Kulttuuria kylillä - kierroksella.

Konginkangas - Sumiainen ja Suolahden kautta Jyväskylään.

Keski-Suomen Kylät ry ( http://www.keskisuomenkylat.fi/ ) järjesti tämän hienon kyläkierrossopäivän. Viime Kiirastorstaina lähdimme retkelle pienellä bussilla Jyväskylän Harjukadun tilausajolaiturista, meidät palautettiin samaan paikkaan iltapäivällä klo 16:00.

Kylämatkailu ei voi tulla tuon helpommaksi tai paremmaksi - kaikkineen upea päivä.

 Reimarin tupa Konginkankaalla oli ensimmäinen tutustumiskohde. 

Konginkangas kuuluu nykyisin Äänekoskeen, joten kylän tietoja löytyy myös uuden kunnan kautta, siis toinen linkki Reimarin tupa .

Aluksi kuunneltiin Reimarin tuvan ja Kömin killan toiminnan esittlyjä, välillä laulettiin ja nautittiin mahtavista lausuntaesityksistä (taustalla menossa esitys "Yksinkertainen mies").

Kömin Kilta on vilkkaasti toimiva kotiseutuyhdistys.
Yhdistys esittelee itse toimintaansa parhaiten, paina vaan tuota linkkiä. Tämä kesä täyttyy taas runsaasta ohjelmasta, kuten Mikko Niskanen muistoissa, kyläpäivät, erilaisia retkiä.

Tarjottimellani on maukas keitto, salatteja, perunaa ihanan paistin ja kastikkeen kanssa. Jälkiruuat ja kahvit sitten päälle (sananmukaisestikin muutama läikkä, kun oli niin paljon muuta hauskaa kuunneltavaa ja katseltavaa). Pöytäliina on sitä konginkankaalaisten maalaman kuosin mukaan valmistettua kangasta.

 Konginkankaan kirkko ulkoa ja pari sisäkuva. Kirkko valmistui vuonna 1866 ja sen suunnittelivat ja rakensivat Jaakko Kuorikoski ja poikansa Lauri Heikki Jaakonpoika Kuorikoski.

Sumiaisiin seuraavaksi ja sen Rautionmäen Köyhyydenkylään .
Siellä oli taas paljon nähtävää ja koettavaa.
Ensin menimme museoon. Kuulimme sen syntymisen ja rakentamisen vaiheista, tarinaa olisi kuunnellut ja katsellut kauemminkin - olimme nyt vain yhden päivän retkellä.

Museo on täynnä mielenkiintoista vanhaa esineistöä, on maa- ja metsätöissä käytettyä,
kotiesineitä, leikkikaluja ja vaikka mitä

Köyhyyden kylä on tehty kokonaan kierrätysmateriaaleista - siitä nimi.
Kylässä on täydellinen pihapiiri useine rakennuksineen, on ruokailukatosta, vanhanajan keinua, hirsimökkejä, suuri riihipirtti, savusauna ja korsu. Tiloja voi vuokrata tilaisuuksia ja yöpymistäkin varten ympäri vuoden. Meille tarjottin kahvit leivonnaisineen.

Siisti vanahan ajan ulkohuone, selvästi merkityt N ja M puolet.

Suuren pirtin toinen sisäänkäynti.

Matkamme jatkui Suolehden kautta Jyväskylään. Suolahteen olisi tehtävä oma erillinen retki, niin paljon siellä on nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi Koiviston kylälle perustettiin postikonttori jo vuonna 1786. Koiviston kyläyhdistys kertoo tämän kesän tapahtumista.
Kaikki nämä kylät ovat nykyisin Äänekoskea.

Paljon kuulimme oppaaltamme, joka oli Suomen 14. Virallinen kylähullu, Matti Hämäläinen

Koiviston seuratalo, kuvasin auton ikkunan läpi, siksi omituinen varjo osassa kuvaa.

Viitisen vuotta kestänyt blogitauko on päättymässä !?

Viime kesänä Riikassa kuvattu, minä tuo nojaileva henkilö.

Mikä tauko ja miksi?

- luova tauko tuntuu ajatuksena paremmalta kuin viiden vuoden kirjoittamisen laiskuus.

- otin facebookin vilkkaanpaan käyttöön - ihan yksinkertaisesti - mutta twitter tai instagram yms. eivät oikein innosta, vaikka seuraan niitä silloin tällöin.

- tärkein ja eniten aikaa vievä harrastukseni on sukututkimus ja kaikki siihen liittyvä.

Miten viisi taukovuoteni sujuivat ja mikä on muuttunut?

- elämäni yleensä sujuu niinkuin ennenkin, olen vain viisi vuotta vanhempi, sama rauha ja entiset kujeet - sanoo kait se entinen tyttö!!

- ilokseni huomaan asuvani juuri niin kuin muutolla halusin, paikka on oikea ja kotini kalusteet menivät muutossa suoraan oikeille paikoilleen - ei ole tarvinnut siirrellä eikä vaihdella mitään. 

- matkusteluni on vähentynyt, sukututkimus on lisääntynyt.

- kuntoani hoidan liikkumalla, käyn kuntosalilla yleensä kolme kertaa viikossa, syön tervellisesti (ainakin yritän..), ajattelen asioista myönteisesti (ainakin yritän, joskus se on vaikeaa...)
- tämän Bloggerin käyttö sujuu kangerrellen aluksi, enkä muista mistä kaikesta olen jo täällä kertonut (ehkä joskus luen ne kaikki...), saatan toistella samoja vanhoja juttuja.

- Jyväskylässä on muutoksia, hyviä muutoksia. 

Vapaudenkatu Jyväskylässä, kuvasin 29. maaliskuuta 2019.

Talon seinään on ilmestynyt hieno muraali, taisi olla toissa kesänä. Siellä vasemmalla puolella, puunoksien takana on kotini ja samalla kohdalla tien toisella pulella vasemmalla on entinsen työpaikkani nykyinen toimipiste (ent. Keski-Suomen läänin Maanmittauskonttori on nyt Maanmittauslaitos Jyväskylä), muuttivat sinne Taulumäeltä viime vuonna. 

Vapaudenkadun ja Asemakadun risteys, etualan vanha rakennus on Nikolainkulma,
kuvasin 29. 3.2019.

Jyväskylän paikallisliikenteen autojen nykyinen nimi on LINKKI, ovat iloisen kauniin vihreitä.

Kuvan keskipaikkeilla näkyvä, pitkä uusi talon rakennettiin entisen työpaikkani parkkipaikalle, sen entisen Maanmittaukonttorin edessä olevalle kohdalle. Aikoinaan vaihdoin työpaikkaani vuonna 1982 tuosta rakennuksesta Helsingin Pasilassaan, silloiseen Maanmittashallitukseen.  

Kauppakadulta Sokkarin edessä kuvasin 29.3.2019

Kuvan kävelykadun nimi on Kauppakatu, katu on lämmitetty, eikä se jäädy talvella - oli jo viisi vuotta sitten. Uutta lämmintä katua tulee lisää, on jo työn alla ja pian valmistuu uusittu Väinönkadun osa - Vapaudenkadun ja Yliopistonkadun väli. Se on se katu mille maalattiin kesäisin kauniit kirkkaat räsymatot. Kuva matosta on viimeisessä postauksessa viisi vuotta sitten.

Viisi kuukautta muuton jälkeen - aatoksia ja tapahtumia.

Juurilleni, Jyväskylään paluusta on kulunut jo noin viitisen kuukautta, nopeesti on aika mennyt. Blogini ylläpito on ollut tauolla - minä en. Ehdin olla jo kaksi kertaa noin kuukauden mittaisella matkallakin (no siellä Unkarissa....) ja viime reissulta palasin puolitoista viikkoa sitten. Hyvältä tuntui tulla kotiin, tähän uuteen. 

Kotini on jo järjestyksessä, tavarat paikoillaa, vaikka ihan kaikkea en ole vielä löytänyt. No - kaikki ajallaan. Parvekekin sai jo uudet kalusteet, pieni pyöreä pöytä ja kaksi pientä ja mukavaa korituolia sinne mahtui. Tuon yläpuolella olevan kuvan (huhtikuun puolessa välissä kuvasin) parvekerivistön yksi osa kuuluu kotiini.

Olivat tehneet Väinönkadulle 120 metriä pitkän räsymaton maalaamalla, oli siinä oikeita sohviakin ollut, kaupunkilaisille avoimen olohuoneen kadulle tekivät - silläaikaa kun olin matkalla. Tapahtuman jälkeen sohvat sai viedä omaan kotiinsa - se kuka ehti, osasi tai jolla oli riskejä kavereita kantajiksi. Taisi kaikille löytyä uusi koti.

Onneksi matto on vielä paikallaan, puhdas on kun vesisade on sitä pessyt. Yksi komea jalkalamppukin jäi koristamaan kadun reunaa. Värit hohtaa vielä kirkkaina, mutta pikkusen on matto jo kulunut. Kadulla ei ole läpiajoliikennettä, vain huolto- ja asukasajo on siinä sallittu. Kuvasin maton sateisena ja viileenä päivänä noin viikko sitten.

Kaupungin ja koko alueen asukkaille tarkoitetut palvelupisteet olen käynyt tarkistamassa jo valmiiksi. Osassa kävin omatoimisesti ja terveyskeskukseen ja näytteenottoon menin pikkusisko Maijan seuraksi - hänen käynnillään. On sitten helpompi mennä paikalle kun tarvetta tulee. Omalääkärin nimenkin kysyin - vaikka unohdin samantien. Onneksi tavallinen vanheneminen ei ole sairaus.

Uutta Jyväskylää suunnitellaan ja kehitetään - tällainen kaikille avoin tilaisuus oli järjestetty kaupungin keskustan Forum -nimisellä ostarilla. Taisivat olla nuoria arkkitehtejä, jotka siellä esittelivät erilaisia ajatuksiaan sekä mallejaan, joihin oli haettu asukkaitten mielipiteitä ja ehdotuksia. Tuo hanke oli Uusi Jyväskylä niminen työpaja, samanlaisia näkyy järjestettävän muissakin kaupungeissa.

Ei siellä kovin montaa tavallisen yleisön edustajaa ollut. Vähän kurjaa kun nyt olisi voinut osallistua mielipiteitten vaihtoon - ja julkisesti. Vissiin sitten mukavampi valittaa jälkeenpäin --- että taas sitä on salassa touhuttu!!!

Pääsiäisenä kuvasin Toivolan Vanhalla Pihalla (Toivolan Vanha Piha ) nuoria noitia. Vaikka sää oli vähän kylmää, oli paikalla kiva ja lämmin tunnelma. 

Vapun aattona oli tavallisen viileää ja tuulista, ilmapallokauppiaita, vapputavaran ja herkkujen myyntikojuja oli kävelykadulla. Jyväskylässä lakitettiin Minna Canthin patsas Kirkkopuistossa.

Vappuna halusin seurata perinteistä vappumarssia, mietin josko tunnelma olisi yhtään samaa kuin muinoin lapsuudessani. Eihän se tietysti ollut sitä samaa, mutta oikea marssi se oli. Väki kokoontui ihan kotini lähellä.  Moottoripyöräpoliisien perässä lähti soittokunta kuorma-auton lavalla, sitten liput ja itse marssijat. Hyvältä näytti, vaikka se soittokunnan piilottaminen kuorma-auton korkeitten lavanreunojen suojaan vähän harmittikin. Ennen soittokunta marssi tai ainakin auton lavalla näkyi komeana joukkona. Ehkä ne lavan reunat piti olla niin korkeat turvallisuus syistä. Tiedä häntä, ei soittaja ennenkään lavalta pudonneet.

Vappuna Jyväskylässä on perinteiseti ollut vanhojen autojen harrastajien kokoontuminen, cruisailun järjestäjänä American Car Club. Satoja komeita autoja ja moottoripyöriä oli taas mukana, yllä kuvassa yksi upea esimerkki. Käveli koko ajoreitin ja pysähtelin katsojien joukkoon siellä täällä.

Kuvataiteella on tärkeä osa elämässäni. Jyväskylän taidemuseot ( Jyväskylän taidemuseo ) Taidemuseo Holvi ja Galleria Ratamo ovat jo tuttuja. Avajaisiin, taiteilijatapaamisiin ja muihinkin tapahtumiin ole jo osallistunut. Holvi on Kauppakadun varrella Kirkkopuiston kupeessa, missä on meneillään Kuutti Lavosen upea retrospektiivinen näyttely.

Grafiikka- ja valokuvakeskus Galleria Ratamo on se paikka mikä ennen oli Jyväskylän Harmoonitehtaalla, nyt se on vahassa Veturitallissa, aseman vieressä. Gallerian lisäksi siellä on grafiikan ja valokuvauksen työtilat, siellä järjestetään koulutusta sekä ammattilaisille että harrastajille. Residenssitoimintaakin on. 

Maaliskuussa näin Ratamossa unkarilaisen tutun taiteilijan István Oroszin hienon ja mielenkiintoisen näyttelyn Piirretty aika. Avajaisten aikaan olin Unkarissa.

Paluumuuttajana - juurille.

Vanhaa kotiviiniä 1970 1960 -luvulta.

Juurillepaluuni onneksi avasimme vanhan pullon kotiviiniä. Vähän se jännitti - miten viini oli kestänyt melkein viidenkymmenen vuoden säilytyksen ja muutaman muuton kaupungista toiseen. Pullon etiketti oli hävinnyt jo vuosia sitten, enkä enää muistanut sen laatua tai tekovuotta. Olikohan se Portviinin tai Madeiran vaiko Sherryn makuista! Näitä kotiviinin makuja meidän marjaviineissä oli, kun niitä isä ja äiti muutamana vuonna tekivät - aikoinaan. Hyvässä kellarissa viinit säilytettiin vaakatasossa, korkit huolellisesti hartsattuina.

Tämä viimeinen viinipullo oli tasan kaksikymmentä (20) vuotta jääkaappissani. Harvakseltaan sitä kääntelin, sakka oli laskeutunut jo pullon reunoille - tiukasti, ei irronnut pienessä hölskyttelyssä. 

Ensimmäinen yö uudessa kodissa, minä ja vanha viini olimme palanneet juurillemme. 

Korkki aukesi ehjänä, tuoksu oli hyvä ja viini kirkasta. 

Tilkka viiniä lasiin - maku on hyvä - Sherryä se on ja säilynyt hyvin.

Muutin sitten takaisin vanhoille juurilleni Jyväskylään. Elämä jatkuu vanhaan malliin - ei tullut muita muutoksia.

Kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja selkeältä ja niin se olikin. Kaikki meni niinkuin olin sen suunnitellut (yhdessä läheisteni kanssa) - vaikka stressasin turhan paljon joka käänteessä. Olihan siinä juurille paluussa työtä, koko talvi siinä meni. 

Piti etsiä, myydä, ostaa, pakata, kierrättää, hävittää, lahjoittaa, tilata ja matkustella ees-taas ja taas purkaa, järjestää, ilmoitella ja tehdä sopimuksia.

Uusi kotini on asettunut kodikkaasti paikoilleen, ja osalla ystävistä ja sukulaisista on nyt pitempi matka käydä kylässä ja toisilla taas on paljon lyhempi matka. 

Vieressä näkymä makuuhuoneeni ikkunasta, auringonousua.

Keittiöni heijastuu eteisen kaapin peilioveen. Keittiön pöytä ja tuolit ovat myös paluumuuttajia, olivat jo lapsuuden kodissa.

Keittiön pöydällä näkyy ruusukimppu, sen ja leivän sekä suolan toi ensimmäinen kyläilijä, Irma P. 

(Maijan ja A.O:n käyntejä ei lasketa, ovat kotiväkeä).

Budapestin tunnelmia - 23. lokakuuta.

Uusi muistolaatta paljastettiin 23.10.2013
Nap utca 18.

These bullet marks remind us of the revolution and war of independence of 1956.

Set up by Jozsefvarosi Municipality on 23rd October 2013.

- näin tuossa muistotaulussa seisoo englanniksi ja unkariksi, siis

 "nämä luotien jättämät merkit muistuttavat meitä itsenäisyyden vallankumouksesta ja sodasta 1956"

 ja laatta on kaupunginosan hallinnon asettama tänä kansallispäivänä.

Vasemmalla kuvassa vielä odotellaan juhlatilaisuudan alkamista - laatta kuvassa oikealla, vielä valkoisen kankaan peittämänä.

Nap utca on meidän oma "kotikatu" Budapestissa, tärkeä katu meille ja niin tuttu. Kadun ilme on muuttunut vuosien mittaan, taloja on restauroitu ja katua korjattu moneen kertaan. Jäljellä on vielä muitakin luotien merkkaamia rakennuksia. Miksi tämä rekennus valittiin laatan paikaksi - en tiedä.

Unkarin kansallispäivää vietetään lokakuun 23. päivänä, 1956 kansannousun muistoksi - päivää voi sanoa Unkarin itsenäisyyspäiväksi. Aamulla klo 9.00 on juhlallinen lipunnosto, sotilaallisen komeat juhlallisuudet, musiikkia, husaareja ja hevosia. Kansaa jonkin verran paikalla. Tänä vuonna lipunnosto oli siirretty sankasten aukiolle, koska Parlamenttitalon edusta ja ympäristö on rakennustyömaana.

Viereisen kuvan juhla Corvin teatterin edessä alkoi klo 10. kansallislaululla, sitten tuli lausuntaa, kuorolaulua, juhlapuhe (kaupunginosan pormestarin pitämä - tilaisuus on myös Jozsefvarosin kaupunosan juhlaa) jne perinteisellä tavalla. Tälle paikalle on tuotu kukkia ja kynttilöitä jo edellisinä päivinä ja myöhemminkin tuodaan. Paikalla käyvät perheet, koululaisryhmät, vanhat ja nuoret.

Ne varsinaiset suurten ihmismassojen juhlallisuudet ovat myöhemmin päivällä tai iltapäivällä - ja jokainen puolue pitää omansa eri paikoissa. Tänä vuonna kaikki sujui rauhallisesti, ei ollut hulinoita eikä mellakoita - en nähnyt enkä ole kuullut moisista tänä vuonna.

Galleria siellä ja toinen täällä.......

Galéria IX, Budapest, Ráday u. 47, rakennuksen alakerrassa.

Kaksi ajankohtaista galleriaa
 - toinen on Joella Turussa ja toinen on Galéria IX Budapestissa.

Molemmat galleriat ovat paikallisten ammattitaiteilijoiden järjestöjen perustamia ja pyörittämiä. Nyt molemmissa on saman romanialaisen taiteilijan näyttely, samaan aikaan.

Molemmissa gallerioissa käyn usein, avajaisissa ja muulloinkin. Nyt olin Budapestissa avajaisissa ja Turussa olin viimeksi toukokuussa.


Unkarin Galéria IX:ssä on Részegh Botondin näyttely.  facebook linkki Botondin näyttelyyn

Turun Joella gallerian näyttelyn taiteilija ovat Mircia Dumitrescu ja Részegh Botond Romaniasta. Printtinäyttely on avoinna 25.9. - 14.10.2013.

 Teoskuvia, tässä linkissä on molempien taiteilijoiden Turun näyttelyn teoskuvia.

Joella galleria, Läntinen Rantakatu 21, Turku.

Uutta - vanhaa - uusvanhaa.

UUTTA 

Uusia kirkkaan sinisiä, matala lattiaisia busseja on paljon liikenteessä jo  monella linjalla. Kuvan busseja esiteltiin autottoman päivän ohjelmassa – joutivat sunnuntaina seisoskelemaan Andrássy útille. Autoja on montaa kokoa, on lyhyttä pätkää ja pitkää haitaribussia, vanjoha on vielä käytössä. 

UUSVANHAA

Kävelevä postilaatikko edustaa uutta ja vanhaa, kuva on laukkakisan viikonlopun tapahtumista. Tätä vanhaa kaunista postilaatikkomallia arvostetaan ja niitä tulee lisää ainakin postitoimistojen kohdille. Corvin ostariinkin on tullut postitoimisto ja siellä laatikko on samaa mallia - siis paikoillaan oleva, mustalla jalustalla seisova.

VANHAA

Alla olevan kuvan hevosvetoinen ”postiauto” oli koeajettavana ja näytillä viikonlopun laukkakisassa ja autottoman päivän viihdykkeenä. Edustaa vanhaa kulttuuria.

UUSVANHAA vai uutta ja vanhaa.

Tupakanpolttoa halutaan ja yritetään vähentää monilla tavoilla. Kun järki ja terveydellisiin syihin vetoaminen ei ole auttanut on lähdetty kieltojen teille. Suomessa tupakat laitettiin piiloon ja täällä Unkarissa kauppapaikat laitettiin piiloon – tai vähennettiin ja mainokset poistettiin.

 Sanotaan EU:n niin määränneen - ja rajoittaahan myyntiä piti.

Lisenssin saaneet tai hankkineet kioskit tunnistaa ruskeesta logostaan. Sen punaisen renkaan sisällä oleva  numero 18 tarkoittaa, ettei alle 18 vuotiailla ole pääsyä tuon ovan sisäpuolelle. Myydäänkö noissa kaupoissa muutakin, en tiedä. Tässä Corvin setánylla olevassa kaupasssa näkyy ikkunat täytetyn vesipulloilla, ja mainoksissa näkyy olevan jäätelön ja muidenkin pullojen kuvia. 

Tupakkamainoksia ei näy eikä kaupan sisälle näy. 

On vähän niinkuin ennenmuinoin - nuo kaikki vanhat kioskit ovat vielä mielissä, vanasta sos. ajasta.

Unkarissa tupakat tulee nyt ostaa noista uusista kansallisista tupakkakaupoista. Heinäkuun alusta lähtien on myynti lopetettu muualta paitsi Nemzeti Dohánybolt'sta. Kauppoja näyttää olevan paljon, ainakin Budapestin keskustassa kulkiessa on kauppa näkösällä melkein aina.