Vihanneskeittoa ......... herkutteluviikon jälkeen.

Yllätyin tämän keiton mausta - vaikka se on omatekoinen, enkä ole mikään ruualaittaja saati kokki - aina ei tarvita lihaa ja rasvaa makua antamaan. No, kun kaapissa jo muutaman päivän lojuneet porkkanat ja kukkakaali oli käytettävä. Poiskaan niitä ei voinut heittää, tavallisen roskan sekaan - kun sitä biojäteastiaakaan ei ole, täällä keskellä suurta Budapestin kaupunkia.

Pelkästää porkkanat ja kukkakaali ei riitä keitoksi. Kaapista löyti kaikenmoisten mausteitten lisäksi linssejä, tomattimurskaa, montaa sorttia sipulia ja paprikatahnaa. Eipä siihen muta tarvittukaan. Ensin huuhdoin linssit ja laitoin veteen kiehumaan, pilkoin porkkanat ja puolikkaan suurta kukkakaalia (vielä olis keksittävä mitä siitä toisesta puolikkaasta tulee...) sekä sipulit ja kaikki kattilaan linssien seuraksi. Tomattimurskan lisäsin seuraavaksi ja sitten niitä kaikenlaisia muita mausteita – aina välillä maistaen. Muistaakseni lisäsin hieman yrttisuolaa, lorauksen viinietikkaa, rakuunaakin ja jotain muuta yrttiä (mitä lie).

Keittelin keittoa hissukseen, niin kauan että ainekset kypsyivät ja maut tiivityivät ja syvenivät. Eikä sitten muuta kuin kyytipojaksi kivennäisvettä ja nälkäisemmälle syöjälle kifli (veteen leivottu vehnäsämpylä, sellainen pitkulainen käyrä – niinkuin kuvassa näkyy). 

Tämä ruoka ei tule edes kalliiksi, sopii muuten hyvin penninvenytysviikoillekin.

Näitä herkkuruokia syötiin Slovakian kierroksella, etualan lautasella valtavat pihvit (kyllä oli - 2 kookasta) sienikastikkeella ja toisella annoksella oli punaviinikastiketta toisenlaisella pihvilla (kun en muista niiden nimiä).

Slovakialaisen linnan hämärässä oluttuvassa mastui hyvä slovakialainen olut ja ruoka.