Viestittiin sitä ennenkin.

Joskus ihmettelen, että  miten me pärjättiin yhteydenpidossa ennen---- kun ei ollut kännyköitä, e-mailia, facebookia, skypee ja muita netin ihmeitä. Meitä on muitakin sisaruksia ja kaveruksia kuin me mun systerin kaa, jotka mailaa, chattaa, skypettää ja hmm.... soittaakin puhelimella alvariisa, ja välillä kaikkea yht'aikaa ja vielä yksityisesti ja/tai julkisesti. Jaa.... paperi, kynä ja postin - itellan -  palvelut oli unohtua.

Kirjeet ja kortit saattoivat olla pekkää hauskaa hömpötystä. Oikeastaan ennen oltiin hurjan luovia, ainakin Maija oli - pelkän paperin, kynän ja ideoiden avulla. Yllä ja alla näkyvä kortti on niitä hauskoja yllätyksiä joita sain aika ajoin pikkusiskoltani. Onneksi olen säilyttänyt niitä. Usein pääkopassani löi tyhjää (sanovat joskus tosikoksi) kun jouduin miettimään - mistä nyt on kysymys!!! Tuo kortti tässä on onnittelu kynttilänpäivän kunniaksi, 6.2.1966. Sen lukeminen nyt tietsikan näytöllä edellyttää notkeutta ja kekseliäisyyttä, korttia on helpompi käännellä käsissään. Kortin teksteissä on huomattava myös sanojen selvennykset, etten vaan ymmärtäisi asioita väärin ja loukkaantuisi - heh, heh. Enhän minä loukkaantunut koskaan.......... en vieläkään.