Kotiseutumatkailua - päiväpyrähdyksiä lähialueilla.

Kesän alku Suomessa on ollut kaunis ja lämmin, helteinenkin. Sadettakin on saatu - vähän, riittämiin mutta ei liikaa. Luonto on parhaimmillaan ja lähiseutujen matkailu- ja kulttuurikohteet valmiina vierailijoille.

Tässä satunnaisessa järjestyksessä - muutamia kesäkuun alkupuolla näkemiäni ja kokemiani paikkoja. 

Tätä kotiseutupäivää vietimme yhdessä tyttöjen kesken, siis T--u ja minä (olemme ikivanhoja työkavereita ja ystäviä, enkä tarkoita ainoastaan ikää - vaan aikaakin ystävinä). Käveltiin, kierreltiin, muisteltiin, syötiin hyvin, juotiin muutamat kahvit pullan kanssa, ajeltiin autolla, tutkittiin hautakiviä, puita, puskia ja kukkia. Sitten taas syötiin jätskit, katseltiin vanhoja ja uusia asuinalueita ja rakennuksia ja sitten ihan lopuksi vielä käytiin läpi sukututkimuksiemme tuloksia. Ja aurinko paistoi, puhdas luonto tuoksui ja vesi kimmelsi.

Vantaan Pyhän Laurin kirkko (LINKKI Wikipediaan) on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla oleva kirkko on muurattu jo 1450-luvulla, sen  tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä. Kirkko on samantyylinen kuin Porvoon, Pernajan, Pyhtään ja Sipoon keskiaikaiset kivikirkot.

Kirkko rakennettiin aikoinaan hyvälle paikalle, lähelle Turusta Viipuriin vievän tärkeän rantatien, Kuninkaantien varrelle. Alue oli jo silloin tärkeä asuinpaikka, ja Helsingin kaupunki perustettiinkin tämän pitäjän alueelle 1550-luvulla.

Nykyään kirkko on Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan pääkirkko ja se on Suomen suosituin vihkimispaikka. Jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin aamulla ruotsiksi ja puolen päivän aikaan suomeksi.

Päätykolmion ruotsinkielisessä tekstissä lukee: "En dag i dina gårdar är bettre än eljest de tusende. Ps. 84:11". Vuoden 1992 suomennos:  "Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla".

Kirkko rappeutui pahoin 1600-luvun loppupuolella. Sen kunnostamiseksi alettiin toimia - aluksi kolehti kerättiin 1729 Porvoon hiippakunnassa. Tulipalo tuhosi kaikki kirkon puiset osat vuonna 1893. Rakennusta on sittemmin korjattu moneen kertaan, se sai lämmitysjärjestelmän ja sähköt, ikkunoita suurennettiin, sisustus rakennettiin uudelleen ja viimeisin laajempi korjaus valmistui 1970-luvulla.

Kirkon ja sen kellotapulin ympärillä on ikivanhoja, suuria puita, vanhoja rakennuksia ja kaunis hautausmaa. Vanhin hautakivi on 1700-luvulta - sotakamreeri Johannes Weckströmin haudalla, hän oli rakennuttanut Tuomarinlylän kartanon.

Kirkko ympäristöineen on Etelä-Suomen parhaiten säilynyttä historiallista kirkonkylämiljöötä, elävää ja toimivaa aluetta. Punamullalla maalatut puiset rakennukset on 1700 ja 1800 -luvuilta

*****************************

Kesäkuun 1. päivän oma retkeni Helsingin raitilla - oli aurinkoinen hellepäivä. Esplanadin puisto (Linkki) oli täynnä juuri koulunsa päättäneitä nuoria ja muuten vaan kesän alusta nauttiviaa vanhempaa väkeä. Espan esiintymislavalla näkyi ja kuului musiikkia, katusoittajia myös siellä täällä, joitakin vierasmaalaisia kerjäläisiä, kukkien myyjiä (kauniita kielokimppuja, en kysynyt hintaa....).

Tämä kaksivaunuinen stadin museoratikka (Linkki) ajelee Helsingissä koko kesän ajan - viikonloppuisin. Lippu maksaa vitosen (5€) ja matkakierros kestään noin 15 minuuttia.

Ratikassa on kaksi vaunua, ensimmäisenä on umpivaunu ja toisena avovaunu (aurinkoisena hellepäivänä voi vilvoitella itseään mukavasti). Ratikkamatka oli hauska kokemus, vaunusta katsellessa näkyi ainoastaa iloisesti hymyileviä ihmisiä. Kukapa ei voisi olla ihastumatta kauniiseen, hyvin hoidettuun yli 100 vuotiaaseen kaunottareen - tämä on vuosimallia 1909.

Esplanadin puisto kesäkuun 1. 2013.

**************************************

Takaisin kotiseutumatkalle - Helingissä sijaitsevaan suomalaiseen maalaismaisemaan.

 Vuorossa oli Haltialan tila (Linkki). Tähän maatilaan kuuluu useita entisen kartanon rakennuksia ja navetta kotieläimineen (lehmiä ainakin näkyi olevan ulkona laitumella) ja hyvin laajat viljelysalueet. 

Haltialan kotieläintila on Helsingin kaupungin omistama, kaupunkilaisille (ja kaikille muillekin - ketkä nyt paikalle osavat ja haluavat tulla) virkistys- ja opetuskäyttöön tarkoitettu maatila. Tila sijaitsee Tuomarinkylän Haltialassa. Tilan varsinaisena tarkoituksena ja tehtävänä on pitää vuosisatoja viljellyt pellot edelleen viljelyskäytössä. Historiaa tilalla on 1500-luvulta asti.

Haltialan tila, näkymä tilan entisen päärakennuksen paikalta joelle.

Ruoka ja miljöökahvila "Wanha Pehtoori".

Kiertelimme katselmassa myös Helsingin uutta arkkitehtuuria, tavallisia asuintaloja ja uudentyyppisiä alueita. Torpparinmäkeen on noussut ryhmä uusia Helsinki - pientaloja, ne on suunniteltu ahtaille tonteille sopiviksi ja rakenteilla oleviakin näkyi. Muitakin mielenkiintoisia ja kivannäköisiä alueita kierreltiin - en vaan nyt muista niitten nimiä. Ei haittaa.

Alla kuvassa on Oulunkylään valmistunut uusi kaunisa kerrostalo, näkymä on sen palvekkeelta. Piha-alueet on saatu juuri valmiiksi, on istutuksia, lasten leikkikenttä ja kaunis valaistus. Kellertävä punakattoinen rakennus on asunnoiksi muutettu Villa Sumio.

**********************

Espoossa satoi vettä kaatamalla.

Eilen satoi - ja toissapäivänä satoi vettä koko päivän. Ei haittaa, kävin kaupassa ostarilla, sateenvarjo oli mukana ja paluumatkalla jouduin sen aukaisemaan. Kesä kuivaa kaiken mitä se kasteleekin - oli äidillä tapana sanoa. 

Kauppamatkalla tuli taas kiva kokemus - tyttöjen soittokunta (puhallinsoittimia - vetopasuunoitakin ja muita) soitti Leppiksen asemalla, asemana alla alikäytävässä. 

Olivat Juvenalia - musiikkiopison (Linkki) soittokuntaa.

Tytöt näyttivä olevan keskenään asialla, keskenään päättivät mitä seuraavaksi soitetaan ja sitten soittivat.

Kesätyössä ...... tasan 50 vuotta sitten.

Leila ja Pirkko kerrostalon ikkunalla, kesäkuussa 1963.

Miten ja mistä koululaiset löytivät palkalliset kesätyönsä - silloin ennen, 50 vuotta sitten. Palkatonta tai sitä tavallista kotityötä oli meillä useimmilla kotonaan tai naapurissa.

Tarjolla oli yleensä ulkotöitä, puistojen hoitoa, puutarhoissa ja pelloilla kitkemistä, harventamista tai pakkaamista, tukinuittoa (Jyväskylässä Vaajakoskella silloin vielä, tyttöjäkin ottivat), ehkä jotain siistiä sisätyötäkin oli saatavilla. En muista enää. Voi olla, että nuo ulkotyöt olikin niitä toivotuimpia, oltiinhan sitä taas istuttu pitkä talvi sisällä.

Päätimme naapurin Leilan kanssa etsiä työtä rakennustyömailta. Niissä koululaisten palkat olivat samat kuin aikuisilla - noin suunnilleen ainakin. Raskas ja luultavasti likainenkin työ ei meitä pelottanut. Eikä osattu aristella rakennustyömaan ilmapiiriäkään.

Lähdettiin kiertelemään työmaita - esittäytyen ja töitä kysellen, 17 - 18 vuotiaat tytöt. Kahtena kesänä sitten oltiin rakennuksilla siivoojina ja hanslankareina, kaksi kuukautta molempina kesinä 1962 ja -63.

Työpäivät oli pitkiä, lauantaisinkin tehtiin töitä, jos nyt muistan oikein ja palkka maksettiin ruskeessa tilipussissa kerran viikossa. Työmatka oli noin 3 - 4 km, se käveltiin tai pyöräiltiin. Ekakesän raksa Jyväskylän Viitaniemessä oli lähempänä kotia. Toinen oli kauempana, Puistokadulla. Eväät meillä oli mukana, kun työmaaparakissa sai vain kahvia, pullaa ja muuta sen sorttista, ei ollut varsinaista ruokalaa. Hyvin jaksoimme ja meitä kohdeltiin hyvin, tuhmien puhumista ja kiroiluakin vältettiin meidän kuullen.

Vähän hirvittää tuo ikkunapokien puhdistuksen kuva - kuva ylhäällä. Taidamme olla kolmannen tai neljännen kerroksen ikkunan kimpussa. Ei meitä huimannut eikä pelottanut, varovaisia oltiin. Ikkunanpokat oli puuta ja ne oli puhdistettava rappauksen jämistä ja pölystä ennen lasitusta. Olimme lasittajan ja kaakeloijan apulaisina, teimme muutakin yleistä siivousta, tarvikkeiden kantamista ja siirtelyä. Liian raskaita töitä ei meillä teetetty.

Alapuolen kuvassa näkyy vähän samaa taloa - minkä ikkunassa roikuin silloin kesällä -63. Se on tuo kadun vasemman reunan punatiilitalosta seuraavan risteyksen ensimmäinen talo (mhy - yksinkertaisesti sanottu....). Siellä se vielä on, muistan sen aina kun tuolla ohi kuljen.

Puistokatu Jyväskylässä, toukokuussa 2013.