torstai 24. lokakuuta 2013

Budapestin tunnelmia - 23. lokakuuta.

Uusi muistolaatta paljastettiin 23.10.2013
Nap utca 18.
These bullet marks remind us of the revolution and war of independence of 1956.
Set up by Jozsefvarosi Municipality on 23rd October 2013.

- näin tuossa muistotaulussa seisoo englanniksi ja unkariksi, siis
 "nämä luotien jättämät merkit muistuttavat meitä itsenäisyyden vallankumouksesta ja sodasta 1956"
 ja laatta on kaupunginosan hallinnon asettama tänä kansallispäivänä.


Vasemmalla kuvassa vielä odotellaan juhlatilaisuudan alkamista - laatta kuvassa oikealla, vielä valkoisen kankaan peittämänä.

Nap utca on meidän oma "kotikatu" Budapestissa, tärkeä katu meille ja niin tuttu. Kadun ilme on muuttunut vuosien mittaan, taloja on restauroitu ja katua korjattu moneen kertaan. Jäljellä on vielä muitakin luotien merkkaamia rakennuksia. Miksi tämä rekennus valittiin laatan paikaksi - en tiedä.



Unkarin kansallispäivää vietetään lokakuun 23. päivänä, 1956 kansannousun muistoksi - päivää voi sanoa Unkarin itsenäisyyspäiväksi. Aamulla klo 9.00 on juhlallinen lipunnosto, sotilaallisen komeat juhlallisuudet, musiikkia, husaareja ja hevosia. Kansaa jonkin verran paikalla. Tänä vuonna lipunnosto oli siirretty sankasten aukiolle, koska Parlamenttitalon edusta ja ympäristö on rakennustyömaana.

Viereisen kuvan juhla Corvin teatterin edessä alkoi klo 10. kansallislaululla, sitten tuli lausuntaa, kuorolaulua, juhlapuhe (kaupunginosan pormestarin pitämä - tilaisuus on myös Jozsefvarosin kaupunosan juhlaa) jne perinteisellä tavalla. Tälle paikalle on tuotu kukkia ja kynttilöitä jo edellisinä päivinä ja myöhemminkin tuodaan. Paikalla käyvät perheet, koululaisryhmät, vanhat ja nuoret.

Ne varsinaiset suurten ihmismassojen juhlallisuudet ovat myöhemmin päivällä tai iltapäivällä - ja jokainen puolue pitää omansa eri paikoissa. Tänä vuonna kaikki sujui rauhallisesti, ei ollut hulinoita eikä mellakoita - en nähnyt enkä ole kuullut moisista tänä vuonna.



maanantai 30. syyskuuta 2013

Galleria siellä ja toinen täällä.......

Galéria IX, Budapest, Ráday u. 47, rakennuksen alakerrassa.

Kaksi ajankohtaista galleriaa
 - toinen on Joella Turussa ja toinen on Galéria IX Budapestissa.

Molemmat galleriat ovat paikallisten ammattitaiteilijoiden järjestöjen perustamia ja pyörittämiä. Nyt molemmissa on saman romanialaisen taiteilijan näyttely, samaan aikaan.

Molemmissa gallerioissa käyn usein, avajaisissa ja muulloinkin. Nyt olin Budapestissa avajaisissa ja Turussa olin viimeksi toukokuussa.


Unkarin Galéria IX:ssä on Részegh Botondin näyttely.  facebook linkki Botondin näyttelyyn

Turun Joella gallerian näyttelyn taiteilija ovat Mircia Dumitrescu ja Részegh Botond Romaniasta. Printtinäyttely on avoinna 25.9. - 14.10.2013.

 Teoskuvia, tässä linkissä on molempien taiteilijoiden Turun näyttelyn teoskuvia.

Joella galleria, Läntinen Rantakatu 21, Turku.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Uutta - vanhaa - uusvanhaa.


UUTTA 

Uusia kirkkaan sinisiä, matala lattiaisia busseja on paljon liikenteessä jo  monella linjalla. Kuvan busseja esiteltiin autottoman päivän ohjelmassa – joutivat sunnuntaina seisoskelemaan Andrássy útille. Autoja on montaa kokoa, on lyhyttä pätkää ja pitkää haitaribussia, vanjoha on vielä käytössä. 

UUSVANHAA

Kävelevä postilaatikko edustaa uutta ja vanhaa, kuva on laukkakisan viikonlopun tapahtumista. Tätä vanhaa kaunista postilaatikkomallia arvostetaan ja niitä tulee lisää ainakin postitoimistojen kohdille. Corvin ostariinkin on tullut postitoimisto ja siellä laatikko on samaa mallia - siis paikoillaan oleva, mustalla jalustalla seisova.



VANHAA

Alla olevan kuvan hevosvetoinen ”postiauto” oli koeajettavana ja näytillä viikonlopun laukkakisassa ja autottoman päivän viihdykkeenä. Edustaa vanhaa kulttuuria.





UUSVANHAA vai uutta ja vanhaa.

Tupakanpolttoa halutaan ja yritetään vähentää monilla tavoilla. Kun järki ja terveydellisiin syihin vetoaminen ei ole auttanut on lähdetty kieltojen teille. Suomessa tupakat laitettiin piiloon ja täällä Unkarissa kauppapaikat laitettiin piiloon – tai vähennettiin ja mainokset poistettiin.
 Sanotaan EU:n niin määränneen - ja rajoittaahan myyntiä piti.


Lisenssin saaneet tai hankkineet kioskit tunnistaa ruskeesta logostaan. Sen punaisen renkaan sisällä oleva  numero 18 tarkoittaa, ettei alle 18 vuotiailla ole pääsyä tuon ovan sisäpuolelle. Myydäänkö noissa kaupoissa muutakin, en tiedä. Tässä Corvin setánylla olevassa kaupasssa näkyy ikkunat täytetyn vesipulloilla, ja mainoksissa näkyy olevan jäätelön ja muidenkin pullojen kuvia. 
Tupakkamainoksia ei näy eikä kaupan sisälle näy. 
On vähän niinkuin ennenmuinoin - nuo kaikki vanhat kioskit ovat vielä mielissä, vanasta sos. ajasta.

Unkarissa tupakat tulee nyt ostaa noista uusista kansallisista tupakkakaupoista. Heinäkuun alusta lähtien on myynti lopetettu muualta paitsi Nemzeti Dohánybolt'sta. Kauppoja näyttää olevan paljon, ainakin Budapestin keskustassa kulkiessa on kauppa näkösällä melkein aina.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Ei päätä - ei häntää, nyt on päätä ja häntää.


Viikonlopulla oli Budapestin Sankartenaukiolla kuudennet Unkarin kansalliset laukkakisat (Nemzeti Vágta). Useimmissa niistä olen ollut paikalla - kerta kerralta kisat paranevat ja monipuolistuvat (tässä blogissa oli juttua aiemminkin).

Alkukuvasta näkyy miten hankalaa nopeesti kiitävien hevosten kuvaaminen on - onnistuin useissa häntä- ja turpakuvissa. Muutaman kerran sain kokonaisen hevosenkin kuvattua.


Varsinaiseen laukkakisaan Unkari on valmistautunut kilpailemalla ympäri maata. Alueitten parhat ratsastajat hevosineen on karsittu kesän aikana ja täällä pääkaupungin tärkeimmällä aukiolla karsittin lisää ja pidettiin loppukilpailu. Meille jokainen hevonen ja ratsastaja olivat suosikkeja, enkä edes tiedä kuka tuon kuvan kilpailija on ja mistä hän tulee. Pääpalkinnon voitti ratsukko Bajasta, muistan sen kun paikka on tuttu ja monasti olen käynytkin siellä.


Kansallisen kisan liäksi kilpailtiin kahdessa kansainvälisessä lähdössä. Oli veteraanien, nuorten, husaarien, valjakkojen ja monien muiden ryhmien näytösluontoisia kilpailuja.


Viereisessä kuvassa eksoottinen ratsastaja Katarista, joka voitti kansainvälisen osuuden.

Katseltavaa riitti, kun jokainen lähtö esiteltiin husaarien ryhmän johdattamana, ja kaikki voittajat. Sankarten aukion keskiosa oli avoin yleisölle - ja vielä maksutta paras katselupaikka. Portit keskustaan avattiin kahden kisakierroksen jälkeen kun laukkarataa kunnostettiin (tasattii, kasteltiin ja tarkastettiin). Rata oli  varmistettu hevosille turvalliseksi ja sopivaksi.

Mikä lie voittajasuosikki tuossa alapuolen kuvassa - ikääntynyt neito on onnistunut husaarien kiinniotossa. Pääsivät kuitenkin naureskellen karkuun.


Musiikki on aina paikalla Unkarissa - elävä ja hyvin soitettu musiikki, usein vanha perinteinen kansanmusiikkia. Viereinen porukka oli monista soittajien ja laulajien ryhmisä, jotka viihdyttivät ruokailijoita ravintoloitten alueella.

Alla on yhden grillin nimitaulu. Suomalaisen silmissä saattaisi nimi vierottaa asiakkaita, ei ollut syytä huoleen. Jonot tämänkin paikan edessä kertoivat muuta.



Samaan aikaan oli koko Andrássy út (Wikipedia linkki) suljettu autoliikenteeltä, oli autoton päivä sunnuntaina ja EUn yhteinen liikkujan viikko. Suuren bulevardin Tonavan puoleinen osa (rajan Oktogon aukio) oli täynnä teatteri- ja musiikkiesityksiä, oli ajanvietettä lapsille ja aikuisille ja Sankartenaukiolle päin oli aluksi liikenne- ja leikkipuistoja, koripallon heittoa, uusien ja vanhojen bussien esittelyä, ruoka ja juomapaikkoja sekä tietysti Unkarin alueitten esittelyja ja ihan vaikka mitä.



tiistai 17. syyskuuta 2013

Suomalainen ryijy - peitosta tauluksi.


Ryijy Elää. 
A Ryijy Élö Hagyománya. 
The Ryijy Lives On. 

Upea, suomalaisen kulttuurin - taiteen - käsityön - muotoilun näyttely on hienossa paikassa. Suomalaisen ryijyn tarinaa vuodesta 1707 lähtien, nykypäivään saakka on esille Budapestin Kansatieteellisessä museossa (Néprajzi Múzseum).

Yksityisen keräilijän, Tuomas Sopasen  ryijykokoelman osa on esillä ainakin tammikuun 5. päivään 2014.

Tuomas Sopanen, Ryijy Elää
Mies ja 280 ryijyä   artikkeli Helsinginsanomissa

Aikamoinen onni oli, kun pääsin paikalle Tuomas Sopasen itsensä esittelemään tilaisuuteen. Hän kertoin ryijyinnostuksensa synnystä, kokoelmansa karttumisesta ja tietysti suomalaisen ryijyn ja tämän näyttelyn tarinaa. Museossa on esillä noin kolmas osa hänen kokoelmastaan (katalogin valmistumisen aikaan koossa on 361 ryijyä).

Alkujaan ryijyjen kutominen oli tavallista kansaperinnettä, ryijyt valmistettiin käyttöä varten, peitoiksi. Voi vaan kuvitella miten ikäviksi karhujen tai muiden eläinten taljat kävivät käytössä - peittoina - kun ne helpostit kovettuivat koppuroiksi. Tiedä sitten, miten taljat oli käsitelty nylkemisen jälkeen... Nykyiset ryijyt voivat olla edelleen peittoja, mattoja, tyynyjä, koristeita seinillä tai lattioilla, jopa kehystettyjä tauluja.


Hyvä ja kaunis näyttelykatalogi kertoon suomalaisen ryijyn tarinaa sekä ryjykokoelman kerääjän omaa tarinaa (unkariksi ja englanniksi). Julkaisu on Tuomas Sopasen ja Méprajzi Múzeumin tekemä, tukijoinaan Unkarin Emberi Eröforrások Ministérium ja Suomesta Alfred Kordelinin säätiö.

Kannen värikkään ryijyn, Etyde II, on suunnitellut ja kutonut Katri Haahti (1957 - ). Pienen taulun näköinen ja kokoinen ryijy on vuodelta 2005 ja kokoa 14 x 13 cm.


Yllä kuvassa luettelon aukeama, sivut 44 ja 45:
-  Vasemman sivun kuva esittään monikehyksistä hääryijyä vuodelta 1787, sen koko on 176 x 149 cm.
-  Oikealla on näyttelyn vanhin ryijy, hääryijy vuodelta 1707, sen koko on 181 x 131 cm, ikä on arviotu toiseksi vanhimmaksi suomalaiseksi ryijyksi. Ennen 1750 tehtyjä ryijyjä on vain muutamia, aika oli köyhää ja ryijyt käytettiin loppuun. Myös muiden vanhimpien ryijyjen iänmääritys on hankalaa kun vertailukohteita ei ole.


Luettelon sivulla 72 on näyttelyn suurimpia ryijyjä, jotka edustavat 1900-luvun alun suunnittelua: 
  • Vasemmassa reunassa on Väinö Blomstedtin (1871-1947) suunnittelema Hevoset ryijy. Valmistettu 1900-luvun alussa, luultavasti Suomen Käsityön Ystävien tekemä, kooltaan se on 360 x 190 cm.
  • Seuraavana on Jugend tyylinen penkkiryijy, suunniteltu ja valmistettu noin 1909, koko on 430 x 191 cm. Ryijy oli Suomi vakuutusyhtiölle Armas Lindgrenin vuonna 1909 suunnittelemissa ja kalustamissa tiloissa, todennäköisesti on ryijykin häneltä.
  • Jugend tyylinen penkkiryijy 1900-luvun alusta, kokoa 345 x 188 cm. Suunnittelija oli todennäköisesti Emma Salzman.


Sivulla 77 (vasemmalla) on Impi Sotavallan suunnittelema pieni (76 x 70 cm) Väre niminen ryijy, 1930 -luvun alkussa.

Tämä ryijy muistuttaa kovasti meillä kotona olevaa pientä savi- tai keramiikka vaasia - ainakin tästä ryijymallista sen vaasi tuli mieleeni. Onkohan tuo vaasi Impi Sotavallan – vai tekikikö mielikuvani tepposen.



Luettelon ja koko näyttelyn jokainen ryijy ansaitsisi tulla esitellyksi erikseen. Pelkästään tämän näyttelyn takia kannattaisi tehdä lyhyt vierailu Budapestiin. 






Parlamenttitalon aukiolla ja sitä ympäröivillä kaduilla on suuri työmaa,
raitikka No 2 ei nyt kulje tässä.
Kansatieteen museo on Budapestin parhaiten tunnetulla paikalla, Parlamenttitaloa vastapäätä. Tavallisesti sinne on helppo päästä, museon ja Parlamentin välissä on raitiotielinjan nro 2 pysäkki. Nyt museoon pääsy ei olekaan ihan niin helppoa – se koko alue ja ne ratikkakiskot on suuren mylläyksen kohteena (työmaa alkoi jo keväällä ja päättyy – ken tietää). Koko alue on suurta työmaata, mutta jalankulkijoille on hyvät väylät.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Monenmoisia katukiviä Helsingissä.

Helsingin komeimmat katukivet - ovatkohan ne nämä Unioninkadun jalkakäytävien keskiosiin asetellut graniittilohkareet. 

Unioninkatu (Linkki Wikipediaan) on se katu, mikä on siinä Senaatintorin ja Tuomiokirkon vasemmalla puolella. 

Kivetyksen hisoria olisi kiva tietää, yritin etsiä mutten löytänyt. Luulisin kivien olevan suomalaista graniittia - vanhoja varamasti ovat ja painavia.


Ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko on alapuolella olevan kuvan vasemmassa reunassa, puiden siimeksessä. 

Suomen Kansalliskirjaston sisäänkäynti ja sen pieni kupolikatto näkyvät kuvan keskipaikkeilla - tuo komeakivinen jalkakäytävä jatkuu vielä kirjaston ohi. 
Kuvassa lähempänä on entisiä sairaalarakennuksia, kuten tuo komea Topelia, yliopistoon kuuluvia nykyisin.



Seuraava (kuvat alla) komeitten katukivien paikka on Sofiankatu (W. Linkki) siellä voi nähdä erilaisia vanhojen kivetyksiä. Nykyinen lyhyt kävelykatu yhdistää Kauppatorin ja Senaatintorin. 

Katu oli olemassa jo 1640 -luvulla. Sofiankatu muutettiin museokaduksi vuonna 1998, jolloin se jaettiin kolmeen osaan ja sen osat päällystettiin eri aikausien tyylillä. Nyt koko aluetta kehitetään uuteen malliin, Sofiankatukin on osa Torikorttelit kokonaisuutta.
















Täällä on taas noita komeita, suuria graniittilaattoja tai -lohkareita, tavallisia pitkiä reunuskiviä, tiiliskiven näköisiä ja kokoisia katukiviä sekä epämääräisen pyöreitä mukulakiviä. Täällä voi sitten kokeilla miten kävely sujuu kovilla mukuloilla.
Ylhäällä oikealla kuvassa näkyy vanha vesiposti, sen vieressä tiuhaan aukeavan oven takaa löytyy 
yleisö WC. Ainakin niin oli oveen merkitty.


Pohjoisesplanad ja sen jalkakäytävät on päällystetty myös komeilla katukivillä. 
Tavallinen asfalttipäällyste on yleisintä Helsingissäkin, mutta se on vaan vähemmän mielenkiintoista.

Esplanadin puiston käytävät ovat hiekkakäytäviä - niinkuin aina ovat olleet, oletan. Pääkäytävän reunojen vesikourut on tehty katukivistä, kauniita ovat. 




Nämä kauniin koristeellisesti ladottu katukivetys reunustaa Helsingin satama-altaan reunustaa. 
Sateella graniitin värit tulevat hyvin esiin, siinä on punaisen ja harmaan upeita sävyjä. Pohjoisespan jalkakäytävän kivetystä sateessa - kaunista on. Märkänäkään se ei ole liukas.



perjantai 9. elokuuta 2013

Kesämatkalla sukua tapaamassa - Lahti

Junamatka Helsingistä Lahteen sujuu nykyisin joutuisaan - tasan tunnin matka kesti. Kävely asemalta mäkeä ylös ja toista alas - oli vartissa selvä, kun reittikin oli ennestään tuttu.

Perillä odotti Kaija - isäni serkku, tekstiilitaiteilija. Muistan vielä elävästi sen kun lapsena tapasin Kaijan ensimmäisen kerran, hän oli kutomassa kangasta - sain auttaakin tuossa työssä - ja sen jälkeen halusin tulla käsityönopettajaksi (ei se ammattini ihan niin mennyt - melkein kuitenkin).

Vieressä omakuva - ei päätä - mutta kuvan juju onkin taidenäyttelyn avajaisissa esitetty performanssi. Kädessäni on taiteilijan antama väreihini sopiva - sävy sävyyn sopiva tyylitelty kukka.



Espoon Kuvataiteilijat ry avasi näyttelynsä elokuun 6. päivä Lahdessa, Galleria Uusi Kipinässä. Näyttelyn nimi on  I Love SWAP (facebook linkki). On muuten hieno tapa ja hyvä idea esitellä näyttelyä tämän facebook sivun tapaan.

Lahden Taiteilijaseura ry menee vuorostaan Espooseen pitämään oman näyttelynsä. Avajaiset järjestetään 11.9.2013 Galleria AARNIssa.

Vieressä performanssin esittäjä seisoo vielä gallerian oven pielessä ja alla kukkien nuuhkiminen ja niiden viimevaiheen jakaminen meneillään.


Lahdessa käymiseni päätarkoitus oli sukulaistapaaminen, tuo nykyisen kotikaupunkini taiteilijoitten näyttely taas mukava yllätyslisä. Jutustelun, kuvien katselun ja muistelujen lisäksi kävimme vielä Lahden vanhalle hautausmaalle, edesmenneitä sukulaisia muistamassa. 

Haudoille vietät kukata haimme torilta, tai ei torilta kun se oli suljettu suuren rakennusurakan vuoksi. Torin tilapäispaikka oli täynnä vilkasta touhua, oli markkinapäivä.



Lahden kaupungintalon on suunnitellut Eliel Saarinen vuonna 1911, myöhäisjugendia tyyliltään. Kaupungintalon ja vanhan Lahden hieno esittely on YouTube videon esittelynä:

Kauniille ja tunnelmalliselle hautausmaalle mennään kaupungintalon vasemmalta puolelta mäkeä ylös. 






Viereisellä kuvalla muistan isääni. Kuva on Lahden vanhalla hautausmaalla - näkymä toiseen Lahden radiomastoista. Aina kun näen mastot muistan isää ja hänen kertomaansa seikkailua.

Nuorena sotilassoittajana isä oli Lahdessa, mistä sitten siirtyi siviiliin muistaakseni 1930 lopussa. Joskus vuosien 1927 -30 välissä hän kiipesi noihin molempiin mastoihin. Kiellettyähän se tietysti oli, mutta kun joku kapiaisen tytärkin oli kiivennyt sinne ......  Maston huippuun päästyään isä Edvin huikkasi kaverilleen alas "täällä olen". Poliisi oli tietysti vastassa kun pääsi alas, mitä siitä seurasi en muista.

Lahden radiomastot on rakennettu 1927 pitkäaaltoasemaa varten, ja ovat korkeudeltaa 150-metriä korkeita.
(linkki)  Radiomäki



lauantai 20. heinäkuuta 2013

Purjelaivojen lähtö Helsingistä.


Lauantaina laivat lähtivät - 
Purjeiden paraati päivä. 

The Tall Ships Races Helsinki, 
17. - 20.7.2013, päättyi ja uljaat purjealukset lähtivät Riikaa kohti.

Hietalahden alue oli tungokseen saakka täynnä väkeä ja aurinko paistoi poutapilviseltä taivaalta. 





Satamassa oli kova hyörinä kun laivat valmistautuivat lähtöön, miehistöt näytti jo olevan paikoillaan - valmiina lähtöön. Satama altaassa pyörivät kaikensorttiset pelastu-, huolto- ja apu- ja viranomaisveneet sekä taivaalla pörräsi helikopteri.

Vieressä näkyy Götheborgin keulaa ja mastoja.

Vieressä mahtava Alexander von Humboldt II (Kolmimastoparkki Saksasta, valmistunut 2011) on valmiina lähtöön.

"Malliesimerkki nykyaikaisesta koulutusaluksesta, joka lisäksi toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Isojen laivojen kapteenit opettavat purjehtimista nuorille."  kertoo kilpailujohtaja Paul Bishop HS:ssa.


Alla Göteborg Ruotsista, se on kopio 1700-luvun aluksesta ja valmistunut vuonna 2005. Suurin historiallinen purjelaiva vesillä. "Alkuperäinen laiva purjehti Kaukoidässä ja oli tekemässä Ruotsista merikansaa." kertoo kilpailujohtaja P.Bishop Hesarissa.
Laivan lähtö oli vaikuttava, miehistö, oli pukeutunut myös historiallisiin asuihin ja tykinlaukaukset kajahtivat vielä ilmoille laivan lähtiessä Helsingistä.

Göteborg on Facebookissakin  facebook.com - swedish ship gotheborg (facebook linkki).




Shabab Oman (linkki), barkentiini Omanista, alus valmistui 1971, sen miehistön määrä on 59 henkeä.

Tämä kokonaisuus palkittiin: Kilpailun edustavin laiva ja edustavin miehistö oli Shabab Omanilla.





Näin lähti matkaan Cuauhtémoc, kolmimastoparkki Meksikosta, valmistunut 1982, miehistön määrä 276.

Laiva on nimetty espanjalaisten kukistaman atsteekkijohtajan mukaan.

Kilpailujohtaja Paul Bishop kertoo: "Huikean suosittu ja hauska miehistö on satamaan saapuessaan kannella. Perinne on sotalaivoista: kun miehistö tervehtiin kannella, se ei ole aseistettu."

Miehistöä seisoo mastoissa (tai miksi tuota purjetta kannavaa puuta sanotaan....) laivan lähtiessä satamasta, ja niin miehistö seisoi korkeuksissa laivan saapuessakin.




Kuunari Helena Suomesta, valmistunut 1992, miehistöän suuruus 28.  
PRO HELENA  (linkki)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

THE TALL SHIPS' RACES 2013 - purjalaivat Helsingissä.

Suuri purjelaivatapahtuma tuli taas Helsinkiin, ajaksi 17. - 20.7.2013. 
Nyt pienet ja suuret laivat asettuivat Hietalahden sataman alueelle - Länsisatama - Jätkäsaari - Munkkisaari. 

Edellisellä kerralla - kun olin paikalla ihailemassa purjeluksia - paikkana oli paljon ahtaampi alue Katajanokan ja Helsingin kauppatorin alueella. Vuotta en muista tarkasti, taisi olla joskus yli 10 vuotta sitten. 

Koko tapahtuma kuvineen ja karttoineen on selkeästi esillä Helsingin kaupungin nettisivustolla. Nyt jälkeenpäin huomaan - olisi kannattanut vilkaissa esittelyä ennakkoon. Sanomalehdestä luin ja radiosta kuulin ja itse menin paikanpäälle vasta torstaina 18 pv, uteliaan kiinnostuneena sekä valmiina yllätyksiin. Suurin yllätys oli se arvokkaan-riehakkaan-iloinen tunnelma, tai ei sekään ollut yllätys kun paikalla oli upeitten alustan nuori innostunut miehistö - yli 3000 purjehtijaa ja hurja määrä kiinnostunutta yleisöä - ihan kaikki hyvällä tuulella ja hymy huulilla, koko ajan.

Pientä valittelua on kuulunut matkustajasatamaan menevien ja muun arkisen liikenteen suunnasta. Kiertotiet ohjattiin selkeästi ja infoa jaettiin - ohjeisiin olisi kannattanut tutustua ja sitten niitä noudattaakin, jos kerran oli Hietaniemen alueelle menossa.

LINKIT tapahtuman sivuille, monella kielellä FI, SV, EN ja RU: 


Pienempiä aluksia ja valkoisena hohtavia telttojen kattoja yläkuvassa. Alla on täystakiloitu Göteborg -niminen laiva Ruotsista. Laivoilla on myös omat kotisivut, linkit niihin löytyvät koko tapahtuman sivuston laivaesittelyn kuvien alta - ehdottomasti kannattaa tutustua niihinkin. 




Ruotsalaisalus Göteborgin kotisivulle linkki tässä:

Eeuropean Tour 2013   Kotisivulla esitellään Göteborg aluksen historiaa, muita matkoja, rakentamista, ja vaikka mitä.
Viereisessä kuvassa näkyy laivan upea peräosa, taidetaan sanoa vanhalla merimieskiellä ahteriksi.

Kivan sanaston löysin muuten netistä sivustossa:
Hoksaa.net, Merisanasto.

Miehistöparaati Bulevardilla oli torstain päätapaus - ainakin minulle.
 Ohjelmassa (linkki) oli paljon muutakin, kuten palkintojenjako, Suomi Iskelmän SM-finaali, Paula Koivuniemen esityksiä illalla - nämä Hietalahden torille rakennetulla PÄÄLAVALLA. Ennen paraatia lavalla oli ohjelmaa jo klo10 lähtien. 

PUISTOLAVA on Sinebrychoffin puistossa, sen ohjelmassa on ja oli (juhla jatkuu kun kirjoitan tätä) paljon nukketetteria, sirkusta ja illansuussa Johanna Rusanen-Kartano lauloi ja laulatti. Eikä siinäkään vielä kaikki, JÄTKÄN LAVALLA Jätkäsaaren puolella hupiohjelmaa oli kymmenestä lähtien iltamyöhään. 

Samanlaista ohjelmaa on ja oli kaikilla kolmella lavalla ja kaikkina neljänä juhlapäivänä ja aamusta iltaan. Koko tapahtumaan oli vapaa pääsy - ohjelmamuutokset olivat mahdollisia. 




Se upea Miehistöparaati alkoi Ruotsalaiselta teatterilta noin klo 15. Onneksi menin paikalle hyvissä ajoin - pelkästään jo miehistöjen kokoontuminen Espan puiston keskikäytävälle oli hauskaa ja mieliinpainuvaa ohjelmaa. Tunnelma ja meininki oli mahtava.

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta johdatti purjehtijat marssille pitkin Bulevardia Hietalahden torin juhlaan.


Paraatin keulassa marssi voittaja-alus Statsraad Lehmkuhlin (linkki) koulutusupseeri Jo Leif Stronen Norjasta (näin kirjoittaa Hesari perjantain lehdessä). 
Koulutusupseeri kertoo menestyksen olevan aluksen 72 purjehdusoppilaan ansiota. Oikealla kuvassa paraatin keula odottelee lähtöä.

Alla Seute Deern II aluksen iloista miehistöä (30 henkilä oli tässä 1936 rakennetussa Ketsissä) Saksasta. 




Venäläisen (linkki) Mir aluksen miehistöä paraatin alussa, ovat pukeutuneet perinteiseen merimiesasuun. Mir - alus on kolmimastoinen, täystakiloitu, rakennettu 1987 ja miehistön määrä on 199 henkeä. Mir on muuten kilpailujohtaja Paul Bishopin valitsema laivasuosikki - Hesarin lukijoille hän antoi kymmenen laivan listan - Mir numerolla 1.


Vanhan periteen merirosvoasuihin pukeutunutta joukkoa Iso-Britanniasta. Heidän aluksensa on (linkki) Pelican of London, vuonna 1948 valmistunut Barkentiin, miehistön koko 36 henkeä.


Meksikosta tulee Cuauhtemoc parkki, se on rakennettu 1982 ja miehistön määrä 276. 
Ilta-Sanomat tarjoaa videon laivasta (linkki) Ilta-Sanomat video, Cuauhtemoc.

Alla vielä pienen St. Iv  (linkki) Sloopin miehistöä, purjelaiva on rakennettu 1990, miehistön määrä on 10 seiloria.


Jos vielä jatkaisin laivojen ja miehistöjen esittelyä - oppisin merenkulun sanastoakin. Kaikki nuo erikoiset sanat kopsasin suoraan netin esittelyistä, eikä minulla ole aavistustakaan mitä ne oikeesti tarkoittavat - vaikka aloin jo arvata. Purjehdukseen osallistui kaikkiaan noin sata alusta, enkä millään jaksanut mennä niistä jokaisen luo - ehkä sitten lauantain Purjeiden paraatiin - ylis sadan aluksen yhteislähtö Helsingistä Riikaa kohti olisi nähtävyys. Lähdön aika on kello 13-17, purjeet nousevat Harmajan majakalla. Paras maakatsomo olisi Suomenlinnan etelä- ja lounaisvalleilla. Upein näky jää näkemättä - ehkä kuitenkin vielä sataman tunnelmiin menen.