Uusi kahvipannu - Perkolaattori.

Uusi hankinta minullakin, Perkolaattori kahvinkeitin tai -pannu. Kyllästyin katselmaan turhan suurta kahvinkeitintä pienen keittiön työtasolla. Vaikka ei se vanha keitinkään kovin suuri ole, työtaso ja keittiö vaan ovat pieniä. En sitä vanhaa hävitä, sille on hyvä lepopaikka kaapin ylähyllyllä. Tarpeen tullen, nostan sen taas vanhalle paikalleen - silloin kun on suurempi porukka kahvilla.

Tämän uuden - Perkolaattorin tunnen ennestään. Muinoin nuoruudessani sellainen oli keittiöni työtasolla USAssa - muidenkin keittiöissä niitä näin. Usein pannu ladattiin jo illalla valmiiksi, vesi säiliöön ja kahvinpöönit omaansa. Aamulla vaan töpseli seinään vaikka silmät ummessa. Hyvää kahvia tuli, kunhan piti pannun puhtaana ja veden raikkaana. Tämä uusi pannu on Ruotsalainen, lähiostarista ostin sen eilen. 

Kahvipannun ja kuvan koristeeksi laitoin kaksi kaunista, käsin tehtyä liinaa Unkarista, Kalocan alueelle tyypillistä kirjonta. Ovat niin taidokasta käsityötä, että on vaikea erottaa niiden oikeaa ja nurjaa puolta toisistaan - eli kummin päin vaan, aina on oikein päin. 

Pyhän Tapanin kirkko Unkarin Nagybörzönyissä.

Unkarissa on useita Szent István Templom nimisiä kirkkoja ja ainakin yksi basilika Budapestissä. Tämä hyvin pieni, vanha kivikirkko, Pyhän Tapanin kirkko Nagybörzsönyissä on peräisin 1200 -luvulta. Kirkon vaiheista on tehty perusteelliset tutkimukset, joista on tarkka kuvaus ed. linkissä (unkariksi, google kääntää ontuvaksi suomeksi).

Muistolaatta kiviaidassa.

Tälläkin matkalla meillä oli onni mukana, törmäsimme kirkon "suntioon" portilla kun hän oli poistumassa kirkon tarkistuskäynniltä. Pääsimme sisälle ja kuulimme mielenkiintoisen esittely.





Kirkossa järjestetään erilaisia tilaisuuksia, erityisesti kesällä kyläjuhlien yhteydessä, siellä pidetään messuja, vihitään pareja avioliittoon.

Alukujaan paikalla on ollut puinen kirkko, tätä ruskean punaisesta trakyytti kivestä (vulkaanista kiveä) tehtyä kirkkoa on rakennettu useissa vaiheissa. Sitä on korjattu milloin minkin porukan hyökkäysten jäljiltä ja vahvistettu odotellessa uusia hyökkäyksiä ja vainoja. Katon reunaan, räystään alle, on veistetty parrakkaita mieskasvoja pelotteeksi.

Kirkossa Réka ja kirkon suntio.

Kirkon takaosaa ja parvi.

Nagybörzsönyin kylä sijaitseen luonnonpuiston, Duna-Ipoly-Nemzeti-Park, reunamalla, Budapestista ja Tonavan mutkasta pohjoiseen Slovakian rajan läheisyydessä. Kylä on toimiva maaseutumatkailun kohde, oikea maalaiskylä.

Kylän oman taiteilijan tekemien puuleikkauksien näyttelyssä on tämä Szant István Templom.

Postikortti Ameriikasta.

Tämän hauskan postikortin lähetti Ameriikasta siskotytälleen Anna Elviiralle (äitini) Anna Elviira (mummoni sisko). 

Kortin lähettäjä Anna lähti Ameriikkaan 19 vuotiaana, 12.7.1913, 98 vuotta sitten. Huomasin juuri, että tuon matkan aloittamisen vuosipäivä on huomenna - mikä lie johdatti minut valitsemaan tämän aiheen ja tuon kortin.

Kortissa ei näy lähettämispäivää, todennäköisesti  joskus 1918 -20.

Alla oleva valokuva on otettu Jyväskylän kirkkopuistossa, syyskuussa 1949. Siinä molemmat Anna Elviirat tapasivat taas, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Äiti Anna, kuvassa vasemmalla, syntyi vuonna 1910 ja täti Anna 1894.

Postikortin lähettäjä ja vastaanottaja Anna Elviira.

PS. tässä taas kiva esimerkki siitä miksi aloin sukututkimusten harrastamisen, työ jatkuu eikä loppua näy. Nyt alkaa noin kuukauden "katkasuhoito" tai "loma", ihan miksi vaan tulevan katkon haluan ajatella.

Mikä se on - se eläkeläisen loma?!

Valamossa 2008, aurinko paistaa ja vettä sataa.

Niin, mikä tai mitä on eläkeläisen loma, mitä se on? Mikä on loman määritelmä!? 

Tätä olen miettinyt viimeaikoina, nyt kun on suomalaisten lomakausi. Tiedotusvälineissä kysellään lomasuunnitelmista ja -matkoista, annetaan vinkkejä ja ohjeita loman viettämiseen. 

Mutta kun minulta, eläkeläiseltä kysytään "mitä teet lomalla", vastaan yleensä, että "sitä samaa mitä muutenkin". Mitä se tarkoittaa: hoidan huushollia, pyykkään, teen ruokaa, käyn kaupoissa, luen, hoitelen harrastuksiani, hoitelen suhteita, matkustan, osallistun, auttelen, ym, mutta en käy palkkatyössä. Niin, töissä se olikin vuosilomaa. Onko eläkeläinen aina lomalla, niin minusta ainakin tuntuu.

Tarkotukseni ei ole saivarrella tämän loma-asian kanssa, ajatus vaan on aina kiusannut. Sama lomallaolo asia tietysti koskeen muitakin elämäntilanteita, kuten: koululaisia, opiskelijoita, työttömia, sairaita (vai onko sairausloma lomaa, ei vissiin?!). Kaikilla ei ole työtä mistä jäädä lomalle ja toiset tekee töitä lomillaan. Omat lomani pidin hyötykäytössä, muuten olisin pitkästynyt.

Tämä lomakuvalta näyttävä kuva on matka veljeni luo - vuosilomalla talvella.

Onko se lomaa kun on pois rutiineistaan, tai onko se lomaa kun saa itse valita tekemisensä, tai voi viettää sellaista elämää kuin haluaa!! Nämä siis kunkin oman terveyden, talouden ja kykyjen mukaan.
Loma taitaakin olla mieliala - olen siis aina lomalla.

Miten löysin isomummoni mökin.

Perheemme vanhojen valokuvien joukosta löytyy tämäkin mökkikuva. Nuo valkoiset ikkunapuitteet ovat ihastuttaneet mielikuvitustani aina. Isäni kertoman perustella tiesin, että mökki oli hänen Maria mummonsa koti, jossain Myrskylän Hallilan kylässä ja tyttö mökin edessä on Eila tätini. Kuva on 1920 -luvun loppupuolelta, joitakin vuosia sitten mökki oli vielä paikallaan maantien varressa keskellä Hallilan kylää. 

Mökin sijainnin etsimisen aloitin GoogleEarth maapallokartan kuvien avulla, kun tiesin Suomenkin maanteitten varsien näkymät kuvatuiksi. Toivoin, että pieni mökki olisi helppo huomata Googlen kuvissa, kun haettava alue ei ollut kovin suuri (kun uusi nettiyhteys kotona toimi hyvin ja joutuisaan). Alakuvassa näkyvä mökki löytyi pienellä hakemisella.

Nyt oli varmistettava, että mökki on oikea ja oikean Marian mökki. Olin jo selvittänyt Marian koko nimen,  syntymätiedot sekä muita hänen elämänsä vaiheita. Mutta vasta tutkimusmatka Myrskylän seurakuntaan vahvisti oikean henkilön. Marian elämässä riittää vielä tutkimista ja minulla vielä rutkasti oppimista.

Mökin vanha ja uusi kuva eivät riitä, eikä noin sijainti kartalla. Halusin tietää paljon enemmän. Siis jatkoin selvittämistä säköisten karttojen avulla. Paikkatietoikkunan karttaikkunasta löysin mökin sijainnin, kiinteistön rajat ja rekisterinumeron (nyt pitänee sanoa kiinteistötunnuksen). Maanmittaustoimistosta sain talon nimen, olisi ehkä muutakin kerrottu - mutta kun olin menossa Jyväskylään, päätin katsoa asiat omatoimisesti. JYMAssa pyysin Myrskylän maarekisterin nähtäväkseni, sen osan missä on Hallilan kylä. Tarvittiin se toinen kirja, kun kylät on aakkostettu ruotsinkielisten kylänimien mukaan, Hallila on Skomarkböle. Hain esille Arvids nimisen talon ja siellä Marian mökin lohkomistoimituksen ja tilasin asiakirjat ja kartat (myös muista Arvidsin tapahtumista).

Lohkomistoimitus oli oikea, oman isomummoni Marian mökin lohkominen. Määräalan oli ostanut Marian tytär Hanna Emilia heinäkuussa 1929. Tiettävästi Maria oli asunut lapsineen tuolla määräalalla olevassa mökissä jo vuosia (muutto Myrskylään 1882), ja todennäköisesti tuon kantatilan ja omistajien mailla muualla.
Missä, ketkä, miksi, miten kauan - kiinnostavaa historian selvittelyä riittää.

Kuvassa Maria Serafia Nyholm 1855 - 1933 ja isäni, Marian tyttären, Alexandran poika noin 16 vuotiaana armeijan soittooppilaana. Istuvat Marian saunamökin rapulla (saunaa ei taida enää olla, en tohtinut tontin ympäristöä tutkia ohi kulkiessani).

Koulun loppua ja kesän alkua - 1960 luvulla.

Muinoin Jyväskylän tyttölyseossa oli tapana pukeutua kansallispukuun - keskikoulun päättyessä - viimeisenä koulupäivänä, vai oliko se kevätjuhlassa. En muista enään, kuuluikohan tuohon päivään muita vakiintuneita tapoja tai menoja. Kumma kun olen täysin unohtanut koko jutun, "tipulan" ajat häipyneet mielestä. Ainoastaan valokuvat muistuttavat pukuperinteestä.

Olisipa tuo värikuva. Muistan hyvin, miten kaunis äitini kansallispuku oli. On vieläkin, viimeksi sitä käytti veljeni tyttären tytär Sonja viime talvena (nyt pusero on uusi, sen ompeli Tiina, Sonjan äiti). Kuvassa pihlaja kukkii ja takanani oleva aita on punamullan punainen, lupiinit nupullaan, kasvien lehdet vihreät ja taivas sininen.

Oikealla kuvassa kapsäkkien ja laukkujen röykkiö on siirtymässä laivaan, Hansa Expressiin, aika tarkasti 46 vuotta sitten. Kuvassa vasta valmistuneet tuoreet kartoittajatytöt, lähdössä Saksaan töihin. Hyvä, oikea ja ensimmäinen oman ammattialan työpaikka odotti.

Muistan hyvin tuon laivamatkan, laukkujen raahamisen satamassa junaan, saapumisen Hampuriin, ensimmäisen asunnon etsimisen, työn aloittamisen, ystävälliset ihmiset ym. ym.

Matkalla Tonavan mutkassa.

Näkymä Visegrádin linnan vierestä Tonavan suuntaan.

Vaikka olen Unkaria jo kierrellyt laidasta laitaan, katseltavaa vielä riittää. Tonavan mutka on ehkä jäänyt käymättä aikaisemmin koska "ainahan sinne helposti pääsee, kun se on niin lähellä Budapestia". Nyt sitten matkasimme Tonavan länsipuolen rantaa Rékan kyydissä Szentendreen, Visegrádiin ja Esztergomiin.

Visegrádin linnan raunioilta näkyy kauas.

Visegrádin linna, sen rauniot ja sijainti, on hieno nähtävyys, voi vain kuvitella miten ja miksi linna rakennettiin noin huikealle paikalle 1300 luvulla.

Esztergomissa syötiin hyvin, koko pannullinen hyvää "Csülök Csárdan" ruokaan meni helposti nälkäiseen suuhun, siis koko pannullinen yhteen suuhun!! Hevoskyyti jäi ajamatta Szentendressä, vaikka se niin mukavalta näytti.