Tammikuisen lauantain aamukävelyllä.

Kaunis tammikuinen aamu Budapestissa, aurinko paistaa ja pakkasta siinä kolme astetta. Ajattelin tehdä pienen lenkin lähiympäristössä, kameran kanssa. Kun ovat taas purkamassa noita asumattomia rempallaan olevia taloja. Paikalle rakennetaan uutta, suunnitelmat uudesta alueesta valmistuivat jo yli kymmenen vuotta sitten. Kaikkia vanhoja rakennuksia ei tietenkään hävitetä. Kadut, vesiputket, viemärit, kaapelit, sähköt, kaikki on rakennettava uudelleen.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy purkutyömaa, minkä ohi halusin kävellä. Kaikki arvokas ja uudelleen jossain käytettävä materiaali kerätään työmaalla talteen. Kuvan oikeassa reunassa näkyy se sama uudisrakennus, minkä työmaata ja nostokurkien liikkeitä seuraamme yhden makuuhuoneemme ikkunasta.

Kuvassa purkutyömaalta uusiokäyttöön ottettujen hirsien pinoja sekä tiilikasoja, joista valitaan käyttöön kelpaavat. Metalliromu oli jo poistettu (sähkötön, kaasuton, vedetön, asumiskiellossa ollut talo) aikoja ennen talon kasaan lyömistä. Autot ovat vielä pölykerroksen peitossa, ja näkyypä kuvassa yksi harvinaiseksi käynyt ja ajokiellossakin oleva Trabant.

Tämä purkamista odottava talo näyttääkin
 jo odottavan työn alkua.

Kauniisti koristellun julkisivun takana asutaan vielä,
 puretaanko vai  jätetäänkö tämä !

Jatkan kävelykierroksellani, pysähtelen ja kuvaan. Ole vielä Józefvárosissa, VIII. kerület = 8. kaupunginosa, Leonardo da Vinci utcalla. Edessäni Üllöi útin toisella puolella on kaunis pieni kirkko, se on auki, näen kassien kanssa kulkevan kumaraisen miehen menevän sisään. Kirkon kohdalla on suojatien, niinpä vaihdan tässä kaupnginosaa ja tulen Ferencvárosiin, IX. Kerület = 9. kaupunginosa. Kiertelen katuja ja päädyn Páva utcalle.

Holocaust Muistokeskus, IX. Páva utca 39.

Perjantaina, 27. tammikuuta oli Vainojen uhrien muistopäivä. Tämän keskuksen edessä viettyä juhlaa sekä ihmisten haastatteluja seurasin televiossa (sanoja en ymmärtänyt, mutta ilmeet ja eleet kertoivat tarinaa). Páva-kadun synagoga ja sen uusi, palkittu sivusiipi ovat vuodesta 2004 toimineet muistokeskuksena, alueella on näyttely Unkarin holokaustin uhrien muistoksi.

Takaisin Józsefvárosiin ja Corvinin alueelle, elokuvateatterin eteen. Kuvassa on yksi vuoden 1956 Unkarin kansannousun muistomerkeistä. Tuon nuorta poikaa esittävän patsaan lisäksi teatterin ja ympäröivien rakennusten seinät ovat täynnä -56 vuoteen liittyviä muistolaattoja. Patsaan edessä (muidenkin muistolaattojen edessä) on säilytetty vielä edellisen kansillispäivä aikana sinne viedyt seppeleet ja muut tervehdykset – tuo päivä oli jo 23.10.2011 – kolme kuukautta sitten. Joku niitä muistamisia hoitaa edelleen.

Nap utcan ja Vajdahunyadin risteys.

Loppumatka taittui Práter – Vajdahunyad – Nap utca reittiä. Katujen nimikylteissä on selkeästi merkittynä kaupunginosan numero ja nimi, kadun nimi sekä sen korttelin talonumerot. On muuten ihmisystävällistä, kun Budapestissä on yhdeksän (9) Nap utca -nimistä katua.