Kesämatkalla sukua tapaamassa - Lahti

Junamatka Helsingistä Lahteen sujuu nykyisin joutuisaan - tasan tunnin matka kesti. Kävely asemalta mäkeä ylös ja toista alas - oli vartissa selvä, kun reittikin oli ennestään tuttu.

Perillä odotti Kaija - isäni serkku, tekstiilitaiteilija. Muistan vielä elävästi sen kun lapsena tapasin Kaijan ensimmäisen kerran, hän oli kutomassa kangasta - sain auttaakin tuossa työssä - ja sen jälkeen halusin tulla käsityönopettajaksi (ei se ammattini ihan niin mennyt - melkein kuitenkin).

Vieressä omakuva - ei päätä - mutta kuvan juju onkin taidenäyttelyn avajaisissa esitetty performanssi. Kädessäni on taiteilijan antama väreihini sopiva - sävy sävyyn sopiva tyylitelty kukka.



Espoon Kuvataiteilijat ry avasi näyttelynsä elokuun 6. päivä Lahdessa, Galleria Uusi Kipinässä. Näyttelyn nimi on  I Love SWAP (facebook linkki). On muuten hieno tapa ja hyvä idea esitellä näyttelyä tämän facebook sivun tapaan.

Lahden Taiteilijaseura ry menee vuorostaan Espooseen pitämään oman näyttelynsä. Avajaiset järjestetään 11.9.2013 Galleria AARNIssa.

Vieressä performanssin esittäjä seisoo vielä gallerian oven pielessä ja alla kukkien nuuhkiminen ja niiden viimevaiheen jakaminen meneillään.

Lahdessa käymiseni päätarkoitus oli sukulaistapaaminen, tuo nykyisen kotikaupunkini taiteilijoitten näyttely taas mukava yllätyslisä. Jutustelun, kuvien katselun ja muistelujen lisäksi kävimme vielä Lahden vanhalle hautausmaalle, edesmenneitä sukulaisia muistamassa. 

Haudoille vietät kukata haimme torilta, tai ei torilta kun se oli suljettu suuren rakennusurakan vuoksi. Torin tilapäispaikka oli täynnä vilkasta touhua, oli markkinapäivä.

Lahden kaupungintalon on suunnitellut Eliel Saarinen vuonna 1911, myöhäisjugendia tyyliltään. Kaupungintalon ja vanhan Lahden hieno esittely on YouTube videon esittelynä:

Lahden kaupungintalo 100 vuotta

Kauniille ja tunnelmalliselle hautausmaalle mennään kaupungintalon vasemmalta puolelta mäkeä ylös. 

Viereisellä kuvalla muistan isääni. Kuva on Lahden vanhalla hautausmaalla - näkymä toiseen Lahden radiomastoista. Aina kun näen mastot muistan isää ja hänen kertomaansa seikkailua.

Nuorena sotilassoittajana isä oli Lahdessa, mistä sitten siirtyi siviiliin muistaakseni 1930 lopussa. Joskus vuosien 1927 -30 välissä hän kiipesi noihin molempiin mastoihin. Kiellettyähän se tietysti oli, mutta kun joku kapiaisen tytärkin oli kiivennyt sinne ......  Maston huippuun päästyään isä Edvin huikkasi kaverilleen alas "täällä olen". Poliisi oli tietysti vastassa kun pääsi alas, mitä siitä seurasi en muista.

Lahden radiomastot on rakennettu 1927 pitkäaaltoasemaa varten, ja ovat korkeudeltaa 150-metriä korkeita.

(linkki)  Radiomäki

Turistina Helsingissä - Espoosta.

Esplanadin puiston kukkaistutuksia ja Runebergin patsas.

Kyllä Espoostakin voi ja kannattaa tehdä matkoja Helsinkiin - ihan vaan turistina, huvikseen, ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta - yksin tai mieluimmin hyvän ystävän kanssa. Katsellaan paikkoja, ihmetellään kaikkea mikä on muuttunut, pohditaan pitkään minne mentäisiin syömää, istuskellaan ja jutellaan.

Tämän perjantain junamatka Leppävaarasta hurahti 17 minuutissa A junalla. Tykkään matkustaa kaikilla pysäkeillä pysähtyvällä junalla, on enemmän aikaa ympäristön tarkkailuun. Ei siinä suurta eroa ole, 4 minuttia. Matka maksoi 3.36 € matkakortilla, tavallinen kertalippu on 4 €.

Helsinkiläisen ystäväni tapasin Hesan assan kukkakaupan edessä, niinkuin aina - tässä samassa paikassa. Totesimme ettei paikkaa kannata vaihtaa, jompikumpi tulisi kuitenkin tänne - vanhasta muistista. Ei sekään olisi ongelma, onhan meillä kännykät mukana, vaikka ei me kuitenkaan kuultaisi soittoa, textarin ehkä tarkistaisi sitten myöhemmin. Hyvä, nyt olimme molemmat 10 min etuajassa.

Espan puistoon suuntasimme aluksi, se oli turisteja tulvillaan, elokuu kun on Euroopan lomakuukausi. Ihailimme Runbergin patsasta ympäröiviä kukkaistutuksia, samaa värimaailmaa oli puiston muussakin koristelussa. Elävä kultainen kaunis "tyttöpatsas" ilahdutti ohikulkijoita. Lantti tytön pieneen kuppiin (edessä maassa) sai tytön vaihtamaan kaunista tassiasentoaan. Vanha Kappeli ravintola oli rempassa ja terassikin puoliksi auki, muusiikkilavalla oli elävää musiikkia.

Kauppatorille seuraavaksi, niinkuin aina näillä päivän Hesan matkoilla tehdään. Alla kuvassa soitteleva haitariorkesteri esiintyi jo kesäkuun alussa, samanlaisella turistimatkallani. Paikkana Kauppatorin ratikkapysäkki, yleiseöä piisasi ja soitto oli upeaa. Tuo kuvan tarkka kuulija näytti olevan kilpaileva ulkomaalainen haitaristi, otti oppia suomalaisporukasta, ainakin seurasi silmä ja korva tarkkana koko esityksen.

Elokuinen kauppatori on kokemisen arvoinen, upeaa väriloistoa, tuoksuja, makuja sekä iloisia ihmisiä. Niitä lokkiverkkojakaan emme nähneet, olikohan ne jo poistettu vai eikö me vaan huomattu. No, ei muuten ollut lokkejakaan.

Jotain muuta huomatti eka kertaa, nimittäin se hotelli, Hotel Haven Unioninkadulla, missä Rihanna asui Helsingin konserttinsa ajan, hän on barbadoslainen pop -artisti. Kuuluisa hotelli, eikä me tiedetty sitä ennestään. Taas samaisen hotellin edessä oli paljon väkeä, ei menty kuikuilemaan uteliaana. Eilen sitten selvisi että Dalai Lamahan se siellä nyt asui.

Seuraavaksi tarkistettiin Pohjoisespalla oleva uusi / uusittu Strindbergin kahvila. Vanhan kahvilan paikalla on nyt uusi Marimekko ja kahvila siinä vieressä. Kananpojan salatti oli tosihyvää, palvelu hyvää ja paikka tyylikäs, muutenkin vierailemisen arvoinen.

Takaisin Espooseen matkustin bussilla, eri maisemat vaihteeksi, matka maksoi saman kuin tullessa mutta kesti yli puoli tuntia. Bussini lähti Elielinaukiolta Postitalon ja Rautatieaseman välistä. Odotellessa sain vielä seurata laitapuolen kulkijoiden touhuja (narkkari, juoppo, kerjäläisiä jne), siis ihan kuin olisi turistina jossain.......  Ystäväni matkusti kotiinsa myös linjurilla, hän Hesan Oulunkylään.

Vasta maalattu Helsingin kaupungintalo, taustalla tuomiokirkko.