Mitä ikkunoista näkyy...

Yksi hieno puoli korkeassa talossa, sen yläkerroksissa asumisessa on näkymät ikkunoista. Näkyy kauas ja lähelle, jokaisena vuorokaudenaikana on erilaista katsottavaa, oli sitten hyvä tai huono sää. Kiirettäkin pitää välillä, kun on juostava ikkunasta toiseen ja talon toiselta puolelta toiselle, asunnossamme kun on ikkunoita kolmeen suuntaan. Näkymien lisäksi elämää riittä talon ympärillä, normaalia ihmisten monenlaista elämää. Alue on tavallista asuinaluetta, siellä on kouluja, kirkkoja, puistoja ja pikkupuotaja. Suuret tiet, bussit, ratikat ja metro ovat korttelin tai kahden päässä. Talo on tavallinen Józsefvárosin "paneelitalo", Suomessa sanottaisiin elementtitalo.

Näkymä olkkarin pienestä ikkunasta Gellertin kukkulan suuntaan, aamulla lokakuussa. Tässä ikkunassa viihdytään usein aringonlaskuja ja pilviä ihailemassa, ovat upeita, taivasnäkymää riittää vaativaankin makuun.

Näkymä keittiön ikkunasta auringonlaskun aikaa toukokuun lopulla. Tämäkin maisema muuttuu kun ilta pimenee ja valot syttyvät kirkon torneja valaisemaan tai kun ukonilmalla salamat valisevat taivaan tai kun rankkasade pieksää ikkunoita tai kun .... tai loputtomasti. Meillä onkin penkki ikkunan vieressä, missä on mukava istuskella kahvikupposen tai viininlasin kanssa ja antaa katseensa levätä maisemassa ja ajatella "suuria ajatuksia". Eikä tämä näkymä haittaa keittiössä kokkaamista, päivastoin. Tätä samaa voi ihailla myös olohuoneesta.

Yhdesta huoneesta näkyy tämä, tammikuun auringonlaskun värittämiä rakennuksia. Maanpinnalla on sitten omat näkymänsä ja tarinansa. Tässä edessä on muuten puisto, missä on oma alue koirilla ja toinen ihmisille. Talon toisellakin puolella on kukka- ja pensasistutuksia, pieni puisto.

Budapest - Józsefváros

Budapestin Jószefváros (suuren kaarikadun ulompi osa) oli se kaupunginosa, mitä ennen kehotettiin välttämään. Se oli tiettävästi vaarallinen rikollisten ja muiden ei toivottujen ryhmien toiminta- ja asuinpaikka. Se oli ilotyttöjen toiminta aluetta (virallinen ja sallittu) vielä kymmenisen vuotta sitten. Ei se silloinkaan kovin vaaralliselta tuntunut, päivastoin. Se oli normaali miljoonakaupungin kaupunginosa, missä asui ja asuu edelleen monenkirjavaa väkeä. Vertailukohta olisi löytynyt vaikkapa Pariisista. Józsefvárosissa on useita kiinnostavia museoita sekä tärkeitä vuoden 1956 kansannousun tapahtumapaikkoja, kuten Corvin teatteri.

Yläkuvassa etualalla, yksikerroksisessa rakennuksessa on lasten musiikkikoulu. Keskiosan kerrostalossa on meidän Unkarin kotimme, sen kuudennessa kerroksessa (niikuin Suomessa lasketaan, Unkarissa 5. kerros). Rakennusten välistä oikealle, noin korttelin päässä, on uudelleen rakennettu ja vielä rakenteilla oleva alue. Korttelikaupalla purettiin vanhoja, sotienjälkeisessä kunnossa olleita, ränsistyneitä taloja. Pieni osa koko uudesta "rehabilitointi" hankkeesta (Corvin Sétáy project) näkyy alakuvassa.

Siellä sun täällä alkaa tästä.

Nimen keksiminen uudelle blogille on vaikeaa, ainakin minulle. Ongelmaksi tuli se, että haluan sisällöksi vaikka mitä ja vielä kaikki yhtäaikaa, enkä keksi millään hyvää kokoavaa nimeä. Sitäpaitsi en tiedä mistä edes aloittaisin. Luultavasti muokkaan ulkoasuakin moneen kertaa, niin kai sitä pitääkin. Siis, jo ihan pienenä olin vakavissani kaikessa mitä tein, todistakoon tuo yllä oleva kuva asian laidan.