Itsenäisyyspäivän viettoa.

Jyväskylän sakarihaudoilla 6.12.2011

Muutamana viime vuonna olen viettänyt Suomen itsenäisyyspäivää lapsuuteni maisemissa Jyväskylässä,  nykyisen perinteen tapoja noudattaen. Ohjelmaan kuuluu aluksi juhlajumalanpalvelus Taulumäen kirkossa (entien maalaiskunnan kirkko), seuraavaksi seppeltenlasku sankarihaudoilla vanhalla hautausmaalla (on kaupungin keskustassa) ja kaikille tarkoitettu juhla Jyväskylän Paviljongissa (sijaitsee Lutakon kaupungiosassa). Tuo tapahtumien järjestys on helposti noudatettavissa, olenhan asunut Maija siskon kotona. Kaikkiin noihin paikkoihin on kohtuullinen kävelymatka, oli sää mikä tahansa. 

Tänä vuonna juhlin Suomen itsenäisyyttä kotona, ja tasavallan presidentin 6.12.1989 antama ekaluokan mitalli puseron rinnuksissa. Nyt näin kotona kun se ei kulje matkoilla mukana.

Ilmavoimien soittokuna, Jyväskylässä 6.12.2011

Perheemme itsenäisyyspäivän perinteisiin kuului aina sankarihaudoilla käynti. Siellä soitti aina joku soittokunta, minkä soittajana isä oli. Ja kun isä osallistui soittamalla, perhe oli mukana yleisönä.

Jyväskylän puhallinorkesterit, torvisoittokunnat soittivat aikoinaan sankarihaudoilla, niikuin kaikissa muissakin Jyväskylän ja ympäristön tilaisuuksissa. Suuri osa soittajista oli aluksi entisiä sotilassoittajia, niinkuin isäkin.

Linkissä puhallinsoittokuntien historiaa: Keski-Suomen Reserviläisjärjestöjen soittokunnan historiaa.

Alla on kuva Sotaveteraanijuhlasta vuodelta 1967, se sopii itsenäisyyspäivän juhlistamiseen tänäänkin. Kuvassa keskellä marssii isä, vetopasuuna kädessään. Tämä lainaamani kuva sisältyy yllä olevan linkin historiallisiin kuviin.

Vanha postikortti toivottaa - Hauskaa Pääsiäistä.

Nuori, 19 vuotias sotilassoittaja sai tämän hauskan Pääsiäiskortin Viipurista.
Postileiman päiväys 13.4.1927, osoite on Koria as. ja sinne perille oikealle vastaanottajalle on Pääsiäistoivotus tiensä löytänyt. Kortin lähetti Reino, luultavasti soittajakaveri, kun en tunnista sukulaiseksi.

Onneksi nämä kivat soitto ja musiikki aiheiset postikortit on vielä tallella - muunkin aiheisia meillä on.
Onhan se selvää, että ainakaan me emme hävitä edellisten polvien vaalimia muistoja. Tärkeät muistot on visusti tallessa ja hyvässä hoidossa.

Voin kuvitella sen suuren vaivan ja ilon minkä näitten korttien lähettäjät kokivat etsiessään juuri oikeaa korttia. Ainakin näillä, isäni saamilla toivotuksilla on ajateltu nuorta soittajaoppilasta - kasarmilla asuvaa.
Tiedä sitten minkälaista ja miten laajaa korttien tarjonta silloin oli. Aika yleistä näytti olleen myös valokuvista tehtyjen korttien tekeminen ja lähettäminen, ainakin meillä niitä on.

Tämän söpöläisen - soittaja aiheisen onnittelunkortin lähetti Hanna täti New Yorkista vuonna 1923, Alexandra sisarensa nuorimmalle pojalle Edvinille. 

Edvin oli vasta aloittanut soittajaoppilaana Korialla, Pioneeripataljoonan Soittokunnassa.

Nuori sotilassoittaja.

Uusi sotilassoittajaoppilas, Edvin N. 14 vuotiaana.

Musiikin, puhallinmusiikin tai jos halutaan sanoa myös "torvisoiton" opinnot saattoi aikoinaan aloittaa ja suorittaa armeijassa, niinkuin nytkin. Silloin ei Suomessa tainnut olla valinnanvaraa missä opiskella soittamista, ja työpaikkakin oli taattu. 

Isä astui vakinaiseen sotilaspalvelukseen vuonna 1922, vasta neljätoistavuotiaana. Hän teki sopimuksen Korialla, Pioneeripataljoona 1:n Soittokuntaan soittajaoppilaaksi liittymisestä. Tuon ensimmäisen sopimuksen allekirjoitus on vielä lapsen käsialalla kirjoitettu, mutta seuraavassa on jo niin tuttu oma nimikirjoitus. Varmasti poika oli kasvanut aikuiseksi. 

Aluksi hänen soittimenaan oli B. Kornetti sitten tuli Tenori torvi (mikähän se on, tämä lukee työtodistuksessa) ja pianonsoiton opinnotkin hän oli aloittanut. Myöhemmin hän soitti barytonia ja tenoria, sekä soittokunnan jazz-orkesterissa altto saxophonia. 

 Sotilassoittajan uraa kesti vuoden 1930 loppupuolelle saakka, viimeinen paikka oli Lahdessa. Soittaminen ja musiikin harrastus ei tietenkään loppunut sotilasuraan, vaan vahvistui muissa orkestereissa ja soittokunnissa.

Musiikki ja valokuvaus olivat ne tärkeimmät harrastuksensa, paremminkin sivuammatteja. Hän opetti meitä lapsia hankkimaan sellaiset harrastukset, joista ei ole pelkkää iloa ja rahanmenoa. Hyvistä harrastuksista saa ilon lisäksi säästöjä ja lisätuloja. Sitä neuvoa toteutamme vieläkin, siis kaikkien harrastusten ei aina tarvi vaan maksaa.

Esiintymistilaisuuksista ei varmasti ollut pulaa. Yläkuvan esiintymisen tilaisuudesta tiedän vain tuon paikan ja päivämäärän. Alapuolen kuvan esiintyminen näyttää olevan jonkun urheilutilaisuuden juhlistamista, paikkaa ja aikaa en tiedä. Isä Edvin on auton lavalla, takarivissä keskipaikkeilla.