Äitin vanha vaneriaski on aarrearkkuni.



Äitin vanha käsilaukku ja vaneriaski, 1930 - 40 lukujen taitteesta

 Säilytän aarrearkussa tärkeitä muistoja perheestäni, elämästämme ja tietysti kaikkea omasta elämästäni. Ei tuohon vaneriaskiin kaikki tärkeä mahdu, on kuitenkin kaikenlaista häviämisvaarassa olevaa ja sellaista mille on vaikea löytää omaa muuta paikkaa. Siellä on vanhoja asiakirjoja, kirjeitä ja kortteja, käsitöitä, kouluvihkoja, kirjenippuja, valokuvia, pari pitkää lettiä, käsilaukku, kiiltokuvia, ym. ym.

En ole vielä koskaan katsellut ja lukenut kaikkea mitä aarrearkussani on, täydellinen inventaario on vielä tekemättä. Usein olen sen aloittanut, mutta aina se on jäänyt kesken. Tänään taas aloitin.

Kypärämäen Kansakoulun ainevihko pysäytti tällä kertaa. Vihko on IV luokalta, luultavasti syyslukukaudelta, koska aineet ovat aika surkeita verrattuna toiseen saman luokan vihkoon. Olin silloin juuri 10 vuotta täyttänyt ja tästä aineesta sain numeroksi 6 1/2, sivut punaisenaan pukkeja (mitkä näköjään piti korjata toiselle sivulle uudelleen kirjoitettuna!!!!).

Omatekoinen villatakki

Olen tehnyt kaksi villatakkia. Sen jonka tein ensiksi olen hylännyt jo. En yksinkertaisesti kehtaa pitää sitä muiden nähden. Se on kauniista harmaasta villalangasta tehty. Mallin otin eräästä lehdestä. Olin silloin ensimmäisellä luokalla tässä koulussa.

Aluksi tein sitä aina kun vain aikaa oli. Kun kutomis intoni laimeni, villatakki sai olla rauhassa kuukausikaupalla. Aloin taas innostua ja tahdoin saada takin pian päälleni. Siksi aloin kutoa löyhää.
Olisin päässyt eräänä iltana elokuviin, mutta en lähtenyt, koska vllatakkini oli melkein valmis. Tahdoin saada sen seuraavana päivänä päälleni. Olin siihen aluksi hyvin tyytyväinen. Mutta vähän ajan päästä minua alkoi vaivata se, että toinen hiha oli vähän lyhyempi kuin toinen. Se oli myös liian kapea. Napit eivät menneet hyvin kiinni. Viimeksi tekemäni kappale oli vähän löysemmin tehty kuin toinen.
Olen pitänyt omatekoista takkiani vain kotona ja toisten vaatteiden alla, etteivät muut näkisi sitä. Puran sen ja teen siitä jotain muuta.
Toinen villatakkini on jo paljon parempi. Olen siihen aika tyytyväinen. Sitä olenkin pitänyt jo pari vuotta ja tulen pitämään edelleenkin niin kauan kuin se tulee käyttökelvottomaksi.

Olin ja unohtanut tuon ensimmäisen omatekoisen villatakkini, mutta tuossa ylläolevassa kuvassa se on päälläni, vai olisiko tuo jo se parempi. Olen tuo suurempi pikkutyttö, joka seisoo tumput suorana. Naamaansa vääntelevä on sisaren pikku Maikku (se "Maijan monenmoista murua" blogissa). Muut henkilöt kuvassa ovat, vasemmalla seisoo Pertti serkku, Pentti veli ja äiti ja isä.

Aion esitellä aarrearkkuni sisältöä jatkossakin.