poistin tuon kartan osan suurennoksen,  mikä tässä vieressä oli, se kun oli muuttunut mammutin kokoiseksi - voi näitä osaamattomuuden vaikutuksia - eipä haittaa, ehkä huomaan opin joskus.

Entisenä karttojen tekijänä paikkatiedot kiinnostavat - tiedä sitten muita, voi olla yks hailee missä se ikivanha kauppahalli on.

Kun Googlasin omaa nimeä....

Latasin omakuvan internetistä..... komea on.

En yllättynyt oman nimeni googlaamisen tuloksista - samankaltaista tietoa tuli kuin ennenkin - pääasiassa  tietoja vieraista ihmisistä. Aikoinaan - kun vielä totuttelin internettiin ja sen hakukoneisiin, tein hakuja huvin vuoksi, sitten kyllästyin leikkimiseen. Nyt kokeilun tulos oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen, en huomannut mitään huonoa enkä pahaa, päivastoin. Mutta, jos joku haluaa pelkän nimen perusteella luoda kuvan henkilöstä - niin  hyvin pieleen voi mennä.

Oma naama - vieraassa mallissa.

Mitä tuli mieleen:

*Sivukaupalla sain selata hakutulosta ennenkuin huomasin oikean itseni.

*Oma Facebook ja Twitter löytyivät.

* Ammatit ja harrastukset voivat helposti erehdyttää, samannimisillä voi olla samantyyppisiä ajankuluja.

*Työpaikkakin voi johtaa väärään henkilöön.
*Mielelläni olisin vanha höyrylaiva - mutta kun en ole.
*Mikään urheilulaji ei kuulu harrastuksiini.
*Vieläkin harmittaa "se yksi artikkeli" (hyvä aihe - sisältö ontuu, ajatus- ja tietovirheitä.... hmm ... miksiköhän yleensä kirjoitettu...).
*Henkilön ikää on vaikea arvioida, asiayhteyskin voi erehdyttää.

Nyt puhutaan identiteettivarkauksista ja muista ajattelemattomista omista tai kavereiden paljastuksista ja  kiusaamisesta. Monilla jutuilla on voitu haitata töiden saantia, uralla etenemistä tai ihmisten mielenrauhaa. Syystä tai syyttä osa ihmisistä ei halua osallistua mihinkään omalla nimellään tai kasvoillaan. Tietokone ja muut värkit on hankittu - mutta käyttöä ei ole (... joku voi huomata ja nähdä...). Kannatan avoimuutta.

Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä ennenkin - siis ennen tietokoneita ja internettiä - erehdyttiin ihmisistä pelkän nimenkin perusteella. Eikä ulkonäöstäkään tunnistaminen aina ole varmaa, kun meistä monilla on kaksoisolentoja siellä täällä. Jos nimi, ulkonäkö, muu olemus ja puheäänikin sattuvat kohdalleen - voisi jo olla varma henkilön oikeasta identiteetistä. Osoitteet vaihtuvat ja syntymäajoissakin voi erehtyä.

Tuore omakuva
- olen tuo vasemmanpuoleinen.

*Olen tullut puhutelluksi jonain toisena henkilönä, joskus kysytään ensin olenko se ja se..... Samaa on sattunut toisinkin päin, haitanneeko tuo ketään.
*Vuosia sitten olin veljeni kanssa kahvilassa vanhassa kotikaupungissamme, keskellä päivää. Veljeäni puhuteltiin toisena henkilönä, samalla kun minä sain uteliaita katseita (kävivät oikein keskustelun, luulin miesten tuntevan toisensa...). Hämmästyksestä emme kyselleet lisää, mutta arvelimme jonkun saavan moitteita "vieraissa käymisestä ja keskellä päivää".

*Aikoinaan joku sai viisumin minuna (....varsinainen sotku siitä silloin tuli, kuulin sen vasta kun ihmettelin toimintatapoja....).

*Outoja puhelinsoittoja on tullut öin ja päivin (.. nimeni ja numeroni liitetty minulle vieraisiin tai vääriin yhteyksiin, loppuivat jo vuosia sitten).
*Henkilötunnukseni oli liitetty vieraaseen ihmiseen (tuli esille kun tarvitsin palvelua....).



OIKEAA TIETO:
Kuvat alla on Google earthin katukuvista kopioituja ja tähän siirrettyjä
 - luvallista varmaankin kun toimenpide onnistui ja kuvissakin näkyy lähde.

Alla olevassa rakennuksessa oli työhuoneeni 25 vuoden ajan, kunnes jäin eläkkeelle. Huone ja muut työtilat sijaitsivat milloin missäkin päin rakennusta, riippuen tehtävistä mitä milloinkin hoidin ja mihin yksikköön toimi / virka oli sijoitettu.

Keskimmäisen kuvan oppilaitoksessa valmistuin kartoittajaksi vuonna 1965, olen kartoittaja nro 56 (muistan kun on niin helposti muistettavat numerot). Olen kartoittaja joka kartoittaa maata - tekee karttoja ym, en siis se tyyppi joka kartoittaa mielipiteitä ja muita asioita.

Pasilan virastokeskus Helsingissä.

Keski-Suomen keskusammattikoulu ennen - nyt, en tiedä.

ICROM - konservoinnin koulutus ja tutkimuskeskus Roomassa.

Täällä ICROMissa Roomassa - vihdoinkin tajusin mitä konservointi / restaurointi on, mitä se tarkoittaa, syksyllä 1985. Suomessa silloin saatavan koulutuksen ja työharjoittelun olin jo läpikäynyt. Työpaikkani odotti panostani .

Keskikesällä Jyväskylässä ja nukkenäyttely.

Kuvassa on useita Jyväskylän merkittäviä rakennuksia:

Jyväskylän lyseon kaunis rakennus (talo valmistui 1902) on yläkuvan pääosassa. Lyseo on Suomen ja tietysti myös koko maailman vanhin suomenkielinen oppikoulu. Se perustettiin jo 1858 Jyväskylän yläalkeiskouluna, vuonna 1873 se sai nimen ja avon Jyväskylän lyseo.

Vasemmalla näkyy vanha vaaleanvihreä puutalo. Nykyisin siinä toimii Keski-Suomen Martat ry. Talon mielenkiintoiseen historiaan kannattaa tutustua tuossa Marttojen linkissä. Kiinnostavia tietoja on paljon, talo on siirretty Kirkkopuiston luota nykyiselle paikalleen.

Äärimmäisenä vasemmalla näkyy vanhan Fredriksonin lakkitehtaan kulmaa (vaaleaa ruskehtavaa kulmaa). Tehtaan vanha osa on rakennettu 1935, nyt talo on kunnostettu asuinkerrostaloksi. Alunperin tehtaan perusti Anton Fredrikson jo vuonna 1887.

Ylinnä, sinistä taivasta vasten kohoaa Harjulla seisova Jyväskylän Vesilinna. Se valmistui 1953, nykyisin siellä toimii ravintola ja luonnontieteellinen museo. 

Hyvin muistan vielä ne seuraavatkin - saman Yliopistonkadun varressa olevat rakennukset ja paikat. Ovat säilyneet hyvin mielessä, hyvinä mielikuvina. Seuraavana tuon Fredriksonin lakkitehtaan jälkeen oli Harjukatu ja sitten oli Jyväskylän vanha seurakuntatalo (kaunis puurakennus) ja sen jälkeen mäen päällä oli vanha palokunnantalo (kaunis puurakennus sekin, mutta toimintaansa varten huonossa paikassa). Paikalla ollut mäki on tasoitettu loivaksi mäeksi ja paikka on nyt vilkas teiden risteys (Ylipistonkatu - Harjukatu ja Kilpisenkatu). 

Jyväskylän vanhan rautatieaseman ja junaa odottavien matkustajien kuva on kovin nostalginen. Niin - eivät nuo ole oikeita ihmisiä, vaan nukkeja. Ovat nyt esillä Jyväskylän kaupunginkirjastossa Suomen Nukketaiteilijat ry:n näyttelyssä (avoinna 11.8.2012 saakka). 

Eletty eilinen -nimisen näyttelyn yleiskuva, Jyväskylän kaupunginkirjastossa.

Vanhaa elettyä elämää on näissä ihanissa nukkeasetelmissa, on aito kuva oikeasta paikasta nukkeryhmien taustalla ja selventävät tekstit sivulla. Onnistunut näyttely. Muistan nähneeni muitakin Suomen Nukketaiteiljat ry:n näyttelyitä. Tässä linkissä Nuken historia.

 Naisryhmä yllä olevan kuvan vasemmassa reunassa edustaa 1910 lukua - teollistumisen alkua (sen verran huono kuva tuli otettua, etten tekstiä näe, muttaa näyttää olevan naisia vaneritehtaalla työssä), luultavasti Schaumanin vaneritehdas Lutakossa, vuodesta 1912 lähtien. 

Etualalla ollaan jo 1920 - 1930 luvuilla, teemana Puolustusteollisuuden keskus. Vanhat Valtion Tykkitehdas Rautpohjassa ja Tourulassa Valtion Kivääritehdäs edustivat tuota aikaa.

Kotirintaman ponnistuksia, sota-aikana ja 1940 -luvulla. Sota-ajan jälkeisesta ajasta on mieleeni jäänyt pelkästään valoisia lapsen ajatuksia. Vaikka muistan hyvin kaikenlaisen pulan, ostokupongit ja pahvikengät. Muistan hyvin kun sain ne ainot pahviset kenkäni, ne ostettiin siitä vanhasta Tyynelän kaupasta, sen pihassa olleesta varastohallista ja sandaalityyliset kengät värjäsivät jalat siniseksi kostuessaan.

Vanhoja ja uusia perinteitä, 1950 -lukua edustaa Jyväskylän Suurajot. 

Rallikilpailu on vaihtanut nimeään monta kertaa, mutta omalle ikäluokalleni se on edelleen Jyväskylän Suurajot - ei voi mitään. Aikoinaan meidänkin perhe osallistui tapahtuman toimintaa. Oltiin vahtina tai järjestysmiehinä, lipun- tai jäätelönmyyjinä, tai muuten vaan juostiin pitkin metsiä katselemassa.

Tämä kuva edustaa 1970 -lukua. Linjurit ajoivat vielä Kauppakatua, kuva näyttää olevan Kirkkopuiston paikkeilta. 

Tämän päivän Jyväskylää kaupunginkirjastossa. Kuvan aiheena taidenäyttelyn avajaiset, nyt Kuvataideseura Kirjo ry:n vuosinäyttely (auki 19.6. - 6.7.2012). Maikun töistä valittiin mukaan neljä maalausta (esittelee niitä omassa blogissaan).

Alakuvassa lisää tämän päivän Jyväskylää - kirkkopuiston hohdetta sateen jäkeen.