torstai 25. huhtikuuta 2019

Kulttuuria kylillä - kierroksella.


Konginkangas - Sumiainen ja Suolahden kautta Jyväskylään.


Keski-Suomen Kylät ry ( http://www.keskisuomenkylat.fi/ ) järjesti tämän hienon kyläkierrossopäivän. Viime Kiirastorstaina lähdimme retkelle pienellä bussilla Jyväskylän Harjukadun tilausajolaiturista, meidät palautettiin samaan paikkaan iltapäivällä klo 16:00.

Kylämatkailu ei voi tulla tuon helpommaksi tai paremmaksi - kaikkineen upea päivä.



 Reimarin tupa Konginkankaalla oli ensimmäinen tutustumiskohde. 
Konginkangas kuuluu nykyisin Äänekoskeen, joten kylän tietoja löytyy myös uuden kunnan kautta, siis toinen linkki Reimarin tupa .


Aluksi kuunneltiin Reimarin tuvan ja Kömin killan toiminnan esittlyjä, välillä laulettiin ja nautittiin mahtavista lausuntaesityksistä (taustalla menossa esitys "Yksinkertainen mies").


Kömin Kilta on vilkkaasti toimiva kotiseutuyhdistys.
Yhdistys esittelee itse toimintaansa parhaiten, paina vaan tuota linkkiä. Tämä kesä täyttyy taas runsaasta ohjelmasta, kuten Mikko Niskanen muistoissa, kyläpäivät, erilaisia retkiä.


Tarjottimellani on maukas keitto, salatteja, perunaa ihanan paistin ja kastikkeen kanssa. Jälkiruuat ja kahvit sitten päälle (sananmukaisestikin muutama läikkä, kun oli niin paljon muuta hauskaa kuunneltavaa ja katseltavaa). Pöytäliina on sitä konginkankaalaisten maalaman kuosin mukaan valmistettua kangasta.


 Konginkankaan kirkko ulkoa ja pari sisäkuva. Kirkko valmistui vuonna 1866 ja sen suunnittelivat ja rakensivat Jaakko Kuorikoski ja poikansa Lauri Heikki Jaakonpoika Kuorikoski.


Sumiaisiin seuraavaksi ja sen Rautionmäen Köyhyydenkylään .
Siellä oli taas paljon nähtävää ja koettavaa.
Ensin menimme museoon. Kuulimme sen syntymisen ja rakentamisen vaiheista, tarinaa olisi kuunnellut ja katsellut kauemminkin - olimme nyt vain yhden päivän retkellä.

Museo on täynnä mielenkiintoista vanhaa esineistöä, on maa- ja metsätöissä käytettyä,
kotiesineitä, leikkikaluja ja vaikka mitä


Köyhyyden kylä on tehty kokonaan kierrätysmateriaaleista - siitä nimi.
Kylässä on täydellinen pihapiiri useine rakennuksineen, on ruokailukatosta, vanhanajan keinua, hirsimökkejä, suuri riihipirtti, savusauna ja korsu. Tiloja voi vuokrata tilaisuuksia ja yöpymistäkin varten ympäri vuoden. Meille tarjottin kahvit leivonnaisineen.








Siisti vanahan ajan ulkohuone, selvästi merkityt N ja M puolet.
Suuren pirtin toinen sisäänkäynti.

Matkamme jatkui Suolehden kautta Jyväskylään. Suolahteen olisi tehtävä oma erillinen retki, niin paljon siellä on nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi Koiviston kylälle perustettiin postikonttori jo vuonna 1786. Koiviston kyläyhdistys kertoo tämän kesän tapahtumista.
Kaikki nämä kylät ovat nykyisin Äänekoskea.

Paljon kuulimme oppaaltamme, joka oli Suomen 14. Virallinen kylähullu, Matti Hämäläinen

Koiviston seuratalo, kuvasin auton ikkunan läpi, siksi omituinen varjo osassa kuvaa.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Viitisen vuotta kestänyt blogitauko on päättymässä !?


Viime kesänä Riikassa kuvattu, minä tuo nojaileva henkilö.


Mikä tauko ja miksi?

- luova tauko tuntuu ajatuksena paremmalta kuin viiden vuoden kirjoittamisen laiskuus.
- otin facebookin vilkkaanpaan käyttöön - ihan yksinkertaisesti - mutta twitter tai instagram yms. eivät oikein innosta, vaikka seuraan niitä silloin tällöin.
- tärkein ja eniten aikaa vievä harrastukseni on sukututkimus ja kaikki siihen liittyvä.


Miten viisi taukovuoteni sujuivat ja mikä on muuttunut?

- elämäni yleensä sujuu niinkuin ennenkin, olen vain viisi vuotta vanhempi, sama rauha ja entiset kujeet - sanoo kait se entinen tyttö!!
- ilokseni huomaan asuvani juuri niin kuin muutolla halusin, paikka on oikea ja kotini kalusteet menivät muutossa suoraan oikeille paikoilleen - ei ole tarvinnut siirrellä eikä vaihdella mitään. 
- matkusteluni on vähentynyt, sukututkimus on lisääntynyt.
- kuntoani hoidan liikkumalla, käyn kuntosalilla yleensä kolme kertaa viikossa, syön tervellisesti (ainakin yritän..), ajattelen asioista myönteisesti (ainakin yritän, joskus se on vaikeaa...)
- tämän Bloggerin käyttö sujuu kangerrellen aluksi, enkä muista mistä kaikesta olen jo täällä kertonut (ehkä joskus luen ne kaikki...), saatan toistella samoja vanhoja juttuja.
- Jyväskylässä on muutoksia, hyviä muutoksia. 


Vapaudenkatu Jyväskylässä, kuvasin 29. maaliskuuta 2019.

Talon seinään on ilmestynyt hieno muraali, taisi olla toissa kesänä. Siellä vasemmalla puolella, puunoksien takana on kotini ja samalla kohdalla tien toisella pulella vasemmalla on entinsen työpaikkani nykyinen toimipiste (ent. Keski-Suomen läänin Maanmittauskonttori on nyt Maanmittauslaitos Jyväskylä), muuttivat sinne Taulumäeltä viime vuonna. 

Vapaudenkadun ja Asemakadun risteys, etualan vanha rakennus on Nikolainkulma,
kuvasin 29. 3.2019.

Jyväskylän paikallisliikenteen autojen nykyinen nimi on LINKKI, ovat iloisen kauniin vihreitä.
Kuvan keskipaikkeilla näkyvä, pitkä uusi talon rakennettiin entisen työpaikkani parkkipaikalle, sen entisen Maanmittaukonttorin edessä olevalle kohdalle. Aikoinaan vaihdoin työpaikkaani vuonna 1982 tuosta rakennuksesta Helsingin Pasilassaan, silloiseen Maanmittashallitukseen.  


Kauppakadulta Sokkarin edessä kuvasin 29.3.2019

Kuvan kävelykadun nimi on Kauppakatu, katu on lämmitetty, eikä se jäädy talvella - oli jo viisi vuotta sitten. Uutta lämmintä katua tulee lisää, on jo työn alla ja pian valmistuu uusittu Väinönkadun osa - Vapaudenkadun ja Yliopistonkadun väli. Se on se katu mille maalattiin kesäisin kauniit kirkkaat räsymatot. Kuva matosta on viimeisessä postauksessa viisi vuotta sitten.