maanantai 9. kesäkuuta 2014

Viisi kuukautta muuton jälkeen - aatoksia ja tapahtumia.



Juurilleni, Jyväskylään paluusta on kulunut jo noin viitisen kuukautta, nopeesti on aika mennyt. Blogini ylläpito on ollut tauolla - minä en. Ehdin olla jo kaksi kertaa noin kuukauden mittaisella matkallakin (no siellä Unkarissa....) ja viime reissulta palasin puolitoista viikkoa sitten. Hyvältä tuntui tulla kotiin, tähän uuteen. 

Kotini on jo järjestyksessä, tavarat paikoillaa, vaikka ihan kaikkea en ole vielä löytänyt. No - kaikki ajallaan. Parvekekin sai jo uudet kalusteet, pieni pyöreä pöytä ja kaksi pientä ja mukavaa korituolia sinne mahtui. Tuon yläpuolella olevan kuvan (huhtikuun puolessa välissä kuvasin) parvekerivistön yksi osa kuuluu kotiini.

Olivat tehneet Väinönkadulle 120 metriä pitkän räsymaton maalaamalla, oli siinä oikeita sohviakin ollut, kaupunkilaisille avoimen olohuoneen kadulle tekivät - silläaikaa kun olin matkalla. Tapahtuman jälkeen sohvat sai viedä omaan kotiinsa - se kuka ehti, osasi tai jolla oli riskejä kavereita kantajiksi. Taisi kaikille löytyä uusi koti.

Onneksi matto on vielä paikallaan, puhdas on kun vesisade on sitä pessyt. Yksi komea jalkalamppukin jäi koristamaan kadun reunaa. Värit hohtaa vielä kirkkaina, mutta pikkusen on matto jo kulunut. Kadulla ei ole läpiajoliikennettä, vain huolto- ja asukasajo on siinä sallittu. Kuvasin maton sateisena ja viileenä päivänä noin viikko sitten.

Kaupungin ja koko alueen asukkaille tarkoitetut palvelupisteet olen käynyt tarkistamassa jo valmiiksi. Osassa kävin omatoimisesti ja terveyskeskukseen ja näytteenottoon menin pikkusisko Maijan seuraksi - hänen käynnillään. On sitten helpompi mennä paikalle kun tarvetta tulee. Omalääkärin nimenkin kysyin - vaikka unohdin samantien. Onneksi tavallinen vanheneminen ei ole sairaus.



Uutta Jyväskylää suunnitellaan ja kehitetään - tällainen kaikille avoin tilaisuus oli järjestetty kaupungin keskustan Forum -nimisellä ostarilla. Taisivat olla nuoria arkkitehtejä, jotka siellä esittelivät erilaisia ajatuksiaan sekä mallejaan, joihin oli haettu asukkaitten mielipiteitä ja ehdotuksia. Tuo hanke oli Uusi Jyväskylä niminen työpaja, samanlaisia näkyy järjestettävän muissakin kaupungeissa.

Ei siellä kovin montaa tavallisen yleisön edustajaa ollut. Vähän kurjaa kun nyt olisi voinut osallistua mielipiteitten vaihtoon - ja julkisesti. Vissiin sitten mukavampi valittaa jälkeenpäin --- että taas sitä on salassa touhuttu!!!

Pääsiäisenä kuvasin Toivolan Vanhalla Pihalla (Toivolan Vanha Piha ) nuoria noitia. Vaikka sää oli vähän kylmää, oli paikalla kiva ja lämmin tunnelma. 


Vapun aattona oli tavallisen viileää ja tuulista, ilmapallokauppiaita, vapputavaran ja herkkujen myyntikojuja oli kävelykadulla. Jyväskylässä lakitettiin Minna Canthin patsas Kirkkopuistossa.


Vappuna halusin seurata perinteistä vappumarssia, mietin josko tunnelma olisi yhtään samaa kuin muinoin lapsuudessani. Eihän se tietysti ollut sitä samaa, mutta oikea marssi se oli. Väki kokoontui ihan kotini lähellä.  Moottoripyöräpoliisien perässä lähti soittokunta kuorma-auton lavalla, sitten liput ja itse marssijat. Hyvältä näytti, vaikka se soittokunnan piilottaminen kuorma-auton korkeitten lavanreunojen suojaan vähän harmittikin. Ennen soittokunta marssi tai ainakin auton lavalla näkyi komeana joukkona. Ehkä ne lavan reunat piti olla niin korkeat turvallisuus syistä. Tiedä häntä, ei soittaja ennenkään lavalta pudonneet.


Vappuna Jyväskylässä on perinteiseti ollut vanhojen autojen harrastajien kokoontuminen, cruisailun järjestäjänä American Car Club. Satoja komeita autoja ja moottoripyöriä oli taas mukana, yllä kuvassa yksi upea esimerkki. Käveli koko ajoreitin ja pysähtelin katsojien joukkoon siellä täällä.


Kuvataiteella on tärkeä osa elämässäni. Jyväskylän taidemuseot ( Jyväskylän taidemuseo ) Taidemuseo Holvi ja Galleria Ratamo ovat jo tuttuja. Avajaisiin, taiteilijatapaamisiin ja muihinkin tapahtumiin ole jo osallistunut. Holvi on Kauppakadun varrella Kirkkopuiston kupeessa, missä on meneillään Kuutti Lavosen upea retrospektiivinen näyttely.





Grafiikka- ja valokuvakeskus Galleria Ratamo on se paikka mikä ennen oli Jyväskylän Harmoonitehtaalla, nyt se on vahassa Veturitallissa, aseman vieressä. Gallerian lisäksi siellä on grafiikan ja valokuvauksen työtilat, siellä järjestetään koulutusta sekä ammattilaisille että harrastajille. Residenssitoimintaakin on. 


Maaliskuussa näin Ratamossa unkarilaisen tutun taiteilijan István Oroszin hienon ja mielenkiintoisen näyttelyn Piirretty aika. Avajaisten aikaan olin Unkarissa.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Paluumuuttajana - juurille.


Vanhaa kotiviiniä 1970 1960 -luvulta.
Juurillepaluuni onneksi avasimme vanhan pullon kotiviiniä. Vähän se jännitti - miten viini oli kestänyt melkein viidenkymmenen vuoden säilytyksen ja muutaman muuton kaupungista toiseen. Pullon etiketti oli hävinnyt jo vuosia sitten, enkä enää muistanut sen laatua tai tekovuotta. Olikohan se Portviinin tai Madeiran vaiko Sherryn makuista! Näitä kotiviinin makuja meidän marjaviineissä oli, kun niitä isä ja äiti muutamana vuonna tekivät - aikoinaan. Hyvässä kellarissa viinit säilytettiin vaakatasossa, korkit huolellisesti hartsattuina.

Tämä viimeinen viinipullo oli tasan kaksikymmentä (20) vuotta jääkaappissani. Harvakseltaan sitä kääntelin, sakka oli laskeutunut jo pullon reunoille - tiukasti, ei irronnut pienessä hölskyttelyssä. 

Ensimmäinen yö uudessa kodissa, minä ja vanha viini olimme palanneet juurillemme. 
Korkki aukesi ehjänä, tuoksu oli hyvä ja viini kirkasta. 
Tilkka viiniä lasiin - maku on hyvä - Sherryä se on ja säilynyt hyvin.


Muutin sitten takaisin vanhoille juurilleni Jyväskylään. Elämä jatkuu vanhaan malliin - ei tullut muita muutoksia.
Kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja selkeältä ja niin se olikin. Kaikki meni niinkuin olin sen suunnitellut (yhdessä läheisteni kanssa) - vaikka stressasin turhan paljon joka käänteessä. Olihan siinä juurille paluussa työtä, koko talvi siinä meni. 

Piti etsiä, myydä, ostaa, pakata, kierrättää, hävittää, lahjoittaa, tilata ja matkustella ees-taas ja taas purkaa, järjestää, ilmoitella ja tehdä sopimuksia.

Uusi kotini on asettunut kodikkaasti paikoilleen, ja osalla ystävistä ja sukulaisista on nyt pitempi matka käydä kylässä ja toisilla taas on paljon lyhempi matka. 

Vieressä näkymä makuuhuoneeni ikkunasta, auringonousua.



Keittiöni heijastuu eteisen kaapin peilioveen. Keittiön pöytä ja tuolit ovat myös paluumuuttajia, olivat jo lapsuuden kodissa.

Keittiön pöydällä näkyy ruusukimppu, sen ja leivän sekä suolan toi ensimmäinen kyläilijä, Irma P. 
(Maijan ja A.O:n käyntejä ei lasketa, ovat kotiväkeä).