Vanhoja viisaita ohjeita.

”Älä ole levoton tulevaisuudestasi. Selviät siitä tarvittaessa saman järjen avulla kuin nykyisyydestäkin.”

”Kaikki muuttuu. Sinä itse muutut lakkaamatta ja hävität aina jotakin itsestäsi. Ja näin käy koko maailman.”

”Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään.”

”On hyödytöntä vihoitella töilleen, ne eivät siitä välitä.”

Marcus Aurelius oli Rooman keisari vuosina 161 – 180 jKr. 

ja kirjoitti näitä viisaita mietteitä tulevaisuudesta, kehityksestä, onnesta ja työstä, jo melkein kaksituhatta vuotta sitten. Ajatukset ovat hänen pienestä Itsetutkistelunsa ”Ta eis beautón” kirjasta (alkujaan kirjoitettu kreikaksi). Itse huomasin ne toisesta pienestä kirjata ”Viisauden sanoja”, koonnut Niilo Kärki.

Jotenkin vaan nämä mietteet pistivät vähän tosikkomaiseen silmääni, nyt kun eletään epävarmoja aikoja ja moni arvioi menneitä ja miettii tulevaisuuttaan.

”Jos haluat ilahduttaa itseäsi, ajattele silloin lähimmäistesi hyviä puoli.”

Marcus Aurelius antaa myös tämän hyvän ohjeen.

Rooman keisari Marcus Aurelius oli stoalaisen filosofian edustaja. Lapsen jo hän pukeutui filosofin pukuun ja omaksui filosofin yksinkertaiset tavat. Koko elämänsä ajan hän oli askeetti, mietiskelevä ja hyvin velvollisuudentuntoinen.

Roomassa (Piazza Colonna) on Marcus Aureliuksen pylväs, mikä tehtiin keisarin sarmaateista ja markomanneista saamien voittojen kunniaksi. Sotaretkistä kertovan pylvään reliefeistä saa kuvan sen ajan sodankäynnistä, elämästä ja tavoista.

Aurelianuksen muuria esittävän teoksen osa, tekijä Antero Olin.

Aurelianus oli Rooman keisari vuosina 270 – 275, noin sata vuotta myöhemmin kuin Marcus Aurelius. Antero Olinin teos esittää Aurelianuksen muurin osaa ja sen parhaiten säilynyttä porttia nimeltään Porta San Sebastiano. Se tunnettiin antiikin aikoina nimellä Porta Appia. Olinin teos kuuluu hänen sarjaansa Muro di Roma, tämä teos on nro I, valmistunut vuonna 1990.

Taidenäyttelyn avajaisissa.

Art9 Galérian avajaiset elokuussa 2011.

Art9 Galériassa oli näyttelyn avajaiset eilen, Ráday u. 47, Budapest IX. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ennen kuutta, avajaisten alku on usein tuohon aikaan. Galleriassa oli täysi touhu päällä, näyttely ripustettu, valoja sekä äänilaitteita viriteltiin takanuoneessa, tarjoilupöytä valmiiksi katettu ja pieni joukko avajaisvieraita jo paikalla.

Nyt oli hyvä tilaisuus tarkastella näyttelyä, minkä teema oli ”Telekönyv No4” (Puhelinluettelo No4). Teokset oli tehty grafiikan tekniikoilla, suurimmaksi osaksi erilaisia kollaaseja. Teema näkyi teoksissa selvästi, oli puhelinjohtoja kuvien päällä, luetteloita kuvina ja ns. taiteilijakirjoina, sekä aiheeseen viittaavia muita kuvia ja esineitäkin. Mielenkiintoista, hauskaa ja hyvin tehtyä.

Galleria täyttyi vieraista ja avajaisperformanssi alkoi. Kitaristi ja kuvataiteilija tekivät yhdessä ääni-, valo- ja piirrosteoksen huoneiden väliin ripustetulle paperille. Lopuksi kitaristi astui paperin läpi yleisön puolelle ja jatkoi esitystään. Sitten taidehistorioitsija esitteli taiteilijan ja näyttelyn, taiteilija puhui ja galleristi puhui (minä en ymmärtänyt mitään, oli hyvä tilaisuus tarkkailla ympäristöä). Tällä kertaa puheet olivat lyhyitä, joiden päätteeksi alkoi yleinen seurustelu, viinien ja pogácojen (nyt juustoista purtavaa) maistelu.

Valokuvia en tästä tilaisuudesta ottanut, kun ei ollut kameraa eikä kamerakännykkää mukana. Melkein kaikilla muilla vierailla ne olivat, taisivat olla puhelinalan ihmisiä. Ainoat tutut paikalla olivat galleristeja sekä muita taidealan vaikuttajia.

Näyttelyn taiteilija on taidegraafikko, grafikusmüvész Szirányi Istvá, avaaja taidehistorioitsija,  müvészettörténész Pataki Gábor, kitaristi László Attila (Liszt-dijas gitármüvész, Liszt palkittu muusikko.

Elokuussa 2011 avajaisvieraita ja puheenpitoa Art9 Galériassa.
Kyseessä oli kokoelmanäyttely, useilta taiteilijoilta, kodeista ja
keräilijöiltä koottu eriomainen näyttely, uutta ja vanhaa.

Tämä Art9 Galéria on Budapestin Ferencvárosin kuvataiteilijoiden yhdistyksen galleria. Se siis on yleishyödyllinen, ei voittoa tuottava. Työt tehdään talkoohengessä, oma kaupunginosa (Ferencváros, kuuluisa jalkapallojoukkueestaankin) tukee toimintaa, antaa tilat sekä tukityöllistetyn henkilön avuksi ja päivystäjäksi. Tämän gallerian vieressä on taidegraafikoiden vastaava Galéria IX (ovat nyt talvitauollaan) ja seuraava on kaupallinen Erlin Galéria. Art9:n vieressä toisellakin puolella on galleria, nyt siellä näkyi olevan jokin ”potrettinäytely”.

Marraskuu 2011, Art9 Galérian avajaiset, maalauksia ja veistoksia .

Tyylikästä Budapestia tammikuussa 2012.

Tammikuun 13 päivä ja perjantai, Parlamentin ympäristö oli kaunis ja rauhallinen, lauantaina oli rauhallinen mielenosoitus tässä Kossuth térin alueella. Kuvan näkymä Unkarin Parlamenttitaloon pensaiden takaa. Pensas näyttää hyvinvoivalta Tyrniltä, mikä lie nimeltään.

Parlamentin edustalla kukkivat upeat orvokkien muodostamat kuviot. Kuvassa vasemmalla näkyy Kansatieteellinen museo, Néprajzi Múzeum, entinen Oikeuspalatsi ja mielenkiintoinen paikka vierailla. Oikealla on yksi Maatalousministeriön rakennuksista ja orvokkipenkin takan näyttävä ratsastajapatsa.

ALEXANDRA kirjakaupan kahvila, BookCafe – Párizsi áruház (vanhan Parisi nimisen tavaratalon paikalla), on ositteessa Andrássy út 39. Kadulta mennään suoraan kirjakauppaan (missä on myös laadukas viinikauppa), lattian poikki liukuportailla ylös ja muutama rappu vielä ylös ja kahvila on siinä. Kahvikuppi, useita laatuja maksaa noin 1,5 € - 3 €, viinit noin 1,5 € /dl ylöspäin.

Pyhät ohi - vuoden 2012 arki alkoi.

Vuodenvaihteen koristelut on poistettu, myös Budapestin Corvinin ympäristöstä. Loppiaisen aikoihin riisutut ja ulos kannetut joulukuuset on riisuttu ja viety pois. Roska-autot ne vei, vähän kerrallaan, sen verran mitä kulloinkin kyytiin mahtui. Kauppojen alennusmyyntien prosentit on vaihdettu uusiin lukemiin, nyt ollaan alessa - 70 %. Siis vaan niissä tuotteissa missä yleensä ALE jyllää. Melkein kaikki muut hinnat ja maksut ovat nousseet tai nousevat pian.

Ihmisten arjessa tuntuu tietysti arvonlisäveron ja ruuan hinnan nousu eniten. Omaa ruokakaupan laskua vertaillessa nousua olisi noin 7 %. Eihän se vielä Suomen hinnoille pärjää, tänään vielä sämpylä maksoin lähikaupassa 5 centtiä/kpl. Työn loppuminen on kuitenkin se pahin asia, ja ulkomaan valuutassa otettujen lainojen takaisinmaksu (muistuu taas mieleen se Suomen 1990 -luvun lama).

Kuvassa näkyvä Corvin ostarin aukio on jälleen arkisessa asussaan, ei valoja puissa, tähdet ja kuuset pois. Lunta ei hiutalettakaan ja lämmintä kuvausaikaan +10 C astetta. Vähän outo tuo sää on ja lumitilanne, kun lunta on tullut rutkasti ympärillä olevissa maissa, Unkarissakin vuorilla.

 

Viime talvena tammikuussa 2011, oli lunta vähän. Yllä kuvassa on näkymä Linnavuorelta, Kalastajlinnakkeen ikkuna-aukosta Tonavan yli Parlamenttitaloon päin. Ilma oli sumuinen ja viileä, lämpötila jossain nollan paikkeilla, muistaakseni tuokin lumi suli pian.

 Kireän talouden vaikutukset huomaa jo muuallakin kuin väärin parkkeerattujen autojen rankaisemisessa (kuskihan se on jota rangaistaan, auto yleensä menee minne viedään, vaikka keskelle risteystä!!!). Kuvassa yllä holtittomasti jätetyn auton renkaaseen ollaan asettamassa pyörälukkoa, ostarin lastausalueen sisäänajon alueella. Nyt pyörälukko ilmestyy joutuisaan, valvojat ovat jatkuvasti liikkeellä.

Julkisen liikenteen pinnarien ja häiriköiden sakot näyttävät nousseen kaksinkertaiseksi ja tarkastajia on liikkeellä jatkuvasti, arkisin ja juhlapäivinä.

Vaihteeksi toisen ostarin (taitaa olla Budapestin suurin) - WestEnd City Centerin arkiaamua, matroaseman tason sisäänkäynnillä, Nyugatin - Läntisen rautatieaseman vieressä.

Budapestissa rakennetaan.

Tonavan rantaan, lähellä vanhaa Suurta Kauppahallia on kasvanut tämä ihmeellinen otus. Onko kala, kyynel,  pisara, aalto vai mikä! Uutta arkkitehtuuria tuli vanhojen ja nyt restauroitujen rakennusten väliin, päälle ja viereen. Ainakin ensinäkemältä näinkin voi tuntua. Mielenkiinnolla olen seurannut alueen muuttumista. Suunnittelijaa tai hankkeen tekijää en vielä tiedä, enkä tilaajaa tai maksajaa.

Paikka oli joutomaata ja rakennukset vanhoja satamamakasiineja. Vähän niinkuin Helsingin uuden musiikkitalon vieressä olevat makasiinit. Ero vaan on siinä, että Hesassa makasiinien kohtalosta keskusteltiin/riideltiin vuosia. Täällä alueen muuttuminen alkoi ripeästi – ainakin minusta näytti siltä. Jotain toimintaakin siellä oli ennen tätä muodonmuutosta, joltain kulttuurijutulta näytti.  

Yllä kuvassa vasemmalla näkyy Gellertvuori ja Vapaudenpatsas. Siinä välissä virtaa Tonava.

Rakennuskompleksi ja sen ympäristö näyttävät valmiilta, mutta suoja-aita ja vartijat ovat vielä paikoillaan. Toimintaa ei ole, eikä taida olla varmaa tietoa milloin ja mitä. Muistan kuulleeni, että kulttuuria sinne olisi tulossa, sitten kun.... No, toivottavasti nämä uudet hienot tilat saavat arvoistaan toimintaa.

Kuvassa näkyy Kauppahallin puoleinen sisäänkäynti. Ennen restaurointia, nyt niin kauniita makasiineja ei voinut edes huomata, muistan alueen paikkana missä halusin sulkea silmäni, oikea ”rojupesä”. Kuvan oikeassa reunassa, Tonavan toisella puolella näkyy Teknisen yliopiston päärakennus.

Kuvassa on Corvinus yliopiston uusi, modernia arkkitehtuuria edustava rakennus sijaitsee suunnilleen Kauppahallin ja tuon uuden kulttuurirakennuksen välissä. Se pystytettiin nopeasti ja otettiin heti käyttöön ja sai samantien taideteoksen seinänsä elävöittämiseksi. En tiedä arkkitehtiä enkä taiteilijaa. Rakennuksessa sijaitsee myös NOKIAn toimitiloja.

Tämän rakennuksen valmistumista seuraan päivittäin Budapestissa ollessani. Se näkyy kuudennen kerroksen ikkunastamme. Kuvan otin maanantaina aamulla, auringon noustessa ja töiden jo alettua.

Hyvää ja rauhallista Joulua.

Kuvassa Leppävaaran kirkon kellotornin puoleinen näkymä talvella 2010. Lunta riitti ja luonto oli kauneimmillaan. 

Nyt sataa vettä, Jouluaattona. Se ei haittaa Joulun rauhaa eikä tunnelmaa, jos ei anna sen haitata. Joulustressiäkään ei tule, kun ei anna sille mahdollisuutta tulla. 

Joululaulu. En etsi valtaa loistoa.

"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, 

ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maa." 

Näin alkaa Z. Topeliuksen kirjoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä Joululaulu. Vielä vanhassa, vuonna 1955 painetussa Lauri Parviaisen "Koulun laulukirjassa" laulun nimenä oli Joululaulu. Topelius kirjoitti sanat ruotsiksi vuonna 1887, Sibelius sävelsi sen 1895. Laulun sanoma on aina vaan yhtä ajankohtainen.

Uusi läppärini ei ole retroa!

Kuvassa uusi läppäri, sille laukku ja lahjahuivi.

Nyt hankin jotain muuta kuin retro tyyliä. Samalla hommasin sille laukun, siis kannettavan tietokoneen (sylimikron tai laptopin, siis miten vaan) ostin. Otin kuvankin läppäristä, vaikka kuvan varsinainen kohde näyttää jäävän sivurooliin. Ei haittaa, kone on neliskanttinen, kaikkihan ne on melkein samannäköisiä, tämä on valkoinen ja päällinen metallin tai hopeen värinen, kokoa A4 (hivenen suurempi) ja painaa 2,1 kg.
Ei laukku ole oikeesti noin hohtavan lilan värinen, salamalla kuvaus sen teki. Luonnossa laukku näyttää hohtavan viinin punaiselta, niinkuin tuo verho tuolin vasemmalla puolella tai noin suunnilleen.

Miksi sitten hankin uuden läppärin kun entinen toimii ja on muutenkin kunnossa, ikääkin vasta viisi vuotta. No - se entinen on liian iso ja painava reissuille mukaan otettavaksi, raahattavaa mallia siis. Luulin, etten halunnut uutta tietokonetta matkalle enkä kotiin. Toisin kävi - kun taas kauppareissulla jalat veivät konekauppaan, ... katselemaan!!! Olin jo miettinut kesästä lähtien uutta konetta (pöytä, syli, iPad, vai mikä), tämä ei ollut heräteostos. Sattui sitten hyvä myyjä paikalle, joka osasi, ja halusi esitellä koneita. Eikä ollenkaan ylenkatsonut tyhmiä kyselevää mummelia, kaikenkaikkiaan hyvin kasvatettu nuori. Ostopäätös syntyi sitten helposti, varsinkin kun muistin että läheiset kehottelivat jo ottamaan oman tietsikan reissuille mukaan. Olin vissiin osoittanut pitkästymisen merkkejä, ehkä ikävää seuraakin.

Nyt yritämme tutustua toisiimme, läppärini ja minä. Aloittaminen oli helppoa, piuhat paikoilleen ja sähköt päälle. Sitten vaan tein niinkuin kone neuvoi ja systeemi alkoi toimia. Toimi oikein ja hyvin.

Sitten se alkoi määräillä ja ehdotella kaikenlaist. Laita sitä ja tätä, valitse ja hanki, ootko varma! Minä sitten laitoin ja valitsin mitä olin alunperin ajatellut, kopioin tiedostoja vanhasta uuteen ja testailin tekemääni.
Eihän homma noin helpolla ja sujuvasti käynyt - tietenkään. Oli vaan kiva kirjoittaa noin yksinkertaisesti.

Olen nyt räplännyt läppäreitäni, siis molempia, toista viikkoa. Aina kun pääsin vauhtiin valitsemani homman kanssa, päätti läppäri teettää jotain muuta ja samalla varotteli ettet nyt saa tehdä muuta tai tää menee uusiks. Onnksi en ole hermostuvaa tyyppiä.
Vähän säikähdin kun netissä tietosivut pienenivät melkein puoleen alkuperäisestä. Luulin jo tietsikan haltijoiden huomanneen, ettei toi mummo tartte näin isoa tekstiä, onhan sen molempien silmien kaihit jo leikattu ja silmät OK. Oikeeta nappulaa hakiessa tuli kokeilleeksi suurennuslasitoimintoa. Suureni sivu sitten niin, että koko näytölle mahtui vain muutama sana, eikä näkynyt yhtään nappulaa tai muutakaan vinkkiä miten siitä pääsis pois. Ajan kanssa sain sen luupin hävitettyä ja löysin oikean työkalun virittelyyn.

 Saas nähdä miten kauan tämä tutustumisvaihe kestää, kivaahan tämä on.

Työkuvaa ajalta ennen tietokoneita (piirturit oli jo), joskus
vuonna 1966, siinä syntyy Hampurin karttaan uutta tyyliä.