torstai 22. syyskuuta 2011

Kotien kierrätysviikolla sukua tutkimassa.

Tämän perhekuvan nuorin on isä Edvin, kuvattu ehkä 1911.
Meillä on meneillään taas kotien kierrätysviikot. Jyväskylän kodissa olen minä Pirkko, Maija on Unkarin kodissa, ja loput kuka missäkin. Siis ketkä, missä ja miten - en kerro. Paitsi sen kerron, että junalipun hankin VR:n netissä, lipun  sain vastaanottaa kännyyn linkkinä ja juna saapui Jyväskylään oikeaan aikaan. Ei ollut junalipun hankinnassa ongelmia, ehkä vaan sattumalta toimin VR:n suunnittelemalla tavalla. Vähän häkellyin kuitenkin, kun huomasin että voin itse valita istumapaikkani junaan. Lipun hintakin oli suunnilleen sama kuin ennen systeemin muuttamista. En muista mitä eläkeläislippu maksoi, ajattelen sen vaan olevan puolet normaalista hinnasta.

Sukututkimukset aloitin eläkkeelle jäätyäni. En ymmärrä miten siinä niin kävi, kun aiemmin olin varma etten ainakaan tuhon harrastukseen lähde. Toisin kävi. Tutkimista taitaa riittä lopuksi elämää, "nälkä kasvaa syödessä" sanonta on niin totta tässäkin jutussa. Vierastan vielä tuota tutkimus sanaa kohdallani, kun suurin osa harrastuksesta tuntuu olevan uuden oppimista, totta on sanonta "oppia ikä kaikki". On tunnettava historiaa, maantiedettä, kieliä, käsialoja, tietotekniikkaa ja omattava luovaa ajattelua. Kaikkea oppii, jos halua riittää. Työelämässä sain jo osan tarvittavista valmiuksista.

Nyt Jyväskylässä ollessa on hyvä tutkia, kun kerran paikalla olen. Täällä on maakunta- ja maanmittausarkistot, hyvää pelvelua, väljät tilat, eikä ole tarvinnut erikseen varata mikrofilmien katselulaitteita. Ja tietysti tutut paikat jo työajoilta. Sitten vielä tässä vaihtarikodissa on toimiva nettiyhteys ja läppäri.

Perhekuvassa ylhäällä on isän perhe, vielä ilman nuorimmaista lasta. Pääasiat perheestä on jo selvillä, mutta kun kaikki vaiheet kiinnostaa, ja tietysti esipolvet ja kaikki sukuhaarat ja kaikki sukuun kuuluva ja kummit -  ei vielä kumminkaimat - ja asuinpaikat. Isän suvun selvittelyssä tutuiksi ovat tulleet jo Elimäki, Myrskylä, Valkeala, Porvoon ja niiden lähialueet, sekä Ameriikka.

Äitin sukua on joku jo tutkinut, valmista tietoa löyti netissä. Tehty selvitys koskee vain osaa äitini suvusta, mutta valmiin tiedon löytyminen oli suuri ilon aihe ja helpotus. Varmistan tietysti nuokin tiedot. Pääosissa ovat nyt Jyväskylän ja Laukaan seudut, sekä taas se sama Ameriikka.

2 kommenttia:

  1. Kotienkierrätys on jo sanana ihana! Olet sinä tarmokas, kun selvität sukusi vaiheita. Kyllä se työ vie mukanaan, minäkin vaikka vaan päivitin sukuhaaramme tietoja olin ihan innoissani. Teet todella arvokasta työtä selvitellessäsi näitä syntyjä syviä, varsinkin kun se ei rajoitu pelkästään kotimaahan.
    Maikku viihtyy Unkarin kodissa! Kukapa ei viihtyisi. Ja tauluja syntyy, onhan miljöö sinänsä jo inspiroiva. Hieno postaus Maikun blogiin!
    Sinne Jyväskylän maakunta-arkistoon minäkin soittelin omia juuriani selvitellessäni, oikein hyvää palvelua sieltä sainkin.
    Kerro Maikulle terkut kun olette yhteyksissä.

    VastaaPoista
  2. anja: Sukututkimus on hauska ja paljon antava harrastus. Mielikuvitus saa lentää, mutta tosiasioissa on pysyttävä. Sillontällöin jään jumiin, mutta jostain se uusi ajatus aina löytyy.

    Tänään se Maikku joutui hakemaan uusia pensselleitä, pienet kuulemma kuluvat nopeemmin. Siinä meidän lähellä on parikin tarvikekauppaa.

    VastaaPoista