Viestittiin sitä ennenkin.

Joskus ihmettelen, että  miten me pärjättiin yhteydenpidossa ennen---- kun ei ollut kännyköitä, e-mailia, facebookia, skypee ja muita netin ihmeitä. Meitä on muitakin sisaruksia ja kaveruksia kuin me mun systerin kaa, jotka mailaa, chattaa, skypettää ja hmm.... soittaakin puhelimella alvariisa, ja välillä kaikkea yht'aikaa ja vielä yksityisesti ja/tai julkisesti. Jaa.... paperi, kynä ja postin - itellan -  palvelut oli unohtua.

Kirjeet ja kortit saattoivat olla pekkää hauskaa hömpötystä. Oikeastaan ennen oltiin hurjan luovia, ainakin Maija oli - pelkän paperin, kynän ja ideoiden avulla. Yllä ja alla näkyvä kortti on niitä hauskoja yllätyksiä joita sain aika ajoin pikkusiskoltani. Onneksi olen säilyttänyt niitä. Usein pääkopassani löi tyhjää (sanovat joskus tosikoksi) kun jouduin miettimään - mistä nyt on kysymys!!! Tuo kortti tässä on onnittelu kynttilänpäivän kunniaksi, 6.2.1966. Sen lukeminen nyt tietsikan näytöllä edellyttää notkeutta ja kekseliäisyyttä, korttia on helpompi käännellä käsissään. Kortin teksteissä on huomattava myös sanojen selvennykset, etten vaan ymmärtäisi asioita väärin ja loukkaantuisi - heh, heh. Enhän minä loukkaantunut koskaan.......... en vieläkään.

Siskokset maailmalla Saksassa.



Maija ja Pirkko Wiesbadenissa, syyskuu 1965.

 Tuo kuva on otettu Wiesbadenin vanhalla portilla 26.9.1965. Tiedot olin oikei kirjoittanut kuvan taa... Olin ensimmäisellä käynnillä Maijan luona. Asuin silloin, kesäkuun alusta lähtien Hampurissa. Maija oli puhunut myös jotain maailmalle lähdöstä, mutta ei vielä mitään ihan varmaa, kunnes yhtenä päivänä sain kortin Wiesbadenista, että "täällä ollaan". Viikonloppumatka junalla, lomaa en tietenkään vielä saanut uudesta työpaikastani, en luultavasti kehdannut kysyäkään.

Muotiasiaa.... blogia: Maijalla (19 v) tumma pitkä tukka, musta nahkajakku, musta käsilaukku.. vai oisko ollu muuta väriä, hameen väriä en muista mutta jos minun tekmä niin turkoosi.... mitenkähän oli. Pirkolla (21 v) tumma lyhyt suora tukka, silmälasien kehykset kullanväriset (ei vielä piilareita), lehmuksenvihreä sadetakki, sammalenvihreä villapusero ja hame.

Luminen ja kylmä oli talvi 1966.

Pirkko Jyväskylän kotipihan lumikinoksessa, maalis- huhtikussa 1966.

Uusi jääkausi uhkaa Pohjois-Euroopaa ja Pakkasennätyksiä rikottiin eilen Keski-Suomessa ja muuallakin, näin kirjoitti Keskisuomalainen 5.1.1966. Jyväskylän lähellä Luonnetjärven säähavaintoasemalla oli mitattu -30,9 astetta pakkasta ja Ähtärissä -31,4. Yllä olevassa kuvassa näkyy sataneen lumen määrä. Sitä on aika paljon. Kuvan perusteella pakkanen on laskenut jo kolmikymppisestä.

Olin lomalla kotona, tarkkaa aikaa en muista. Tulin Saksan Hampurista ensin junalla Tukholmaan, sitten laivalla Turkuun ja junalla Jyväskylään ja muutaman viikon päästä takaisin samaa reittiä. Pelkkään matkaamiseen meni iso osa lomasta. Muistelen, että jäätilanteen kanssa oli jotain ongelmia, joudun siirtämään lomaani myöhemmäksi kun laivojen kulku oli poikki jonkin aikaa, vai olikohan ensin lakko ja sitten jäätä .... vai miten se oli!!!!!!  Pitäisi kait selvittää tuokin asia, kun olen innostunut kaikesta muusta tutkimisesta, esim. sukututkimuksesta. Yllä oleva KSLMn tieto on lehtileikkeenä kuvien kanssa, joissa ei tietenkään ole päivämääriä. Riittää sitten eläkeläiselle harrastusta... hmmm.

Luminen talvi Espoossa.

Kuvassa on joulukuun 19 päivän näkymä maakuuhuoneen ikkunassa. Lumikasa kasvoi vielä tuostakin, sitten se putosi pois. Keittiön ikkunan ulkopuolelle kertyi parikymmensenttinen kinos. Tänä talvena on lunta riittänyt etelässä enemmän kuin muualla Suomessa. Olemme saaneet nauttia oikeasta talvesta, sellaisesta mitä talvet lapsuuden Keski-Suomessa olivat.

Tässä joulukuun 19. iltapäivän hämärän tunnelmaa. Lunta on kertynyt tuosta lisää. Lumentulo ei ole ollut ongelma täällä asuville. Ehkä autojen puhdistus lumesta tai kaivelu kinoksista ei ole aamuisin mukavaa. En ole kuullut valituksia tällä alueella, missä on väljää ja tiet yleensä aurattuja jo aikaisin. Tilanne ei ole sama aina joka paikassa, esim. Helsingin keskusta. Meillä huoltöyhtiö auraa pihan aikaisin aamulla ja talon asukkaat osallistuvat lumitöihin siistimällä aurausjälkiä ja puhdistamalla pihan polut, portaat ja ovien edustat. Pakkaslumi on kevyttä käsitellä. Ja työtä on tehty jatkuvasti, päivittäin. Kunto nousee, kotona oleville on hauskaa tekemistä, naapureihin helpompi tutustua työn touhussa (Suomessa kun ei yleensä puhuta ihmisille jos ei ole asiaa, ei aina edes tervehditä!! Arvostetaan yksityisyyttä - tämä ei välttämättä ole tilanne meidän talossa tai oma mielipiteeni - voihan sitä puhua vaikka arvostaakin omaa ja muitten yksityisyyttä.). Viime talvesta otettiin oppia ja hankittiin lumilapioita, kolia ja luutia jokaiseen rappuun.

Ameriikkaan menijöitä.

Maija lähdössä Ameriikkaan tasan 40 vuotta sitten.

Maailmaa kiertäminen kun tuntuu olevan meillä sukuvikana, sekä isän että äidin puolelta. Pitihän Maijankin lähteä isän synnyimaahan, minä siellä jo olin. Tähän aikaan Pentti veljemme asui perheineen Italiassa.

Meillä on näitä valokuvia runsaasti, koska isä harrasti valokuvausta tai oli oikeastaan osa-ammattilainen (joten tekijänoikeudet kunnossa). Tämäkin yläpuolelle oleva kuva on isän ottama kotipihalla Jyväskylän Kypärämäen Koivukadulla, aamulla tammikuun 4. pävivänä 1971. Mikäli hatarat muistiinpanoni pitävät paikkansa, Maijan lähtöpäivä kotoa voi olla kolmas päivä. Lunta näkyi olevan huomatavasti vähemmän kuin nyt, vuonna 2011. Eikä näytä olevan pakkastakaan paljoa.


Pirkko ja Maija New Yorkissa Kennedyn lentoketällä 5.1.1971.

Lentokeella matkaaminen oli mukavampaa ja nopeampaa kuin aikoinaan tehdyt laivamatkat. Ameriikkaan mentiin enne pysyvästi. Oma tarkoitukseni oli mennä joksikin aikaa ja Maija tuli vuodeksi. Tuon joksikin aikaa  muistan määritelleeni kolmeksi vuodeksi. Se kun oli kerrottava viranomaisille maahan tullessa (minulla oli oikea ja laillinen emigranttiviisumi). Oma oloni venyi yli kaksinkertaiseksi ja Maijan jäi vähän alle vuodeksi.

Maijan vastaanottokomiteaan kuului lisäkseni ystäväperheen äiti Carla. Vastaanotto on liioitellusti sanottu, koska Maija istui jo kaikessa rauhassa lentokentällä kapsäkkinsä päällä ja odotti meitä. Olimme siis reilusti myöhässä. Oli viissiin liikenneongelmia, en enää muista. Maijalla taas aika oli kulunut rattoisasti kun oli tavannut tutun, oman pomonsa Suomesta, juuri jättämältään työpaikalta.

Matkatavaroitten määrä ei ollut kummoinen. Yksi matkalaukku ja isompi veska riittivät. Kennedyn kentän kuvassa, Maijan kapsäkin päällä oleva musta käsilaukku on  minun. Huomaa myös 40 vuotta vanhaa muotia, on siis vanhempaa kuin "kasari" muoti, miksiköhän sitä 70 -luvun muotia sanottaisiin?! Päälläni oleva vihreä viitta on omatekoinen luomus ja tehty jo 60 -luvulla.


Pirkko lähtee Amerikkaan 22.4.1968.

Samasta pihasta lähdin minäki yhden matkalaukun kanssa. Päälläni vihreä viitta ja Marimekon kankaasta tekemäni mekko (en muista kankaan nimeä).

Joulutervehdyksiä Amerikan Virginiasta 1915



Saksassa painetti kortti, teksti englanniksi.


Äitini saama joulukortti Amerikan Virginiasta vuonna 1915, postileiman päiväys kortissa on "dec 3 -15". Kortin lähettäjä on äitini Rosa täti, joka asui tuohon aikaan Virginiassa. Siellä asuivat myös Edla, Anna ja Hilda tädit ja Otto eno sekä äitini isä Herman, siis isoisäni. Asui siellä muutakin lähisukua monissa osavaltioissa ja asuu varmasti vieläkin, yhteydet vaan ovat katkenneet.

Saksassa painetti kortti, suomenkielinen teksti.

Tämäkin vanha joulukortti on tullut Ameriikasta, Virginiasta, 5 vuotiaalle äidilleni, vuonna 1915  (postileimoja ei kortissa näy). Oikein hauskaa joulua toivottaa tässä täti Hilda.

Tiedän että nämä joulutervehdykset ovat olleet äidilleni hyvin tärkeitä muistoja lähisukulaisistaan. Myös isästään, joka meni Ameriikkaan vuonna 1913 ja kuoli siellä 1918 Virginiassa.

Nap utcan talon ympärillä näkyy......

Etualalla vas. koirapuisto, taustalla ihmispuisto, oikealla autot.



Puistonäkymä makuuhuoneen ikkunasta.


Kotitalomme ympärillä on puistoja, hyvin pieniä ja kodikkaita, ihmisten viihtymiseksi tarkoitettuja. Ei uskoisi, mutta kahden miljoonan asukkaan Budapestin keskustassa voi kevät- ja kesäaamuisin herätä kauniiseen linnunlauluun. Talomme etupuolella on aidattu puisto, oikestaa kaksi aidattua erillistä aluetta. Pienempi alue on tarkoitettu koirien tarpeisiin ja suurempi ihmisille. Talon toisella puolella on kukkapuisto, mitä talon asukkaat myös itse ahkeraan hoitelevat.

Budapestin asuinalueilla näkyy suuria kirkkaanvärisiä muoviastioita, keräilytankkeja "tai mitä ne nyt ovatkaan" astioita. Värillisen- ja värittömän lasin, metallin, muovin ja paperin kierrätys on järjestetty näitten keräilyastioiden avulla. Tällisia rivistöjä on suunnilleen joka toisessa tai kolmannessa korttelissa, ei ihan ydikeskustassa kuitenkaan tai siellä ne on sijoitettu pois ihmisten silmistä. Säiliöt tyhjennetään usein. Nyt lamanaikaan on voinut huomata muutakin tyhjennystä, nimittäin pullojen kerääjät kaatelevat säiliöitä ja yrittävät kerätä palautuspulloja ehjänä. Varmasti onnistuvatkin saamaan pantin kaupoissa. Mutta lasinsirpaleita jää sitten lojumaan säiliöitten ympäristöön, vaaraksi kulkijoille ja häiritsemään ohikulkijoitten herkkiä silmiä. Onneksi ainakin meidän talossa on hyvä talkkari, joka siivoaa näitäkin jätteitä.