Juurilla pyörimässä - Laukaassa.

Superkuu Perunkajärven yllä -
Juhannusyönä.

Vietimme Juhannuksen juurillamme Laukaassa - pikkusisko Maija ja minä, Maijan vanhalla työpaikalla ja asuinsijoilla.

Juhannuksen vietto Peurungassa oli hauskaa, rentouttavaa, kuntouttavaa ja täynnä vanhoja sekä uusia muistoja. Hotelli oli täysi, noin 700 henkeä, pikkulapsista vanhuksiin, kaikki iloisella ja reippaalla mielellä. Aaton juhlan aikaan taisi väkimäärä moninkertaistua kun Laukaan kyliltä - ja kauempaakin tuli väkeä lisää. 

Peurunka Juhannus (LINKKI) oli ohjelmaa täynnä, kaikille riitti tekemistä, henki oli upeaa eikä näkynyt tai kuulunut minkäänlaisia häiriöitä. 

Laukaalaiset juuremme tulevat isoisän kautta. Isoisä Hermannin isä Matti Matinpoika syntyi Haapavatian Onnelassa 1850. Kirkonkirjojen perusteella tämän suvun jäseniä on elänyt täällä Peurungankin nurkilla ja ympäri vanhaa pitäjää - mutta valitettavasti yhteydet tähän suvun osaan ovat katkenneet jo kauan ennen meitä, en muista tai tiedä tavanneeni ketään. 

Parasta käytännön pyörimistä näimme Peurungan juhannusjuhlilla - missä lapset ottivat käyttöönsä hienon ruohikkorinteen. Kun yksi huomasi rinteen edut - mukanapyörijöistä ei ollut pulaa. Pienet neuvoivat toisiaan rinteellä pyörimisen saloihin - kun kaikilta pyöriminen ei heti onnistut.

Juhannusaaton tärkeimmät paikat on näkyvillä tässä kuvassa - no, kaikki ei näy, järvi on taustalla ja kokko kuvan ulkopuolella oikealla. Tuota puusta rakennettua kahvikotaa ei sytytetty kokkona (kota oli nyt suljettu). Valkoinen katos on tanssilava - Huikon veljesten orkesteri soitti tansseissa. Teltta vasemmalla on ruokailukatos. Punaisen mökin edessä on leittujen paistoa - kaksi paistopistettä ja sen edessä jono odottamassa valmiita muurinpohjalettuja. Lettujonossa seisoskelu kesti yli tunnin - hauskaa sekin oli kun mukana jonottajat olivat mukavia, puheliaita ihmisiä eri puolilta Suomea. 

Hotellin edustalla on komea muistomerkki. Muisto Peurungan historiasta, kun se vielä oli veteraanien kuntoutuskeskus.

Jatkuvan terveyden jylkynkivi  - Korsuveljekset 1973.

Lainaus Wikipediasta: "Jylkynkivi eli kumistuskivi on suomalainen historiallinen ja esihistoriallinen äänimerkinantolaite, joita on säilynyt kiinteinä muinaisjäännöksinä. Jylkynkivi on suuri kivilaatta, jonka alla on pienempi kivi. Jylkynkiveä on helppo keikuttaa pienemmän kiven varassa, jolloin kuuluu voimakas ääni, "jylkytys". Jylkynkiviä tiedetään käytetyn vielä isonvihan aikana. Joissain tapauksissa jylkynkiviä oli rakennettu ketjuksi, jolla viesti saatiin nopeasti matkojenkin päähän."

Hilarius Hiiri (Linkki)

asuu omassa kylässään Peurungan kylpylähotellin alueella, Pölkin talossa.

Vasemmalla kuvassa näkyy osa tuota Pölkin vanhaa taloa, missä se Hilariuskin asuu. Nyt siellä ja Peurunkajärven rannassa esitettiin uutta kokoperheen musikaalia Hilarius Hiiri ja Kellaribändi - mukavaa kuului olevan (kuuntelin ohjlmia kävelylenkilläni).

Juurilla pyörimistä jatkettiin sitten Laukaan Nurmisen järven rannalla vanhan Ketun talon mailla. Niin, tuon järven nimi on Nurminen (Laukaan kunnan Äijälän kylää), se ei tiettävästi ole sukuamme (ei tietenkään kun se on järvi....), mutta rannalla olevassa, Ketun taloon kuuluvassa kauniissa hirsitalossa asuva Seija on mutkien kautta sukua. Paljon on vielä tutkittavaa näissä Laukaan juurissa.

Huristeltiin myös Kankkusen Juhan ralliteitä - hissukseen ajeltiin ja nautittiin maisemista sekä juteltiin juuristamme (Seija, Maija ja minä). Kierreltiin katselemassa Perunkagolf kenttää, käytiin Laukaan kirkolla 

ja kahvit leivonnaisineen nautittiin Ketun talossa. 

Alla olevan kuvan pionipuskasta saimme vielä komean kimpun mukaamme - ja tietysti hyvää piirakkaa ja kakkua. Kuvan pikkumökki on "ulkohuussi", söpö kuin mikäkin, maalattu siniseksi (talosssa on oikea vesivessa ja saunakin). Oikeassa reunassa näkyy osa vanhaa talon - vai oliko se navetan kivijalkaa.

Laukaassa Ketun talon rantasauna, Nurminen järven rannalla.