Elämää Transylvanian maaseudulla.

Paimen tuo lehmiä kotinavettaan lypsettäväksi.

Ensimmäinen matkani Romanian Transylvaniaan jäi pysyvästi mieleeni, hyvin myönteisenä. Jotain näistä matkoista olen jo kertonut aikaisemmissa blogissani, kirkkoja olen esitellyt.

Kalotaszentkirályi kylässä, aivan majapaikkamme edessä, saatoimme seurata lehmien kotiinpaluuta laitumelta, niinkuin joskus ennen Suomenkin kylissä. Lehmänkellojen kalke ilmoittin niitten saapumisesta. Joka ilta, täsmälleen samaan aikaan, kylän yhteiset paimenet saattelivat karjan takaisin koteihinsa lypsettäväksi. Puhveleitakin oli mukana. 

Kutashaz pensio auringonpaisteessa. 

Maataloudessa, ainakin Transylvaniassa, tuntuu kuin olisi siirrytty ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Ainakin meille tuli ne Suomen vanhat ajat mieleen, kun aamuisin näimme miehiä ja naisia matkalla pelloille, haravat ja sirpit olalla, toiset hevoskärryillä toiset jalan. Päivällä kuumassa auringonpaisteessa pelloilla näkyi olkihattuisia  hahmoja ahkerassa työssä tai pitämässä taukoa pellonpientareella. Ehkä nuo työt on tehtävä käsipelillä porrastetuilla vuorten rinteillä (alakuvassa näkyy heikosti noita porrastuksia). Kuniita kukka- ja yrttiniittyjä tuolla riittää.

Transylvanian maaseutumaisemassa niittyjä ja peniä pletoja.

Lammaspaimenia Transylvanian maaseudulla, kuvasin junan ikkunasta.

Koristeellinen Székely portti tyypilline tälle alueelle,.

Transylvanian itäosassa asuu unkarilaisvähemmistöön kuuluva kansanryhmä, Székelyt (linkki Wikipedian sivulle, engl.). Wikipedian sivuilla esitellään myös Szkely kansan historiaa, taas englanniksi.

Yläkuvan talo oli toinen majapaikkamme tällä matkalla. Talon isäntä on puuseppä, kuvassa näkyvä kaunis Székyly portti on omaa tekoa. Talon isoäidillä on vuohia, joita hoitaa kylän yhteinen vuohipaimen jossain vuorenrinteellä. Omien vuohien juusto oli maittavaa, niinkuin kaikki muukin talon tarjoama ruoka, itse kasvatettuja puhtaassa ympäristössä.

Kirkkoja Euroopassa - Kalotaszentkirályi templom.

Kalotaszentkirályi kirkko Transylvaniassa, Romania.

Muutama vuosi sitten, 2007 olimme kiertomatkalla Romaniassa, ennen Unkariin kuuluneen Transylvanian alueella. Kiertelimme "vanhaa Unkaria" autolla, yövyimme ja ruokailimme matkailuyrittäjien yksityisissä kodeissa. Tässä kylässä se oli Kutashaz -niminen pensio (paina linkkiä). Upea matka, näimme ja koimme paljon kaunista ja hyvää. Koko matka olisi kertomisen arvoinen, mutta nyt kuvailen tätä yhtä kirkkoa, pienessä kylässä.

Kalotaszentkiráilyi on kylän unkarilainen nimi, Sancraiu sen romanialainen nimi. Transylvania on romaniaa, Erdély unkaria ja Siebenbürgen sakasaa ja kaikkia noita nimiä käytetään edelleen. Välillä oli hankalaa seurata missä mennään kun kylilläkin oli 2 tai 3 nimeä.

Kalotaszentkirályi templom sisältä.

Kirkko on vanha, XIII th. vuosisadalta peräisein ja läpikäynyt useita korjauksia. Vanhassa kirkokellossa nökyy vuosi 1481. Jokainen puinen kasetti katossa ja kaiteilla on erilainen, taidokkaasti käsin maalattu ja ne on restauroitu viimeksi 1994. Kauniit tekstiilikoristeltut ovat tässä kirkkossa punaisella kirjottuja. Tuo katosta roikkuva turkiksen näköinen laite on viljan tähkistä tehty koriste. 

Sancraiu Biserica - Kalotaszentkiralyi templom, kirkko lehterille päin.

Tämä on toimiva kirkko, se täyttyi taas sunnuntaimessuun, mihin osallistuimme kyläläisten mukana. Koko toimitus oli unkarinkielinen. Yksi virsi oli meillekin tuttu Lutherin "Jumala ompi linnamme", en olisi sitä tajunnut, mutta vieruskaveri kertoi. Unkarilaiskirkot Romaniassa ovat yleensä reformoituja (jossain sanottiin olevan noin 800 000 jäsentä), romanialaiset kuuluvat enimmäkseen ortodoksiseen kirkkoon (yli 86 %).

Linkkiä kannattaa napsauttaa, näet upean kirkon esittelyn, tämä on se romanialainen nimi, juttu on englanniksi: Sancraiu Biserica Reformata.

Wikipediassa on esittely Transylvaniasta: Transilvania