Kuvassa on useita Jyväskylän merkittäviä rakennuksia:
Jyväskylän lyseon kaunis rakennus (talo valmistui 1902) on yläkuvan pääosassa. Lyseo on Suomen ja tietysti myös koko maailman vanhin suomenkielinen oppikoulu. Se perustettiin jo 1858 Jyväskylän yläalkeiskouluna, vuonna 1873 se sai nimen ja avon Jyväskylän lyseo.
Vasemmalla näkyy vanha vaaleanvihreä puutalo. Nykyisin siinä toimii Keski-Suomen Martat ry. Talon mielenkiintoiseen historiaan kannattaa tutustua tuossa Marttojen linkissä. Kiinnostavia tietoja on paljon, talo on siirretty Kirkkopuiston luota nykyiselle paikalleen.
Äärimmäisenä vasemmalla näkyy vanhan Fredriksonin lakkitehtaan kulmaa (vaaleaa ruskehtavaa kulmaa). Tehtaan vanha osa on rakennettu 1935, nyt talo on kunnostettu asuinkerrostaloksi. Alunperin tehtaan perusti Anton Fredrikson jo vuonna 1887.
Ylinnä, sinistä taivasta vasten kohoaa Harjulla seisova Jyväskylän Vesilinna. Se valmistui 1953, nykyisin siellä toimii ravintola ja luonnontieteellinen museo.
Hyvin muistan vielä ne seuraavatkin - saman Yliopistonkadun varressa olevat rakennukset ja paikat. Ovat säilyneet hyvin mielessä, hyvinä mielikuvina. Seuraavana tuon Fredriksonin lakkitehtaan jälkeen oli Harjukatu ja sitten oli Jyväskylän vanha seurakuntatalo (kaunis puurakennus) ja sen jälkeen mäen päällä oli vanha palokunnantalo (kaunis puurakennus sekin, mutta toimintaansa varten huonossa paikassa). Paikalla ollut mäki on tasoitettu loivaksi mäeksi ja paikka on nyt vilkas teiden risteys (Ylipistonkatu - Harjukatu ja Kilpisenkatu).
Jyväskylän vanhan rautatieaseman ja junaa odottavien matkustajien kuva on kovin nostalginen. Niin - eivät nuo ole oikeita ihmisiä, vaan nukkeja. Ovat nyt esillä Jyväskylän kaupunginkirjastossa Suomen Nukketaiteilijat ry:n näyttelyssä (avoinna 11.8.2012 saakka).
Eletty eilinen -nimisen näyttelyn yleiskuva, Jyväskylän kaupunginkirjastossa. |
Vanhaa elettyä elämää on näissä ihanissa nukkeasetelmissa, on aito kuva oikeasta paikasta nukkeryhmien taustalla ja selventävät tekstit sivulla. Onnistunut näyttely. Muistan nähneeni muitakin Suomen Nukketaiteiljat ry:n näyttelyitä. Tässä linkissä Nuken historia.
Naisryhmä yllä olevan kuvan vasemmassa reunassa edustaa 1910 lukua - teollistumisen alkua (sen verran huono kuva tuli otettua, etten tekstiä näe, muttaa näyttää olevan naisia vaneritehtaalla työssä), luultavasti Schaumanin vaneritehdas Lutakossa, vuodesta 1912 lähtien.
Etualalla ollaan jo 1920 - 1930 luvuilla, teemana Puolustusteollisuuden keskus. Vanhat Valtion Tykkitehdas Rautpohjassa ja Tourulassa Valtion Kivääritehdäs edustivat tuota aikaa.
Kotirintaman ponnistuksia, sota-aikana ja 1940 -luvulla. Sota-ajan jälkeisesta ajasta on mieleeni jäänyt pelkästään valoisia lapsen ajatuksia. Vaikka muistan hyvin kaikenlaisen pulan, ostokupongit ja pahvikengät. Muistan hyvin kun sain ne ainot pahviset kenkäni, ne ostettiin siitä vanhasta Tyynelän kaupasta, sen pihassa olleesta varastohallista ja sandaalityyliset kengät värjäsivät jalat siniseksi kostuessaan.
Vanhoja ja uusia perinteitä, 1950 -lukua edustaa Jyväskylän Suurajot.
Rallikilpailu on vaihtanut nimeään monta kertaa, mutta omalle ikäluokalleni se on edelleen Jyväskylän Suurajot - ei voi mitään. Aikoinaan meidänkin perhe osallistui tapahtuman toimintaa. Oltiin vahtina tai järjestysmiehinä, lipun- tai jäätelönmyyjinä, tai muuten vaan juostiin pitkin metsiä katselemassa.
Tämä kuva edustaa 1970 -lukua. Linjurit ajoivat vielä Kauppakatua, kuva näyttää olevan Kirkkopuiston paikkeilta.
Tämän päivän Jyväskylää kaupunginkirjastossa. Kuvan aiheena taidenäyttelyn avajaiset, nyt Kuvataideseura Kirjo ry:n vuosinäyttely (auki 19.6. - 6.7.2012). Maikun töistä valittiin mukaan neljä maalausta (esittelee niitä omassa blogissaan).
Alakuvassa lisää tämän päivän Jyväskylää - kirkkopuiston hohdetta sateen jäkeen.
Voi miten ihana postaus tutuista paikoista, oli kuin mukana eläisin! Lakkitehdas, Tyynelä, Suurajot ja Tourulan tehtaat, vaneritehdas ja Kankaan tehdas missä kummitätini oli eläkeikäänsä asti. Mielenkiintoisesti nidoit tarinaa nukkenäyttelyn ohessa. Vau, harjukaupunki ja sen tarinat.
VastaaPoistaKiitos Anja.
PoistaJyväskylän tarinoita kyllä riittää, kun kaupunkia on saanuta katsella ja kokea miten puutalokaupungista tuli kivikaupunki. Se on oma kotipaikka kun muistaa melkein jokaisen rakennuksen rakentamisen, ensimmäiset liikennevalot, ensimmäisen linja-autolinjan (se oli muuten nro 1 Kypärämäestä Vaajakoskelle)ja vaikka mitä. Ja sitten tuo upea nukkenäyttely toi taas kaikki mieleen.
Minulle Jyväskylä on jäänyt tuntemattomaksi paikaksi, mutta luin mielenkiinnolla selostuksesi ja katsoin kuvasi, Pikoliini. KIINNOSTAVA tuo näyttely ja sen nuket.<333
VastaaPoistaKaunista sunnuntaita sinulle, Pikoliini.<3333
Aili-mummo - taas kiitän toivotuksestasi.
PoistaJyväskylä on ja on ollut hyvä paikka, se oma vanha koti- ja kasvunpaikka - vaikka muualla olen ollut jo paljon kauemmin. Siellä ne juuret on ja tiukassa edelleen.
Kaunis on kesäsunnuntai täällä Espoossakin.
Siinäpä oli pläjäys Jkl-n histuuuria.....;)Hyvä, tykkäsin!
VastaaPoistaSe nukkenäyttely on upee, saanut suuren suosioin kaikissa ikäluokissa. Hyvin tehdyt nuket kaikkinen yksityiskohtineen ja valokuvat taustalla. Asiat täysin tuntevat ja osaavat toteutivat sen meille....;)
Ajattelin, että nukkien teko vois olla seuraava harrastus - jos tekemisestä tulisi puutetta. Aikoinaan ajattelin ja valmistelinkin jo asiaa... tuli sitten muuta. Tuo näyttely on kovin innostava historian ja käsitöiden pariin.
VastaaPoistaOlipa mukava yllätys! JYväskylä - kaupunki,jossa on jo lähes 40 vuotta
VastaaPoistavierähtänyt.Paljasjalkainen en ole. Saarijärvellä on lapsuuteni juuret.
Viehätyin Lyseon näkemisestä.Kaunis rakennus,jota minäkin olen filman-
nut ja myöskin opiskellut Lyseossa. Niin - ne ihanat nuket tietenkin,
joista pidän suuresti. Sota-aikana retuutettiin kainalossa vain molla-
maijoja,mutta rakkaita sellaisia.Niistäkin on muistoja,kun naapurin
Maija käsin ompeli niille vaatteita. Niin nostalgista!
Pirita, kiitos kun tulit mukaan ja kommentoit.
VastaaPoistaJyväskylä on hieno kaupunki - aina tunnen itseni Jyväskyläläiseksi, vaikka nyt jo 30 vuotta Espoossa. Ei se kasvamisen paikka koskaan unohdu.
Ihastuin noihin nukkeihin ja siihen tapaan miten ne oli näyttelyyn laitettu. Meilläkin oli sisareni kanssa äitin tekemät nuket, ensimmäiset vaatteetkin äitin tekemiä. Mutta seuraavat nukenvaatteet jo teimme itse - niin, siitä se käsitöiden tekeminen alkoi. Nukenvaatteita ompelemalla, kutomalla ja virkkaamalla tehyjä, niitä oli monta kenkälaatikollista aikoinaan.