Mitä tehdä vanhoille postikorteille.....

No ... mitähän vanhoille postikorteille voisi tai tulisi tehdä. Säilyttääkö vai hävittää - tuunaako niistä jotain vaiko kokoaa kokoelmaa. Ihan miten vaan - kunhan keksii sen OMAN JUTUN.

Joku ne vaan yksinkertaisesti heittää roskiin, toinen kerää niitä myöhempää käyttöä varten tai muuten vaan laittaa ne talteen. Omien korttieni kanssa ole toiminut miten sattuu. Olen yrittänyt arvottaa niitä, vanhat ja jollakin tapaa merkittävät kortit säilytän. Niitä ei ole kertynyt liikaa, ei ole säilytysongelmaa.

Kirjastossa käydessä - Sellon kirjastossa Espoossa - huomasin, että sinne on ilmestynyt postikorttien kierrätyslaatikko - kirjojen kierrätyshyllyyn. Siihen korttilaatikkoon voi ja saa viedä käyttämättömiä tai käytettyjä kortteja. Kierrätyshylly tuntuu olevan ahkerassa käytössä, ainakin kirjat kiertävät vikkelästi. Korttin kiertoa en ole vielä seurannut, on niin uusi juttu.

Tuossa alun kuvassa näkyy miten vanhoja postikortteja meillä kotona käytettiin. Korteista tehtiin ompelutarvikkeille koreja - kaksi kappaletta oli käytössä. Ja mitä vielä - ne oli isä ja äiti itse yhdessä tehneet - jo joskus 1940 -luvulla. En muista oliko kortit meille lähetettyjä vai oliko niitä kerätty muualta tai jopa ostettu uusia. Sen muista, että korit olivat meille lapsille kauniita arvoesineitä. 
Osa postikorteista meillä tietysti säilytettiin myös muistoina lähettäjistä tai kuvina paikoista - ja tallessa ovat edelleen. 

Tarpeettoman tavaran kierrätyspäivät.

Tämän kesäreissun ensimmäinen aamu Budapestissa, heinäkuun puolessa välissä, vähän pysäytti ajattelemaan.  Tapani mukaan vilkaisin ikkunasta pihalle ihaillakseni maisemaa ja tarkistaakseni lämpötilan. Nyt oli ikkunan alla jonkun makuuhuone, asukas oli jo herännyt. Huomasin, että tämän pikkupuiston jokaisella nurkalla oli asumukset - leirit. Hetken hämmennyksen päästä muistin ettei kyseessä voikaan olla laman seurauksia ja asunnottomien uusia majapaikkoja, vaan ---- odoteltiin sitä kerran vuodessa tehtävää rojunhävitystä ja -kierrätystä. Nimittäin kaikissa kaupunginosissa järjestetään kirrätyspäivät - tai mikä sen nimi nyt onkaan, suuret siivouspäivät - nyt oli Józefvárosin vuoro.

On muuteen monesti selvitetty turisteille ettei kysesssä ole asunnoistaan ulos häädettyt perheet tavaroineen tai joku muu onneton tilanne, vaan toisten siivous ja toisten työpaikka.

Nämä leirit ovat hyvien paikkojen varauksia, eli se tavara mikä ympäröivistä rakennuksista tuodaan kadulle, on varattu aluksi tälle sakille. Paikka toimisi myös "välivarastona ja verstaana".  

Kahden päivän päästä alkoi tavaraa kertyä paikalle. Leirien elämä oli melko vilkasta, yöllä ja päivälla. Olihan siinä ainakin tusinan verran paikallaan pysyvää väkeä, asemien vahtivuorot vaihtuivat kun osa leiriläisistä nukkui vuorollaan. Auringon porottaessa puisto-käymälä alkoi tietysti haista p....lle. Onneksi meidän talon napakka talkkari piti komentoa ja vahti että paikat pysyivät kutakuinkin järjestyksessä. Luuta heilui ja katu sekä jalkakäytävät pysyivät siisteinä.

Paikalle tuotiin huonekaluja, helloja, jääkaappeja, vaatteita, kaikkea mahdollista. Purkujätteiden, maalien ja muun ongelmajätteen vienti on yleensä kielletty, mutta .... No, varsinainen kierrätys sujui vauhdilla, kaikki metalliromu irrotettiin (laitteet särjettiin ja metalli poistettiin) ja koottiin kasoihin. Yllä kuvassa näkyvä pikku kuormuri keräsi metalliromua, toinen auto kokosi puutavaraa. Myöhemmin kun "arvotavara" oli koottu, pääsi kuka tahansa etsimään itselleen esim. kunnostettavaa pöytää. Tuostakin olisi saanut pienen asunnon kalustettua vähällä vaivalla.

Saman puiston toisella nurkalla oleva leiri ja uusi tavarakasa.

Seuraavana maanantaina oli kaupungin puhtaanapito korjannut paikalle jääneet rojut, sitten tuli rankkasade ja talonmies-rouva joka siivosi loput. Pakko oli ihailla tuota rankkaa, viikon kestänyttä työrupeamaa, siinä vasarat ja moukarit heilu, ja metalli murskaantui ja särkyvä lasi helisi. Melko hyvässä sovussa koko touhu hoitui, pientä nujakointia huomasin. 

Tätä linkissä olevaa YouTuben upeaa esitystä todella kannattaa katsella ja kuunnlla. Bangó Margit - Gyere  ja tassivat mustalaistytöt esittävät Unkarin mustalaismusiikkia - sitä oikeaa ja hyvää.

Yksinäiset asunnot - ovatko ne yksin??

Toisen kodissa on kiva olla yksin vieraana tai kotihengettärenä. Tällaista "vieraissa olemista" sattuu meillä aika usein, eikä niitä tyhjillään olevia koteja ole, tarkoitan ettei joutilaita asuntoja meillä ole. Siis kun joku porukasta on reissussa tai muuten vaan pois vakkariasunnostaan, tarvitaa kotimiestä tai -naista, kukkien kastelijaa, postin tarkistajaa tai muuteen vaan jotain "kotitonttua" ja uskottua. Hyvät, ihanat naapurit ja ystävät ovat arvokkaita ja tärkeitä. Mitä ja missä me olisimmekaan ilman heitä.

Asuntomme ovat harvoin yksin, luukut eivät ole yksinäisiä, tai oikeastaan harrastamme varsinaista kämppäkierrätystä. Eläkeläisenä on kiva ja helppokin vaihdella koteja ja mökkejä. Niitä (ystävien, perheen, omia) nyt on sattunut kertymään sinne tänne ja niissä asutaan silloin tällöin. Osa on jo jäänyt menneisyyteen, niinkuin tuo yläkuvassa näkyvä pikkumökki. Se on rakennettu joskus 1940 -50 luvulla, en muista. Sitä asuttiin, se oli kesäisin meidän nukkumapaikka, välillä se oli koulu tai teatteri, sitä siivottiin perusteellisesti monta kertaa kesässä.

Tässä kuvassa on lumilapio valmiina, jos joku mökkiin haluaisi kaivella tiensä. Tuolloin lumilapiot oli tehty puusta, vanerinen lapio-osan kärki oli vahvistettu pellillä. Pakkaslumen lapiointi sujuin näillä hyvin, märkä lumi tarttui lapioon, oli raskasta.

9

On muistettava ja hyvä tietää, että asunto ei välttämättä ole yksin, jos ovea ei avata, tai jos valo näkyy se ei merkitse että kotona ollaan. Nykytekniikka on kivaa, merkkisoitot ja/tai ilmoitukset kännykällä ovat tätä päivää.

Ja naapurit tietää. Kaikkea voi sattua. Niinkuin kerran, kun yksi meistä oli naapurille tuntematon. Kaiken huomaava ja vikkelästi reagoiva naapuri hälytti poliisit paikalle kun oli huomannut vieraan henkilön menevän asuntoon.

Ylimmässä kuvassa näette myös 1970 -luvun muotia. Omaa suunnittelua ja valmistamista. Punaisen mokkatakin tein vanhasta alennusmyynti hankinnasta (hups - olis tullu pitkä sana), purin sen ja muotoilin uudelleen kokonaan. Hameeseen tarvitsin muistaakseni kahdet vanhat, kuluneet farkut. Hameen muuten tein jo USAssa asuessani. Katseltiin sitä pitkään sielläkin, saati sitten täällä -70 luvulla. Kampaus on punaista afro -mallia ja kengät korkeapohjaiset (plattform!?) beigen väriset (ei näy tässä hyvin, mutta muistan).