Joulutervehdyksiä Amerikan Virginiasta 1915



Saksassa painetti kortti, teksti englanniksi.


Äitini saama joulukortti Amerikan Virginiasta vuonna 1915, postileiman päiväys kortissa on "dec 3 -15". Kortin lähettäjä on äitini Rosa täti, joka asui tuohon aikaan Virginiassa. Siellä asuivat myös Edla, Anna ja Hilda tädit ja Otto eno sekä äitini isä Herman, siis isoisäni. Asui siellä muutakin lähisukua monissa osavaltioissa ja asuu varmasti vieläkin, yhteydet vaan ovat katkenneet.

Saksassa painetti kortti, suomenkielinen teksti.

Tämäkin vanha joulukortti on tullut Ameriikasta, Virginiasta, 5 vuotiaalle äidilleni, vuonna 1915  (postileimoja ei kortissa näy). Oikein hauskaa joulua toivottaa tässä täti Hilda.

Tiedän että nämä joulutervehdykset ovat olleet äidilleni hyvin tärkeitä muistoja lähisukulaisistaan. Myös isästään, joka meni Ameriikkaan vuonna 1913 ja kuoli siellä 1918 Virginiassa.

Nap utcan talon ympärillä näkyy......

Etualalla vas. koirapuisto, taustalla ihmispuisto, oikealla autot.



Puistonäkymä makuuhuoneen ikkunasta.


Kotitalomme ympärillä on puistoja, hyvin pieniä ja kodikkaita, ihmisten viihtymiseksi tarkoitettuja. Ei uskoisi, mutta kahden miljoonan asukkaan Budapestin keskustassa voi kevät- ja kesäaamuisin herätä kauniiseen linnunlauluun. Talomme etupuolella on aidattu puisto, oikestaa kaksi aidattua erillistä aluetta. Pienempi alue on tarkoitettu koirien tarpeisiin ja suurempi ihmisille. Talon toisella puolella on kukkapuisto, mitä talon asukkaat myös itse ahkeraan hoitelevat.

Budapestin asuinalueilla näkyy suuria kirkkaanvärisiä muoviastioita, keräilytankkeja "tai mitä ne nyt ovatkaan" astioita. Värillisen- ja värittömän lasin, metallin, muovin ja paperin kierrätys on järjestetty näitten keräilyastioiden avulla. Tällisia rivistöjä on suunnilleen joka toisessa tai kolmannessa korttelissa, ei ihan ydikeskustassa kuitenkaan tai siellä ne on sijoitettu pois ihmisten silmistä. Säiliöt tyhjennetään usein. Nyt lamanaikaan on voinut huomata muutakin tyhjennystä, nimittäin pullojen kerääjät kaatelevat säiliöitä ja yrittävät kerätä palautuspulloja ehjänä. Varmasti onnistuvatkin saamaan pantin kaupoissa. Mutta lasinsirpaleita jää sitten lojumaan säiliöitten ympäristöön, vaaraksi kulkijoille ja häiritsemään ohikulkijoitten herkkiä silmiä. Onneksi ainakin meidän talossa on hyvä talkkari, joka siivoaa näitäkin jätteitä.

Atlantin ylitys Caronialla 1912.

Alla ote internetin sivulta, jutusta missä Caronia varoittaa Titanicia jäävuorista. Titanicin ja muiden sen kohtaamien laivojen keskusteluista on tarkat kirjoitukset julkaistuna. Titanicin upotessa Caronia oli jo niin etäällä Euroopan suunnassa, ettei sitä ole merkitty enää laivojen sijaintikartoille (näitä löytyy netissä).

Is this the most famous radio station in the world? And is this the most famous radio transmission? The Titanic radio operators last transmissions and the tragedy that followed

"Prior to April 14th, 1912, the Titanic had recieved several ice warnings, from the ships 'Caronia', 'La Touraine', 'Amerika', and 'Rappahannock'. The message from the 'Caronia' had been posted in the officer's chart room. Wireless operator Harold Bride shut down the telegraph for a while on April 14th, 1912 to let the machine cool, and missed an ice warning from the 'Californian'."


Kuvassa Armas (9 v) ja Edvin Nurminen (4 v) sekä selin heidän äitinsä.

Titanicin ja Caronian kohtaamisessa Atlantilla olivat mukana isäni ja perheensä. Caronia oli matkalla New Yorkista Liverpooliin Englantiin, minne se saapui 18.4.1912. Tiesin tuon matkan isäni kertomana, mutta nyt ensimmäisen kerran näin laivan matkustajaluettelon digitoituna. Perheemme, isäni valokuva-albumissa onkin ensimmäisenä kuva Atlantin valtamerestä ja toisena on tuo ylläoleva kuva. Kuvaajana oli todennäköisesti isoisäni.

Kuvassa veljekset Edvin ja Armas vielä kotonaan Amerikassa, ennen perheen paluuta Suomeen.

Avoin kulttuurien päivä Budapestissa.

Andrássy út muuttumassa kävely- ja esitysalueeksi, sateinen sää muuttui aurinkoiseksi. 

Kun Budapestissa järjestetään avointen ovien päiviä tai muita tapahtumia, niin katseltavaa riittää. Nyt syyskuun yhden viikonlopun ajan tapahtumia ja nähtävää oli ympäri kaupunkia. Monet upeasti restauroidut rakennukset, museot, teatterit, kylpylät ym. olivat auki vierailijoille ja kaikki vielä ilmaiseksi. Upea Andrassy út (vuonna 2002 UNESCOn Maailmanperintöluetteloon suojelukohteeksi otettu alue) oli suljettu muulta liikenteeltä, se oli muuttunut kävelykaduksi. Tällä mahtavalla bulevardilla oli monenlaista toiminta koko sen matkalla, aina Deák aukiolta Sankarten aukiolle. Mandollisuuksia huviin ja hyötyyn oli runsaasti, siis sen lisäksi että voi vain istuskella katselamassa esityksiä ja nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta.

Esimerkiksi jos olet "aina halunnut ajaa linja-autoa Budapestissa" niin siihenkin oli mahdollisuus. Budapestin liikennelaitoksen BKVn henkilökunta hoiti koko jutun. Ajoon ilmoittaujien tiedot tarkistettiin, kuljettajaksi haluava valitsi bussin tyypin, kuljettaja puhallutettiin (rohkaisuryyppyjen varalta, tottakai) ennen bussiin nousua ja ajo-opettaja valvoi ajomatkan.


Kuvassa uusi bussinkuljetta on lähestymässä autoaan, kuvaaja pääsi kyytiin.

Päivän mittaan kadulla saattoi seurata (ja myös itse osallistua) performansseja, tetteria ja muita esittelyä. Siellä oli oppilastöitä kouluista, kierrätystaidetta, roskien kierrätysneuvontaa, liikenneneuvontaa ja yleensä kaikkea mitä iderikas unkarilainen saataa keksiä.



Kuvassa kaksi uudelleen muotoiltua polkypyörää.

 Nyt oli mahdollista vierailla paikoissa joissa ei yleensä ehdi tai ole päässyt käymään  - syystä tai toisesta. Meidän ensimmäisenä kohteena oli palatsi missä on Unkarin Postimuseo, Andrássy útin alkupäässä, Deakin puoleisessa päässä. Muuten tyhjillään olevan palatsin porraskäytävä on restauroitu ja jo siitä pystyy näkemään koko rakennuksen komeuden. Vasemmanpuoleinen kuva alla on palatsin sisääntuloaulasta ja oikeapuoleinen sisäpihan puolelta ylimmästä avoimesta kerrostasanteesta. Postimuseo -näyttely on mielenkiintoinen kohde Postimuseona ja rakennuksen aikaisemman omistajan asuntona.


 



Tänä kulttuurien avointen ovien viikonloppuna myös vanha Rumbach S. kadun synagoga, sen restaurointityömaa, oli auki vierailijoille. (muuten, synagogaa vastapäätä on PRINTA showroom, desing tuotteiden näyttely ja myyntipaikka, missä oli esillä nuorten Turkulaisten designerien näyttely)

Uudessa Kansallisteatterissa (se erikoisen näköinen rakennus Tonavan rannassa Pestin puolella, lähellä Lágymánosi siltaa) esitettiin erään näytelmän viimeinen harjoituskerta, sen ensimmäinen näytös kokonaan. Teatterin toimintaan saattoi tutustua muutenkin, opastettuna tai muuten vaan vaeltelemalla ympäriinsä, niinkuin me teimme. Kiertelimme monessa muussakin paikassa, niin monessa kuin suinkin pystyimme ja jaksoimme.

Mitä ikkunoista näkyy...

Yksi hieno puoli korkeassa talossa, sen yläkerroksissa asumisessa on näkymät ikkunoista. Näkyy kauas ja lähelle, jokaisena vuorokaudenaikana on erilaista katsottavaa, oli sitten hyvä tai huono sää. Kiirettäkin pitää välillä, kun on juostava ikkunasta toiseen ja talon toiselta puolelta toiselle, asunnossamme kun on ikkunoita kolmeen suuntaan. Näkymien lisäksi elämää riittä talon ympärillä, normaalia ihmisten monenlaista elämää. Alue on tavallista asuinaluetta, siellä on kouluja, kirkkoja, puistoja ja pikkupuotaja. Suuret tiet, bussit, ratikat ja metro ovat korttelin tai kahden päässä. Talo on tavallinen Józsefvárosin "paneelitalo", Suomessa sanottaisiin elementtitalo.

Näkymä olkkarin pienestä ikkunasta Gellertin kukkulan suuntaan, aamulla lokakuussa. Tässä ikkunassa viihdytään usein aringonlaskuja ja pilviä ihailemassa, ovat upeita, taivasnäkymää riittää vaativaankin makuun.

Näkymä keittiön ikkunasta auringonlaskun aikaa toukokuun lopulla. Tämäkin maisema muuttuu kun ilta pimenee ja valot syttyvät kirkon torneja valaisemaan tai kun ukonilmalla salamat valisevat taivaan tai kun rankkasade pieksää ikkunoita tai kun .... tai loputtomasti. Meillä onkin penkki ikkunan vieressä, missä on mukava istuskella kahvikupposen tai viininlasin kanssa ja antaa katseensa levätä maisemassa ja ajatella "suuria ajatuksia". Eikä tämä näkymä haittaa keittiössä kokkaamista, päivastoin. Tätä samaa voi ihailla myös olohuoneesta.

Yhdesta huoneesta näkyy tämä, tammikuun auringonlaskun värittämiä rakennuksia. Maanpinnalla on sitten omat näkymänsä ja tarinansa. Tässä edessä on muuten puisto, missä on oma alue koirilla ja toinen ihmisille. Talon toisellakin puolella on kukka- ja pensasistutuksia, pieni puisto.

Budapest - Józsefváros

Budapestin Jószefváros (suuren kaarikadun ulompi osa) oli se kaupunginosa, mitä ennen kehotettiin välttämään. Se oli tiettävästi vaarallinen rikollisten ja muiden ei toivottujen ryhmien toiminta- ja asuinpaikka. Se oli ilotyttöjen toiminta aluetta (virallinen ja sallittu) vielä kymmenisen vuotta sitten. Ei se silloinkaan kovin vaaralliselta tuntunut, päivastoin. Se oli normaali miljoonakaupungin kaupunginosa, missä asui ja asuu edelleen monenkirjavaa väkeä. Vertailukohta olisi löytynyt vaikkapa Pariisista. Józsefvárosissa on useita kiinnostavia museoita sekä tärkeitä vuoden 1956 kansannousun tapahtumapaikkoja, kuten Corvin teatteri.

Yläkuvassa etualalla, yksikerroksisessa rakennuksessa on lasten musiikkikoulu. Keskiosan kerrostalossa on meidän Unkarin kotimme, sen kuudennessa kerroksessa (niikuin Suomessa lasketaan, Unkarissa 5. kerros). Rakennusten välistä oikealle, noin korttelin päässä, on uudelleen rakennettu ja vielä rakenteilla oleva alue. Korttelikaupalla purettiin vanhoja, sotienjälkeisessä kunnossa olleita, ränsistyneitä taloja. Pieni osa koko uudesta "rehabilitointi" hankkeesta (Corvin Sétáy project) näkyy alakuvassa.

Siellä sun täällä alkaa tästä.

Nimen keksiminen uudelle blogille on vaikeaa, ainakin minulle. Ongelmaksi tuli se, että haluan sisällöksi vaikka mitä ja vielä kaikki yhtäaikaa, enkä keksi millään hyvää kokoavaa nimeä. Sitäpaitsi en tiedä mistä edes aloittaisin. Luultavasti muokkaan ulkoasuakin moneen kertaa, niin kai sitä pitääkin. Siis, jo ihan pienenä olin vakavissani kaikessa mitä tein, todistakoon tuo yllä oleva kuva asian laidan.