SLOW DESIGN - slow life in Budapest

”Slow Design” on tämän design viikon teema Budapestissa. ”Slow life” - hidas elämä, on taas tämän oman elämän teemana jatkuvasti – eikä vaan tällä viikolla, yritetään elää hitaammin koko lopun elämää.

Kansainvälisen kulttuuriviikon avajaispäivänä oli unohtua tuon tärkeän teeman ajatus. Avajaisia ja tapahtumia oli runsaasti - ja on edelleen koko viikon ajan. Viikon – 10 päiväisen viikon kunniavieras on Suomi – Suomen Fiskarsin taiteilija- muotoilijakylä.

Tämän vuoden tapahtumaan suurin näyttely ja sen virallinen avajaisjuhlallisuus oli viime perjantaina Erzsébet térin näyttelyrakennuksessa. Siinä vanhassa Budapestin linja-autoaseman rakennuksessa, jonka kaikki vanhat Budapestin kävijät varmasti muistavat (aikoinaan siellä sai kaupungin halvimman kahvinkupposen).

Slow Design esineitä ja muotoilun tuotteita on esillä kahdessa kerroksessa, joten katseltavaa riitää. Avajaisten tungoksessa ja kuumuudessa vaan katselu jäi pintapuoliseksi. On palattava paikalle uudelleen.

Avajaisissa, tässä nyt ja yleensä, tavataan vanhoja ja uusia tuttuja – kuunnellaan järjestäjien, osallistujien, tukijoiden ja muiden asiantuntijoiden puheita. Seurustelun ohessa nautitaan virvokkeita ja tungeksitaan – kuin tyylillään.

Finnagora:  Fiskars design village - Budapest

Slow Design - yleiskuvaa.

Seuraavaksi kiiruhdimme Ráday utcalle, tutulle kadulle - osallistumaan taiteen ja muotoilun oppilaitosten näyttelyjen avajaisiin. Tutut taidegalleriat, Galéria IX ja ART9 Galéria ovat kadun loppupäässä, Budapestin ytimen ja Kálvin térin suunnasta katsottuna ja lähellä Taideteollisuusmuseota.

Jaschik Àlmos Art School, taidekoulun grafisen suunnittelun osato organisoi tämän näyttelyn. Koulu ja sen opettajakunta on meille ennestään hyvin tuttu jo vuosien takaa. Yhteyksiä on hoidettu monessa muodossa, on opettaja- ja oppilasvaihtoa, on näyttelyjä ja vierailuja ym.

Galleria IX ja nuoria opiskelijajoukkoa opettajineen

Näyttelyssä esillä olevat julisteet / mainokset ovat hyvän opetuksen ja lahjakkaiden opiskelijoiden taidonnäytteitä. Nuoret ovat valmiita työelämään.

Galleria IX:stä siirryimme naapurigalleriaan ART9, seinän taakse. Siellä jatkui sama innostunut tunnelma, paljon nuoria, heidän opettajiaan sekä kiinnostunutta yleisöä.

ART9 Galleriassa kaksi valmistuvaa nuorta muotoilijaa sekä avajaisyleisöä.

Avajaisissa yksi teema oli ”virtuaalinen vaatekaappi”, kuvan tilanne on siirretty kadulle, missä esiintyjien liikkuviin ”asuihin” heijastettiin erilaisia kuvioita ja muotoja, näky oli mahtava (en vaan onnistunut saamaa hyvää kuvaa koko jutusta, mielikuvituksella saa nuo hahmot liikkumaan ja kauniit valoisat kuviot tanssimaan niiden päälle).

Kaupan muovikasseista saa muodikkaita laukkuja, kun muotoilee ja maalaa niitä omaan malliinsa. Tuskin se kaikilta onnistuu, mutta nämä nuoret muotoilijat ovat onnistuneet.

Uusi pyykkikone ja uudet kujeet.

Tämän Budapestilais huushollin vanha pyykkikone oli lujaa tekoa. Se oli palvellut luultavasti jo monessa taloudessa – ennenkuin se tänne päätyi. Talon talkkari sitä huolti, otti vastaan (tai osti) aina edelliseltä pyykkärin omistajalta. Tänne meille se tuli noin 13 vuotta sitten. Ohjekirjoja tai muita dokumentteja ei enää ollut. Osa koneen päällä olevien valintanappuloitten teksteistä oli jo kuluneet, ja joku vahva liuotin oli osan hävittänyt. Eipä tuo haitannut, kun en olisi muutenkaan selvää niistä saanut – niin outoa kieltä olivat.

Hyvin se kone teki työnsä, kulutti paljon vettä ja sähköä, sekä piti kovaa ääntä. Ei sentään hyppinyt paikasta toiseen. Poistoletkusta vesi poistui kuin palokunnan letkusta, suurella suihkulla ja lujaa. Koneen alle laitettiin vaahtokumilevy, ettei naapurit hermostuisi ja vedenpoistoletkun paikka löytyi kekseliäisyyden avulla. Kun kylpyammetta ei enää ollut, vessanpytty oli toisessa huoneessa, käsienpesuallas olisi tulvinut yli, hommattiin IKEAsta apuväline. Suuri valkoinen pyykkikorin ja istuimen yhdistelmä - on lujaa tekoa ja pysyy paikallaan suihkualtaan pohjalla.

Vanha pyykkikone - joka lopetti työsnsä kesken pesun.

Ensimmäisen vuoden aikana pyykkikoneesta hajosi "joku pumppu juttu" - ei poistanut pesuvettä ja haisi. Taitava talkkari vaihtoi uuden, toisesta samanlaisesta koneesta otetun. Sen jälkeen ei sen kanssa ongelmia ollutkaan, kunnes se viimetalvena vaan pysähtyi.

Uusi pyykkikone on pieni, hiljainen, käyttää vähän vettä ja sähköä - samaa merkkiä kuin koti Suomessa oleva. Oli aika miettiä kevyempi ratkaisu vedenpoistoletkulle. Siitä vaan suihkun penkki ylöalaisin ja letku sen jalkaan. Hyvin toimii. Toinenkin uusi juttu tuli mietittäväksi, kun vesi täällä ulkomailla on niin kovaa, on alettava käyttää veden pehmennys- ja kalkinpoistosainetta. Pyykin pehmennys- tai huuhteluaineet ovat Suomessa tuttuja – mutta nämä vedenpehmenteet, niihinkin on totuteltava. Nämä nykyaikaiset uudet käyttäjäystävälliset koneet ovat niin kovin herkkiä.

Uuden pesukoneen poistolehku jakkaran jalassa.

Ajankulua Budapestissa.

Tässä vielä tyhjät pöydät odottamassa ruokailijoita - pöydät täyttyivät moneen kertaan monipäiväisen hevosurheilulle varatun viikonlopun aikana. Ruokapaikkoja riitti jokaiseen makuun ja jokaiselle kukkarolle. Tässä mekin söimme sitten grillattua kanaa, siansorkka ja haudutettuja vihanneksia, hyvää oli ja maksoi reilusti alle 5 €. Ruoka annosteltiin silmämääräisesti ja punnittiin.

Unkarin alueet esittäytyivät osastoillaan, esiintymislavoilla ja kiertelemällä eri puolilla tapahtuman aluetta. Uutta ja vanhaa soittoa kuultiin ja nähtiin, kansantassia laulun ja soiton tahdissa, sirkusporukkaa kierteli, ja vaikka mitä muuta.       Klikkaa tästä - näet heti mistä on kyse:  Nemzeti- VAGTA

Niin - mitä juhlaa ja ajanvietettä tässä sitten oikein taas pidettiin! 

Unkarin kansallisen laukkakisan - Nemzeti VÁGTA - viimeinen osa oli Budapestissa Sankarten aukiolla, syykuun puolessa välissä. Keväällä ja pitkin kesää kisattiin paikallisesti ympäri maata tätä viimeistä loppuhuipentumaa varten. Tapahtuma oli koko kansan juhlaa.

Samalla viikonlopulla oli myös juoksun juhlaa – Tonavan varrella juostiin puolimaratoni. Osallistujia ja kannustajia riitti sinnekkin - sinne en ehtinyt, hevoset vei koko viikonlopun.

Hevosten kuljetusvälineitä Vajdahunyad -linnan edessä, nyt kuivalla betonipohjalla (yleensä tässä on vettä ja talvella luistinrata), kuvan näkymän taustalle oli rakennettu hevostallit.

Budapestin Sankartenaukio, Hösök tere oli muutettu laukkaradaksi. Radan ympärillä oli kätevästi pyörien päällä siirreltävät katsomot.

Tässä tullaan talleilta. Ratsukon saattajana on hevosten hoitaja - kivassa rohdinpaita -housu asussa (en tiedä miksi niitä Unkarissa sanotaan, tuntuu vaan niin mukavalta suomalaiselta nimeltä).

Yleisöä laskettiin ilmaiseksi radan keskelle eri lähtöjen välissä, ennen radan uudelleen kunnostusta ja kastelua. Portit avattiin alueen molemmissa päissä, jolloin yleisö laskettiin vaeltamaan tapahtuman keskipisteeseen ja toiset tietysti sieltä ulos. Unkarin husaarit johdattivat lippusaattueena osallistujat esittelyyn jokaisen lähdön aluksi. Väliaikaohjelmana oli lisäksi taitoratsastusta.

Viiden parhaan ratsukon joukossa oli Kalevala -niminen hevonen. En tiedä monenneksiko tulivat, jäin vaan ihmettelemään kuulinko oikein tuon hevosen nimen. Hienosti meni jokatapauksessa, ehkä tuolla hevosella tai sen tallilla on jotain Suomi yhteyttä.

Koko kisan voitti Budapestin Ferencvárosin IX kaupuginnosan  Vass Jennifer (siis nuori nainen) hevosella nimeltä Cordoba.

Syyskesää Espoossa.

Leppävaaran raitin kauniita kukkaistutuksia.

Sellon liuku- ja kierreportaita.

Suomen kesä vuonna 2012 oli tavanomainen - viileä, sateinen ja lyhyt. Onneksi sitä ei kannata eikä tarvitse jäädä murehtimaan, koska kesä oli kaunis ja tapahtumarikas. Syksy on jo alkamassa samaan hienoon malliin.

Espoo-päivää (linkissä koko ohjelma) vietettiin lauantaina, 25 elokuuta. Päivä oli pullollaan monenmoista tapahtumaa – jokaiselle jotakin. Oma valintani oli tietysti se minulle helpoin, kävelyretki Leppävaaran Selloon.

Tällä raitilla, tuon alkukuvan kukkaistutuksista alkavalla raitilla oli sitten jo perinteiset ”Raittikarnevaalit” syyskuun alussa.

Espoon ja Leppävaaran Raittikarnevaalit (klikkaa linkkiä)

Tapiola Sinfonietta, kapellimestarina
Santtu-Matias Rouvali.

Ensimmäiseksi Selloon saapuessani kuului musiikki, Tapiola Sinfonietta siellä esiintyi, soitto oli upeaa, ja vielä viimeisenä yksi lempikappaleistani – Brahmsin Unkarilainen tanssi - taisi olla numero 5. Tapiola Sinfonietta (tässäkin on linkki, tämä Wikipediaan)

Sello on paljon muutakin kuin se tavanomainen ostoskeskus. Se on palveluiden ja ajanvietteen keskittymä, en oikein ole selvillä mikä kaikki kuuluu ostariin ja mikä on muuten vaan siinä vieressä. Sen ostarin lisäksi siellä on ainakin hotelli, mahtava Sellon kirjasto, pari konserttisalia, elokuvateatteri, keilahalli, kuntosali, silmäsairaala ja vaikka mitä joita ei nyt tule edes mieleen.

Sellon kirjasto - Espoon kaupunginkirjasto.

Kirjaston pääsisäänkäynti (kirjasto houkuttelee kävijöitä neljällä kielellä, kuvassa näkyy heikosti kun tekstit on ikkunalasin takana) ja sen edessä on pientä torikauppaa. Kirjaston sisäänkäynnin vieressä näkyvä nuorten joukko viritteli omaa ohjelmaansa.

Kaunista ja viisasta .... rakennustyömaan aidassa.

Kävelyretkellä vanhassa kotikaupungissaan voi tehdä löytöjä - vaikka rakennustyömaan aidassa. 

Nämä tekstit löysin Jyväskylässä, entisen kouluni paikalla - paikan nykyisellä työmaalla. 

Jyväskylän tyttökoulu perustettiin vuonna 1864, se vanha "tipula", mikä oli Suomen ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu. 

Nykyisen rakennustyömaan kohdalla kävin koulua, sitä vanhaa puurakennuksissa ollutta tyttöjen koulua. Tyttölyseo muutti Voionmaankadulle, puurakennukset purettiin ja paikalle rakennettiin uudisrakennus toiselle koululle - oliko se sitten Keski-Suomen yhteiskoulu vai mikä!? Sekin rakennus purettiin ja nyt paikalle tulee asuintalo.

Jalous

Asunto Oy Jyväskylän Jalous

Ihminen on tarkoitettu omia

vaivojaan säästämättä tekemään

lähimmäisten hyväksi parhaita

tekoja. Se hyvyys mikä tulee

sydämestä, täyttää kiitolli-

suudella toisen sydämen. Olkaa

uhrautuvaisia ja pyyteettömiä.

Jalous on sydämen sivistystä j a

hyvve, jota meidän tulee tavoitella 

ja vaalia koko elämämme ajan.

Runous

Asunto Oy Jyväskylän Runous

Ma aattelen kaiholla suven aikaa

ja sua kaipailen.

Ma uneksin meistä, juhannusyöstä

ja valasta rakkauden.

Ma toivon, ma pyydän

sun suloista kättäs

ja suudelmaa rakkaimpain.

Parahin neiti Selma.

Kunnioittavasti lähestyn Teitä

sydämen asiassa. Elämäni on

täyttänyt tunne, jollaista en tinnyt

koskaan aikaisemmin. Se valtaa

minut aina Teidän seurassanne. Kun

lausutte runoja tai laulatte, tai kun

naurunne helkkyy, tai kun vain

olette ja hyvmyilette. Minun on

kerrottava tämä Teille, neiti Selma:

sydämeni on Teidän.

Lumous

Asunto Oy Jyväskylän Lumous

*

Voimistelu ja muu liikunto edistävät

ruumiin terveyttä ja kauneutta sekä mielen

tasapainoa. Tytöille on tähdennettävä,

että pehmeys ja sulous ovat naisille

arvokkaita kehollisia ominaiusuuksia.

Tyttöjen voimistelun opetus tulee järjestää

ja sen siveellisyydestä on huolehdittava

naisopettajan johdolla.

Sulous

Asunto Oy Jyväskylän Sulous

Kotini työtiloja - keittiö ja toimisto.

Esittelyssä on pienen kodin pieni keittiö. Esittelen omaani nyt, kun pikkusisko esitteli jo omansa. Maikun blogissa näkyy yhteisen lapsuudenkotimme muistoja, kuten se kaappi, minkä kaverina olivat nämä tässä kuvassa olevat keittiön pöytä ja tuolit. Maikun keittiöön voi mennä tässä linkissä:  Tervetuloa kyökin puolelle.

Pienen kodin pieni keittiö. Ikkuna on länteen,  vastapäisen talon ikkunoista heijastuu aamuaurinko ja iltapäivästä alkaen se oikea. Luonnonvaloa riittää.

Toimiva on tuo keittiöni, mutta ahdas, varsinkin jos siellä useampi yrittäisi touhuta saman aikaisesti. Kaapit ovat täysiä, tarpeellista tai turhaa. Hella, pieni pakastin (mikrouunin alla), jää- kylmäkaappi yhdistelmä (kuvan oikessa reunassa näkyy vähän) ja kahdella jalalla liikkuva astianpesukone, ovat ne koko koneistus.

Vesipiste, tiskipöytä ja kaapistoa jää kuvassa oikean reunan ulkopuolelle. Työtason alla on paikka -tiskikoneella, sähköiselle. Se on hyvä paikka emännänjatkeelle - keittiötikkaille, parempi kuin sille kävelevälle tiskikoneella. Tiilaa on myös roskien lajitteluun tarkoitetuille eri roskiksille. Energia-, pahvi/kartonki-, bio-, paperi- ja muu kuivajäte kerätään taloyhtiössä erikseen. Lasi-, metalli- ja ongelmajätteen keräyspaikka on ostarilla. Lasin ja metellin sekä patterit vien sinne kauppareissulla, kärryssä kulkevat kevyesti - vähänhän niitä kertyy kun harkitseen minkälaisia valmispakkauksia ostelee.

Perintökaluja roikkuu seinällä tuolla ikkunan vieressä, mikron luona. Siellä on varpuvispilä, sepän takomat sokerisakset ym. Toimiston kuvan kirjahyllyssä näkyy vanha keittiövaaka, kun ei keittiössä ole sille arvoistaan paikkaa.

Vanhat lasipurkit ja pullot on sitten mikä missäkin - ikkunalla, kaapissa tai maljakkona kukille tai asetelmille. Maikku niitä asetelmia on tehnyt täälläkin, yksi muuten näkyy tuossa toimiston kuvassa ja oikealla viereisessä kuvassa. Purkin alla on vanha liina ja taustalla näkyy se keittiövaaka.

Toimisto on olohuoneen nurkkauksessa. Kuvasin toimistoa keittiön pöydän vieressä seisten, tämä on siis näkymä suoraan keittiöstä olohuoneeseen.
Siinä verhojen takana on suuri parveke. Ahdas on toimisto mutta hyvin toimiva, tietokoneet (välillä käytän kahta yhtäaikaa) aina valmiina työhön - sukututkimukseen ja muuhun mukavaan.

Ompeluhuone on makkarin puolella, nykyisin hyvin vähän käytössä - mutta aina valmiina pienen järjestelyn jälkeen.  Saumuri on hyllyssä suojapussissa, ompelukone kaapissa piilossa ja se vanha perintö Singer toimii koristeena ja yöpöytänä.

Muistoja vuodelta 1952 ... aarrearkussani.

Vuoden 1952 kesäolympialaiset pidettiin Helsingissä. Itse kisoista en muista juuri mitään muuta kuin vuosiluvun ... ja sen, että meillä kävi Ameriikan vieraita, sukulaisten naapureita kävi. Valokuvia otettiin, olihan se tärkeä vuosi muistaa, koko Suomi oli odottanut olympialaisia jo niin kauan. Isä kuvasi itselaukaisinta käyttäen, ja pääsi itsekin kuviin.

Muutama dokumentti on sentään jäljellä, ainakin nuo kirjekuoret ovat hyvässä tallessa aarrearkussani. Muistelen, että noita olympialaisten kirjekuoria tehtiin itse (ehkä myytäväksi urheilun hyväksi). Paperiarkit saatiin jostain valmiina, itse ne sitten taiteltiin ja liimattiin kasaan. Ainakin nuo meidän ovat lasten tekemän näköisiä, taiteltu melkein oikein mutta liimaa levitetty ja roiskittu muuallekin kuin pitäisi. Ehkä nuo epäonniset voitiin pitää itse. Näin muistelen, en ole varma.

Kuoriemme päälle on kirjoitettu tyttöjen nimiä, vähän ihmettelin mitä varten. Selvisihän se kun katsoin sisältöä, paperinukkeja vaatekertoineen löyti. Suurin osa nukeista on itse piirrettyjä ja väritettyjä, jokunen painetuista arkeista leikattu ja ainakin yksi naapurin Paulan tekemä (sen muistan varmasti koska ihailin aina hänen piirustus- ja maalaustaitoaan). Mutta nämä meidän omatekoiset, minä ja Maija niitä väsättiin. Nukkien takana näkyy osia vesiväritöistä, harrastettiin jo pienenä uusiokäyttöä ja tuunaamista. Tarvikkeista oli pulaa. Yhdessä me niitä värkättiin, en enää tunnista mitkä on minun ja mitkä Maijan tekemiä, yhteistöitä. Esittelen niitä joskus myöhemmin.

Kuorissa on myös kiiltokuvia, yksi vanha urheiluaiheinenkin (nuo alkukuvan juoksijat). Tiedän, että osa kiiltokuvista oli jo meidän äitillä, ovat jo melkein sata vuotta vanhoja. Vanhimmat kiiltokuvat olivat ja ovat edelleen mieluisimpia, pidin jo pikkulikkana niiten paperin laadusta (siitä miltä ne hyppysissä tuntui) ja kauniista väreistä - olivat aikoinaan jo oikeita aarteita.

Yli vuosi sitten esittelin AARREARKKUANI, vähän sen sisältöäkin. Tuo vanha vaneriaski on se aarrearkku, äitin vanha matkalaukku. Meillä oli kotona niitä kaksi, minulla on nyt se isompi ja pikkusisko Maikulla se pienempi.

Perheen miehille, isälle ja Pentti veljelle hommattiin olympialais aiheiset solmiot. Ne muistan hyvin, olivat kirkkaan värisiä ja hohtavan kiiltäviä ja niitä säilytettiin kauan. Muistelen, että Pentti ne halusi itselleen - sitten myöhemmin.

Viereisessä kuvassa isällä on tuo solmio, tyttäret vierellään. Pelkkä solmiokin olisi tähän riittänyt, mutta jätinpä meidät pikkulikat kuvaan (alkuperäisissä ollaan me kaikki viisi). Ollaan niin söpöjä ja totisia, tukka järjestyksessä, samanlaisissa äitin ompelemissa kukkamekoissa.