lauantai 15. tammikuuta 2011

Yksinäiset asunnot - ovatko ne yksin??

Toisen kodissa on kiva olla yksin vieraana tai kotihengettärenä. Tällaista "vieraissa olemista" sattuu meillä aika usein, eikä niitä tyhjillään olevia koteja ole, tarkoitan ettei joutilaita asuntoja meillä ole. Siis kun joku porukasta on reissussa tai muuten vaan pois vakkariasunnostaan, tarvitaa kotimiestä tai -naista, kukkien kastelijaa, postin tarkistajaa tai muuteen vaan jotain "kotitonttua" ja uskottua. Hyvät, ihanat naapurit ja ystävät ovat arvokkaita ja tärkeitä. Mitä ja missä me olisimmekaan ilman heitä.

Asuntomme ovat harvoin yksin, luukut eivät ole yksinäisiä, tai oikeastaan harrastamme varsinaista kämppäkierrätystä. Eläkeläisenä on kiva ja helppokin vaihdella koteja ja mökkejä. Niitä (ystävien, perheen, omia) nyt on sattunut kertymään sinne tänne ja niissä asutaan silloin tällöin. Osa on jo jäänyt menneisyyteen, niinkuin tuo yläkuvassa näkyvä pikkumökki. Se on rakennettu joskus 1940 -50 luvulla, en muista. Sitä asuttiin, se oli kesäisin meidän nukkumapaikka, välillä se oli koulu tai teatteri, sitä siivottiin perusteellisesti monta kertaa kesässä.



Tässä kuvassa on lumilapio valmiina, jos joku mökkiin haluaisi kaivella tiensä. Tuolloin lumilapiot oli tehty puusta, vanerinen lapio-osan kärki oli vahvistettu pellillä. Pakkaslumen lapiointi sujuin näillä hyvin, märkä lumi tarttui lapioon, oli raskasta.






9



On muistettava ja hyvä tietää, että asunto ei välttämättä ole yksin, jos ovea ei avata, tai jos valo näkyy se ei merkitse että kotona ollaan. Nykytekniikka on kivaa, merkkisoitot ja/tai ilmoitukset kännykällä ovat tätä päivää.
Ja naapurit tietää. Kaikkea voi sattua. Niinkuin kerran, kun yksi meistä oli naapurille tuntematon. Kaiken huomaava ja vikkelästi reagoiva naapuri hälytti poliisit paikalle kun oli huomannut vieraan henkilön menevän asuntoon.

Ylimmässä kuvassa näette myös 1970 -luvun muotia. Omaa suunnittelua ja valmistamista. Punaisen mokkatakin tein vanhasta alennusmyynti hankinnasta (hups - olis tullu pitkä sana), purin sen ja muotoilin uudelleen kokonaan. Hameeseen tarvitsin muistaakseni kahdet vanhat, kuluneet farkut. Hameen muuten tein jo USAssa asuessani. Katseltiin sitä pitkään sielläkin, saati sitten täällä -70 luvulla. Kampaus on punaista afro -mallia ja kengät korkeapohjaiset (plattform!?) beigen väriset (ei näy tässä hyvin, mutta muistan).

1 kommentti:

  1. Minä oikein ahmin näitä muisteloita ja ihmettelen kun kaikki tulee lukiessa mullekin samalla mieleen...että näihän se olikin!!! Vaateet ja asunnot, niistä kyllähän sais melko paksun kirjan, anna palaa ja sit pannaan oikeen kansiin, kansiinhan ne nytkin menee..... ;)

    VastaaPoista