keskiviikko 22. elokuuta 2012

Muistoja vuodelta 1952 ... aarrearkussani.


Vuoden 1952 kesäolympialaiset pidettiin Helsingissä. Itse kisoista en muista juuri mitään muuta kuin vuosiluvun ... ja sen, että meillä kävi Ameriikan vieraita, sukulaisten naapureita kävi. Valokuvia otettiin, olihan se tärkeä vuosi muistaa, koko Suomi oli odottanut olympialaisia jo niin kauan. Isä kuvasi itselaukaisinta käyttäen, ja pääsi itsekin kuviin.

Muutama dokumentti on sentään jäljellä, ainakin nuo kirjekuoret ovat hyvässä tallessa aarrearkussani. Muistelen, että noita olympialaisten kirjekuoria tehtiin itse (ehkä myytäväksi urheilun hyväksi). Paperiarkit saatiin jostain valmiina, itse ne sitten taiteltiin ja liimattiin kasaan. Ainakin nuo meidän ovat lasten tekemän näköisiä, taiteltu melkein oikein mutta liimaa levitetty ja roiskittu muuallekin kuin pitäisi. Ehkä nuo epäonniset voitiin pitää itse. Näin muistelen, en ole varma.

Kuoriemme päälle on kirjoitettu tyttöjen nimiä, vähän ihmettelin mitä varten. Selvisihän se kun katsoin sisältöä, paperinukkeja vaatekertoineen löyti. Suurin osa nukeista on itse piirrettyjä ja väritettyjä, jokunen painetuista arkeista leikattu ja ainakin yksi naapurin Paulan tekemä (sen muistan varmasti koska ihailin aina hänen piirustus- ja maalaustaitoaan). Mutta nämä meidän omatekoiset, minä ja Maija niitä väsättiin. Nukkien takana näkyy osia vesiväritöistä, harrastettiin jo pienenä uusiokäyttöä ja tuunaamista. Tarvikkeista oli pulaa. Yhdessä me niitä värkättiin, en enää tunnista mitkä on minun ja mitkä Maijan tekemiä, yhteistöitä. Esittelen niitä joskus myöhemmin.

Kuorissa on myös kiiltokuvia, yksi vanha urheiluaiheinenkin (nuo alkukuvan juoksijat). Tiedän, että osa kiiltokuvista oli jo meidän äitillä, ovat jo melkein sata vuotta vanhoja. Vanhimmat kiiltokuvat olivat ja ovat edelleen mieluisimpia, pidin jo pikkulikkana niiten paperin laadusta (siitä miltä ne hyppysissä tuntui) ja kauniista väreistä - olivat aikoinaan jo oikeita aarteita.

Yli vuosi sitten esittelin AARREARKKUANI, vähän sen sisältöäkin. Tuo vanha vaneriaski on se aarrearkku, äitin vanha matkalaukku. Meillä oli kotona niitä kaksi, minulla on nyt se isompi ja pikkusisko Maikulla se pienempi.








Perheen miehille, isälle ja Pentti veljelle hommattiin olympialais aiheiset solmiot. Ne muistan hyvin, olivat kirkkaan värisiä ja hohtavan kiiltäviä ja niitä säilytettiin kauan. Muistelen, että Pentti ne halusi itselleen - sitten myöhemmin.

Viereisessä kuvassa isällä on tuo solmio, tyttäret vierellään. Pelkkä solmiokin olisi tähän riittänyt, mutta jätinpä meidät pikkulikat kuvaan (alkuperäisissä ollaan me kaikki viisi). Ollaan niin söpöjä ja totisia, tukka järjestyksessä, samanlaisissa äitin ompelemissa kukkamekoissa.

6 kommenttia:

  1. Olympialaiset muistan, johtuu varmaan siitä kun oli niin mahottoman suuri juttu. Silloin meillä kävi Amerikan vieraita, sukulaisten naapureita, kaks tyttöä. Mä en ollut koskaan nähnyt, että tytöt poltti tupakkia ja ihmetteli varmaan suu auki...;O
    Muutenkin olivat Amerikalaisten näköisiä....hih!!??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tupakkajuttuu en muista... sen muistan, jotta kun vieraat tuli yllättäen, meidän yläkerranhuonetta rempattiin, oltiin maalisissa ja pölyisissä remonttivaatteissa. Vähän hävetti.

      Poista
  2. Hienoja, vanhoja muistoja olympiavuodelta 1952!<33

    Tuollaisia kirjekuoria ei meillä päin tehty, mutta te olitte kaupunkilaisia, ihan eri juttu;)))

    Oikein upea kravatti isänne kaulassa:DDD
    Ja fanerinen maatkalaukku!<333

    Oikein hyvää loppuviikkoa, Pikoliini, kiitos postauksesta!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, Varmaankin jostain päin nettiä löytyis lisätietoja kirjekuoristakin, pitää kait etsiä joskus. Koulun kautta varmaankin nuo kuoret tuli.

      Hyvää syksyn alkua Aili-mummo.

      Poista
  3. Hienoja muistoja nuo kuvat ja wau mikä matkalaukku! Vanhat valokuvat on niin ihania.. mieli sukeltaa menneisyyteen niiden mukana, minulla ei ole -52 vuodelta muuta kuin muutama valokuva. Silti muistan olympialaiset hyvin.olinhan mie silloin jo 11v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi - kiva kun tulit lukijakseni.

      Vanhoja juttuja on hauska muistella ja onneksi aikoinaan ymmärrettiin laittaa talteen kohtalainen valikoima "rojuakin". Tuo vanerimatkis on oivallinen aarrearkku, siihen mahtuu aika paljon muistoja.

      Vanhat valokuvat ovat aarteita, vahinko vaan että niistä puuttuu usein nimet, paikat ja päiväykset. Nyt sitten arvaamalla ja päättelemällä yritän täydentää tietoja.

      Poista