Linnoja Slovakiassa - osa III

Banská Bystrica sijaitsee keskellä Slovakiaa Hron -joen laaksossa, vuoristojen ympäröimänä. Se on ollut tärkeä kaivoskaupunki – kupari, hopea, kulta ja rauta. Esihistoriallisia kaivostyökaluja on voitu päivittää ajalle 2000-1700 BCE.

Yleiskuvaa kaupungin keskusaukiosta, sitä reunustavat rakennukset on restauroitu näyttäviksi, samoin kuin koko ydinkeskusta (kaikki mitä näimme). Kaupunki on aikojen kuluessa tunnettu monella eri nimellä, vuonna 1255 löytyy latinalainen nimi Noua villa Bystrice, v 1300 tunnettiin nimi Neusohl, nykyinen nimi tuli viralliseksi vasta v 1920.

Kaupungin linnan barbican / bastion (linnoitetun alueen ulkorena tms.) ulkoasu kuvaa sen historiallista kehittymistä, puna – valkea osa edustaa Gotiikkaa ja keltainen osa Barokkia. Linnan aluetta ympäröinyt muuri on suurimmaksi osaksi hävinnyt. Alue on nyt kaupungin hallinnollista keskustaa, siellä on myös museoita ja kirkkoja.

Yläkuvassa minä - vanhan linnanmuurin jatkeena.

Tuon komean kadun nimi on muuten Horna ulica.

Banska Bystrica -  Linkkin engalnnikieliselle sivustolle.

Palataan Slovakian luoteisosan vuoristoon, pieneen kylään nimeltä Cicmany. Siellä ei ole suuria ja komeita linnoja tai palatseja. Mutta mielestäni nämä koristellut kauniit hirsimökit ovat sopiviä tähän linnojen kierrokseen.

Kylä on tunnettu omaleimaisesta kansantaiteestaan. Tätä kylää koskeva vanhin säiltynyt on vuodelta 1272. Kylä paloi suuressa tulipalossa 1921, mutta se rakennettiin uudelleen.

Aikoinaan kylä oli lampaakasvatuksen keskus, nykyisin se on suosittu turismikohde, sekä talvella että kesällä.

Sateinen, hiljainen lokakuun alun päivä Slovakialaisessa vuoristokylässä - Cicmanyssa.

Linnoja Slovakiassa - osa I

Slovakian kierroksella näimme linnoja, toisia vain kaukaa ihaille ja toisia kellariluolista torninhuipulle saakka tutkaillen. Kiinnostavaa oli ja uutta tietoa ainakin minulla, se oli selvää ennestään, että keskisessä Euroopassa on paljon vanhoja linnoja – mutta näin paljon ja niin vanhoja. Kunnostettujen linnojen lisäksi on vielä linnojen rauniot upeissa maisemissa (onhan ne rauniotkin yleensä kunnostettu ja tutkittu).

Slovakina pääkaupungin Bratislavan linna. Sisällä ei käyty, ympäristössä kierreltiin ja paikalle mentiin punaisella turistikierrostaan ajavalla junalla. Linnan näin joskus 20 vuotta sitten, edellisellä Bratislavan käynnillä (linna oli silloin hiekanruskea).

Kiinnostava yksityiskohta Bratislavan linnan seinässä. Varmasti tätäkin rakennusta on hajotettu moneen kertaan, näyttää vanhat ikkunapaikat laitetun alkuperäisille paikoilleen uuteen seinään.

Bojnicen linna on Slovakian eniten vierailtu linna. Paikka on mainittu asiakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1113, ei linna vaan sen alla oleva luola, minkä päälle sitten linna rakennettiin – aluksi puusta tehty linnoitus.

Kuva on linnan alueen sisäpuolella. Oli sateinen ja hyvä päivä linnavierailulle. Täällä ei päässyt kiertelemään omin nokkineen, opas kierrätti ympäriinsä ja kertoi historiat ja tarinat. Sanaakaan ei ymmärretty, ei haitannut kun osasimme tarkkailla oikeita kohtia – loput arvattiin. Ompahan taas tutkimista netistä myöhemmin.

Nämä sisäkuvat antavat jo jonkinlaisen aavistuksen linnan sisustuksesta ja sen eri aikakausien tyyleistä. Satoja rappuja oli kavuttava ylös torniin ja laskeuduttava taas maan uumeniin. Onneksi jalat olivat kunnossa, eikä opas kulkenut juoksujalkaa, ja kuvatakin ehti matkan varrella (kutakin kameraa varten oli oma maksunsa, eikä sitten tarvinnut kysellä saako kuvata).

Luolastossa oli se alkuperäinen lähde, mitä käytettiin aikojen mittaan myös linnan kaivona (lähde on nykyään kuivunut, niin ymmärsin, en nähnyt kun oli pimeää).

Kaivo linnan yhdessä pihassa, itse kaivo ja se lähde oli siellä luolassa, noin 26 metriä alas.

Upea linna - jossakin Nitran ja Bojnicin paikkeilla, siis keskellä tai länsipuolella Slovakiaa (selvitän joskus tarkemmin).

Sateinen päivä, illan hämärtyessä voi nauttia maisemista – linnojen välillä. Tässä kuitenkin paluumatkalla yöpymispaikkaan Nitran kaupunkiin.

Tiedon ja mainosten ilmaisjakelua Budapestissa.

Kuvasin tuohon alkuun muutaman ilmaisjakeluna kotiin tulevan lehden sekä joitakin matkaoppaita. Näiden lisäksi koteihin, postilaatikoihin tai talojen sisääntuloauloihin, jaellaan kauppojen ja kauppakeskusten mainoslehtiä. Täälläkään ei ole vaikea pysyä ajantasalla paikallisista tapahtumista ja hinnoista.

Józsefváros, unkarinkielinen kaupunginosalehti ilmestyy pari kertaa kuukaudessa, samoin tuo sanomalehden näköinen Helyi Téma. Jotain selvää niistä saa unkaria taitamatonkin, sanakirjan avulla, kuvia tutkimalla ja loput päättelemällä,ja  tärkeän tuntuisissa asioissa ystävien apuun turvautuen.

Markettien, super- ja hypermarkettien mainosvihkot jaellaan koteihin niinkuin Suomessa. Niiden avulla kyllä pysyy hintatietoisena. Suuri osa marketeista ja niiden tuotteista on Suomessa tuttuja, lisäksi tällä on muita Euroopassa tunnettuja suuria ketjuliikkeitä, useita.

Monilla kielillä tehtyjä Matkaoppaita saa Turistitoimistoista, hotelleista, lentokentältä ja vaikkapa Suuresta Kauppahallista ainakin matkailusesongin aikana. Budapestissa on oppaita suomeksikin, ja nyt tarkoitan opasvihkosia sekä oikeita suomea puhuvia opashenkilöitä, kuten kuvan oikeassa alanurkassa olevan ystävämmen Tiborin pieni mainoslehtinen.

Kultturitalojen (taidegalleriat, tetterit, elokuvat, museot, konserttitalot, jne) ohjelmia ja esitteitä voi hakea kustakin laitoksesta, tai Turistitoimistoista ja vaikka mistä. Esitysten ja tapahtumien yhteenvetovihkosia ilmestyy viikottain ja niitä on esillä kaikkialla.

Ilmaisia nettiyhteyksiä on kaikkialla, eikä niitä erikseen edes mainosteta. Kaupungilla kulkiessa,tai muissa sisätiloissa on helppo huomata ihmiset läppäri tai joku muu "älyvehje" nokan alla. Ihan niinkuin minäkin nyt olen Corvin ostarilla.

Maikun kapsäkki vielä matkalla....



Kuvan teos on vuodelta 1989 ja tekijä Antero Olin

Maijan täyteen pakattu suuri matkalaukku on vielä matkalla Budapestista Jyväskylään. Ei - ei se ole eksyksissä eikä hukassa, se on välietepissaan Espoossa. Maijan paluu Unkarista sattui juuri Finskin lentoemojen lakon päättymisen aikaan. Vanhastaan, kokemuksesta tiesimme että painavan laukun eksyminen tai sisällön rikkoontuminen oli mahdollista tuossa tilanteessa. Ja vaikka hänen lentonsa olikin Malevilla ja pääsy koneeseen varmaa, niin kapsäkin matka ei niinkään. Kapsäkki jäi vielä Budapestiin.

Maija oli pakannut laukkunsa täyteen maalauksiaan, valmiiksi kehystettyjä. Sopihan siihen minunkin tavaroita, joten toin laukun Suomeen nyt helmikuussa. Kapsäkin seuraava vaihe, Jyväskylän junamatka saa vielä odottaa kovien pakkasten loppumista. Siitäkin on kokemusta, että juna hyytyy asemien välille ja loppumatka tehdään bussilla. Kesäaikaan ja ilman suurta laukkua se oli ihan hauska juttu. Varsinkin kun rivakat juhamiehet nostelivat mummot radanvarteen, naurussa suin koko homma hoitui. Pakkasella ja lumessa sama kokemus ei tunnu houkuttelevalta.
Kyllä tuo kapsäkki vielä kotiaan pääsee.