 |
| Paimen tuo lehmiä kotinavettaan lypsettäväksi. |
Ensimmäinen matkani Romanian Transylvaniaan jäi pysyvästi mieleeni, hyvin myönteisenä. Jotain näistä matkoista olen jo kertonut aikaisemmissa blogissani, kirkkoja olen esitellyt.
Kalotaszentkirályi kylässä, aivan majapaikkamme edessä, saatoimme seurata lehmien kotiinpaluuta laitumelta, niinkuin joskus ennen Suomenkin kylissä. Lehmänkellojen kalke ilmoittin niitten saapumisesta. Joka ilta, täsmälleen samaan aikaan, kylän yhteiset paimenet saattelivat karjan takaisin koteihinsa lypsettäväksi. Puhveleitakin oli mukana.
Kalotaszentkirályi kylässä, aivan majapaikkamme edessä, saatoimme seurata lehmien kotiinpaluuta laitumelta, niinkuin joskus ennen Suomenkin kylissä. Lehmänkellojen kalke ilmoittin niitten saapumisesta. Joka ilta, täsmälleen samaan aikaan, kylän yhteiset paimenet saattelivat karjan takaisin koteihinsa lypsettäväksi. Puhveleitakin oli mukana.
 |
| Kutashaz pensio auringonpaisteessa. |
Maataloudessa, ainakin Transylvaniassa, tuntuu kuin olisi siirrytty ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Ainakin meille tuli ne Suomen vanhat ajat mieleen, kun aamuisin näimme miehiä ja naisia matkalla pelloille, haravat ja sirpit olalla, toiset hevoskärryillä toiset jalan. Päivällä kuumassa auringonpaisteessa pelloilla näkyi olkihattuisia hahmoja ahkerassa työssä tai pitämässä taukoa pellonpientareella. Ehkä nuo työt on tehtävä käsipelillä porrastetuilla vuorten rinteillä (alakuvassa näkyy heikosti noita porrastuksia). Kuniita kukka- ja yrttiniittyjä tuolla riittää.
 |
| Transylvanian maaseutumaisemassa niittyjä ja peniä pletoja. |
 |
| Lammaspaimenia Transylvanian maaseudulla, kuvasin junan ikkunasta. |
 |
| Koristeellinen Székely portti tyypilline tälle alueelle,. |
Transylvanian itäosassa asuu unkarilaisvähemmistöön kuuluva kansanryhmä, Székelyt (linkki Wikipedian sivulle, engl.). Wikipedian sivuilla esitellään myös Szkely kansan historiaa, taas englanniksi.
Yläkuvan talo oli toinen majapaikkamme tällä matkalla. Talon isäntä on puuseppä, kuvassa näkyvä kaunis Székyly portti on omaa tekoa. Talon isoäidillä on vuohia, joita hoitaa kylän yhteinen vuohipaimen jossain vuorenrinteellä. Omien vuohien juusto oli maittavaa, niinkuin kaikki muukin talon tarjoama ruoka, itse kasvatettuja puhtaassa ympäristössä.
İhanat kuvat.Tuollaisella rinteella viljeleminen ei olekkaan niin helppoa,mita Suomen tasaisilla ja kivettömilla pelloilla.Monia koneita ei voi kayttaa,kuten sanoitkin..
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua.
Oikein ihana tunnelma noissa kuvissasi.:D
VastaaPoistaJossakin päin eletään kuin meillä ennen 'vanhaan hyvään aikaan'. Hienoa!
Oikein mukavaa viikonloppua sinulle, Pikolini, ja kiitos postauksesta<3
Kiitos matkasta ja kauniista kuvista. Elämä nykyaikanakin on samanlaista kuin meillä ennen muinoin. Ruoka lähiruokaa ja luomua, elämä kiireetöntä. No, kolikolla on toinenkin puoli. Mutta loppuukohan meiltä oravanpyörässä juokseminen koskaan? Kiva postaus!
VastaaPoistaSateenkaari: Vuoriston ylätasangot olivat tuolla tasaisia ja laakeita, sitten taas jyrkät rinteet porrastuksin ja vihreetä oli. Hyvää viikonloppua sinullekin Maija.
VastaaPoistaAili-mummo: Transylvania, entinen Unkarin alue, jäi edellisen komennon aikana "nykyaikaistamatta", ei tuhottu kaunista luontoa. Onneksi alueen väki osasi/halusi itse kehittää olojaan, talot ja pihat oliva hyvin hoidettuja ja nykyaikaisia. Muualla näkyi niitä avolouhoksia ja saastuttaneita/hyljättyjä tehtaita ym.
Hyvää syksyn viikonloppua Aili.
anja: Onhan se niin, että meille kaunis idylli voi olla toiselle köyhyyttä. Siellä tuli vähän ristiriitainen olo kun osa ihmisen elämästä oli kuin yli 50 vuotta sitten ja osa tätä päivää kaikkine vimpaimineen. Kuin olisi hypännyt Hesan Seurasaaresta Heurekaan (tiedekeskus Vantaalla) yhdellä hyvpyllä. Onneksi voimme itse vähän säädellä tätä omaa "oravanpyöräämme". Hyvähän sitä noin on sanoa kun itse olen jo hypännyt pois kyydistä ja nautin vanhanaikaisista asioista.
Maikulta terkkuja ja hyvää viikonloppua.