Muistoja vuodelta 1952 ... aarrearkussani.

Vuoden 1952 kesäolympialaiset pidettiin Helsingissä. Itse kisoista en muista juuri mitään muuta kuin vuosiluvun ... ja sen, että meillä kävi Ameriikan vieraita, sukulaisten naapureita kävi. Valokuvia otettiin, olihan se tärkeä vuosi muistaa, koko Suomi oli odottanut olympialaisia jo niin kauan. Isä kuvasi itselaukaisinta käyttäen, ja pääsi itsekin kuviin.

Muutama dokumentti on sentään jäljellä, ainakin nuo kirjekuoret ovat hyvässä tallessa aarrearkussani. Muistelen, että noita olympialaisten kirjekuoria tehtiin itse (ehkä myytäväksi urheilun hyväksi). Paperiarkit saatiin jostain valmiina, itse ne sitten taiteltiin ja liimattiin kasaan. Ainakin nuo meidän ovat lasten tekemän näköisiä, taiteltu melkein oikein mutta liimaa levitetty ja roiskittu muuallekin kuin pitäisi. Ehkä nuo epäonniset voitiin pitää itse. Näin muistelen, en ole varma.

Kuoriemme päälle on kirjoitettu tyttöjen nimiä, vähän ihmettelin mitä varten. Selvisihän se kun katsoin sisältöä, paperinukkeja vaatekertoineen löyti. Suurin osa nukeista on itse piirrettyjä ja väritettyjä, jokunen painetuista arkeista leikattu ja ainakin yksi naapurin Paulan tekemä (sen muistan varmasti koska ihailin aina hänen piirustus- ja maalaustaitoaan). Mutta nämä meidän omatekoiset, minä ja Maija niitä väsättiin. Nukkien takana näkyy osia vesiväritöistä, harrastettiin jo pienenä uusiokäyttöä ja tuunaamista. Tarvikkeista oli pulaa. Yhdessä me niitä värkättiin, en enää tunnista mitkä on minun ja mitkä Maijan tekemiä, yhteistöitä. Esittelen niitä joskus myöhemmin.

Kuorissa on myös kiiltokuvia, yksi vanha urheiluaiheinenkin (nuo alkukuvan juoksijat). Tiedän, että osa kiiltokuvista oli jo meidän äitillä, ovat jo melkein sata vuotta vanhoja. Vanhimmat kiiltokuvat olivat ja ovat edelleen mieluisimpia, pidin jo pikkulikkana niiten paperin laadusta (siitä miltä ne hyppysissä tuntui) ja kauniista väreistä - olivat aikoinaan jo oikeita aarteita.

Yli vuosi sitten esittelin AARREARKKUANI, vähän sen sisältöäkin. Tuo vanha vaneriaski on se aarrearkku, äitin vanha matkalaukku. Meillä oli kotona niitä kaksi, minulla on nyt se isompi ja pikkusisko Maikulla se pienempi.

Perheen miehille, isälle ja Pentti veljelle hommattiin olympialais aiheiset solmiot. Ne muistan hyvin, olivat kirkkaan värisiä ja hohtavan kiiltäviä ja niitä säilytettiin kauan. Muistelen, että Pentti ne halusi itselleen - sitten myöhemmin.

Viereisessä kuvassa isällä on tuo solmio, tyttäret vierellään. Pelkkä solmiokin olisi tähän riittänyt, mutta jätinpä meidät pikkulikat kuvaan (alkuperäisissä ollaan me kaikki viisi). Ollaan niin söpöjä ja totisia, tukka järjestyksessä, samanlaisissa äitin ompelemissa kukkamekoissa.