 |
| Uusi sotilassoittajaoppilas, Edvin N. 14 vuotiaana. |
Musiikin, puhallinmusiikin tai jos halutaan sanoa myös "torvisoiton" opinnot saattoi aikoinaan aloittaa ja suorittaa armeijassa, niinkuin nytkin. Silloin ei Suomessa tainnut olla valinnanvaraa missä opiskella soittamista, ja työpaikkakin oli taattu.
Isä astui vakinaiseen sotilaspalvelukseen vuonna 1922, vasta neljätoistavuotiaana. Hän teki sopimuksen Korialla, Pioneeripataljoona 1:n Soittokuntaan soittajaoppilaaksi liittymisestä. Tuon ensimmäisen sopimuksen allekirjoitus on vielä lapsen käsialalla kirjoitettu, mutta seuraavassa on jo niin tuttu oma nimikirjoitus. Varmasti poika oli kasvanut aikuiseksi.
Aluksi hänen soittimenaan oli B. Kornetti sitten tuli Tenori torvi (mikähän se on, tämä lukee työtodistuksessa) ja pianonsoiton opinnotkin hän oli aloittanut. Myöhemmin hän soitti barytonia ja tenoria, sekä soittokunnan jazz-orkesterissa altto saxophonia.
Sotilassoittajan uraa kesti vuoden 1930 loppupuolelle saakka, viimeinen paikka oli Lahdessa. Soittaminen ja musiikin harrastus ei tietenkään loppunut sotilasuraan, vaan vahvistui muissa orkestereissa ja soittokunnissa.
Musiikki ja valokuvaus olivat ne tärkeimmät harrastuksensa, paremminkin sivuammatteja. Hän opetti meitä lapsia hankkimaan sellaiset harrastukset, joista ei ole pelkkää iloa ja rahanmenoa. Hyvistä harrastuksista saa ilon lisäksi säästöjä ja lisätuloja. Sitä neuvoa toteutamme vieläkin, siis kaikkien harrastusten ei aina tarvi vaan maksaa.
Esiintymistilaisuuksista ei varmasti ollut pulaa. Yläkuvan esiintymisen tilaisuudesta tiedän vain tuon paikan ja päivämäärän. Alapuolen kuvan esiintyminen näyttää olevan jonkun urheilutilaisuuden juhlistamista, paikkaa ja aikaa en tiedä. Isä Edvin on auton lavalla, takarivissä keskipaikkeilla.
Entisaikaan ammattiin mentiin opiskelemaan jo hyvin nuorena, kuten isäsikin teki. Ei Luoja laiskoja elätä, oli usein kuultu lausahdus, jos nuori ihminen erehtyi olemaan pitemmän aikaa tekemättä mitään. Varsinkin tytöille oltiin hyvin ankaria; kun miehet vetäsivät ruokaperäset eli ettoneet, naiset tiskasivat ja tekivät tupatöitä. Ja ensimmäisenä piti olla pellolle menemässä...
VastaaPoistaUsein tulee mieleen nuo vanhat hyvät lausahdukset ja sananlaskut, niikuin tuo kirjoittamasi Ei Luoja laiskoja elätä. Sitä meilläkin käytettiin. Hyvässä opissa oli vanhempien sukupolvi ja onneksi jakoivat samaa oppia meihin lapsiin. Opittiin aikanaan arvostamaan kaikkia töitä ja ihmisiä. Osasivat varmaan oikein opettaa ja kannustaa, esimerkillä ja luonnon menetelmillä.
PoistaTuon ajan mieheksi isä oli aika erikoinen, teki naistenkin töitä kun oli tarvis, siitä ei hänen arvovaltansa kärsinyt. Tiskatessa vaan piti keittiö verhot olla kiinni, ettei naapuri näe jos pihaan sattuisi tulemaan. Ei oltais kestetty katella naapurin ällistynyttä ilmettä - me lapsetkaan.
Tästä minä taas tykkäsin, suurensin kuvat ja lasin läpi tarkistelin! Ajattelepas, että meidän pikku-Aleksi täyttää seuraavaksi 14v. Tarviikin Tiinalle soittaa, että laittaa Aksun armeijaan..;) Kyllä se poika pärjäis kun on siskojensa kurinpitoon oppinut!
VastaaPoistaAilin kannan otto oli taaskin sopiva ja hyvä, olette taitavia perinteiden taltijoita kumpikin, kiitokset ja lisää toivon....;)
Taisi muuten äitikin lähteä piikomaan aika nuorena, en nyt muista onko asiasta mitään dokumentteja olemassa - katselen asiaa. Pienestä mökistä oli lähdettävä leivän perään ja oppiin.
PoistaMielenkiintoista vanhaa sotilassoittaja kuvaa, Kiitos T: soitto-oppilas vuosimallia 1967 täältäkin löytyy musiikkiaiheisia kortteja www.tynnyrisaari.kuvat.fi
VastaaPoista