Satumua.
Uavan meren tuolla puolen pitäsj olla mua,
jossa paekat lämpösinä aena olla sua.
Siellä kukat nuutumata aena rehottaa.
Päevä paestaa, rannan hiekkaan, laene liplattaa.
Voe, voe, jos minnäi jonnii kerran tuonne piäsisin,
Niin tuskin tänne paluuta ies yhtään miettisin.
Vuan siivetön ei ossoo lentee, vanki se on muan.
Sua huaveilla ja unta nähdä minnäi tiällä vuan.
Lennä laalu sinne, missä lie tuo satumua,
Jossa jonnii pitäis outtoo minuakkii vuan!
Lennä laalu niin ku liitää huarapiäskynen
Kerrro, jotta unissain on yksinomaan hiän
Tässä on oikeet SATUMAAn sanat, sellaiset mitä varmasti on lauleltu tällä Suomen niemellä usseempaankin kertaan. Sain sanat serkkuni vaimolta, Irmalta, iloisen laulamisen toivotuksen kanssa. Hän ei varmasti pahastu kun jaan tätä iloa eteenpäin. Minua ainakin naurattaa ja laulattaa.
Satumaan kuvaksi laitoin auringonkukkapellon Unkarista, matkanvarrelta Budapestista Nagybörzönyiin ja Duna-Ipoly N.P. - luonnonpuistoon ja toisen kuvan pienestä kahvilasta missä joimme kahvit satumaisen ihanien leivosten kera. Leipomo on muuten tässä samassa talossa Nagymarosin kylässä, paikka on tuotteistaan kuuluisa - mekin siellä jo melkein kanta-asiakkaita.
 |
| Leipomo kahvila Nagymarosissa, Tonavan mutkassa. |
