perjantai 31. toukokuuta 2013

Joronjäljillä - Turussa.



Tällä kertaa "joronjäljet" vei Turkuun - GALLERIA JOELLE.

Galleria on Turun Taidegrafikot ry:n galleria - ja yhdistys on alueellinen taiteilijayhdistys, minkä kannattajajäseneksi voi liittyä kuka tahansa taidegrafiikasta kiinnostunut yksityishenkilö tai yhteisö.
Linkki:  Turun Taidegraafikot.ry.n kotisivulle
 ja kalenteriin Näyttelykalenteri 2013.





Juha Joro kutsui taidenäyttelynsä avajaisiin - näin hän kirjoitti kutsussaa: 

Tervetuloa Juha Joron näyttelyn avajaisiin huomenna keskiviikkona 29.5. klo 18-20!
Maiseman anatomiaa -näyttelyn teokset ovat saaneet alkunsa taiteilija Juha Joron luontokokemuksista. Töillä on myös symbolinen merkitys: ne eivät kuvaa jotain tiettyä paikkaa, vaan teos on pikemminkin pelkistynyt idea, esimerkiksi juuri maisemasta tai jostain luontoympäristön yksityiskohdasta.
Joron mukaan teosten mustavalkoinen toteutustapa hiilellä ja tussilla tukee hänen pyrkimyksiään pelkistää ja karsia töistä kaikki epäolennainen.


Mansikkainen kermakakku oli hyvää ja vieraat tervehdittiin ystäviä -
oltiinhan oikeilla joronjäljillä.
Kuvataiteilijat Antero Olin ja Juha Joro.
Avajaisvieraita riitti gallerian sisälle ja ulkopuolelle - kauniissa Suomen kesässä.
Turussa on muutakin kuin taidetta - värikäs kesäinen kauppatori ja laivoja - - 




sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ihania tyttöjä .... kuin kesäperhosia .... ilmestyi.

Taas on se aika vuodesta kun koulut päättyy ja nuoret lentää omille teilleen. Toiset lomalle ja toiset 
työhön. Onnellisia ne, joilla on suunta selvänä - ihan käytännössä eikä vaan aikomuksina - tietysti vielä rutkasti tavotteita ja unelmia varastossa. 

 Me vanhemmat vieraat muisteltiin omia aikojamme, kun silloin joskus "ennen kivikautta" lähdettiin maailmalle. Kuinkahan monta kertaa nämäkin tytöt ovat tarinamme kuunnelleet (aina vaan yhtä kiinnostuneina - kiitos siitä). Oma aikani oli vuonna 1965 - kun valmistuin kartoittajaksi, olin nro. 56. Työpaikka oli valmiina Saksassa, Hampurin rakennustoimiston mittausosastolla. Matkaan lähdin heti koulun päätyttyä.


Ammatteihinsa valmistuneet siskokset, Katja ja Sonja, - iloisina kuuntelemassa omaisten, sukulaisten ja ystävien onnentoivotuksia. Molemmilla on jo työpaikat, ja rutkasti suunnitelmia tulevaisuuteen.

Pikkuveljen, Aksun koulunkäynti jatkuu syksyllä ja vanhimman siskon ura on jo valittuna. 


Kuvassa osa herkkupöydästä, se odottaa vielä koskemattomana. Koko tarjoilu on perheen omaa tekoa. Nuo näyttävimmät osat - ainakin voileipäkakut on isosisko Tanjan valmistamia (herkullista tarjoilua osattiin odottaa - - - on nimittäin ennenkin saatu). 






Lippajärven rannassa Espoossa on asukkaiden käytössä huvimaja, hirsistä ja kivestä (ainakin korkea kivijalka) tehty mökki. Yhteinen soutuvenekin on rannassa, sen käyttöön on säännöt, joita noudatetaan tarkasti. Hyvä rantasaunakin siellä on.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Kauppamatkalla kotinurkissa - Espoossa

Pilvinen, kostea perjantain aamupäivä ja kauppaan olisi lähdettävä - ostamisen tarvetta ei ole. Ruokaa on - eikä muutakaan puutu, mutta hyötyliikunta houkuttaa raikkaassa +15 asteen säässä.

Samaa tuttua reittiä kävelen - samaa mitä kuljin töihin mennessäkin, parinkymmenen vuoden ajan. Ympäristö muuttuu, uutta nähtävää tulee lisää.


Kielot odottavat aurinkoa päästäkseen täyteen loistoonsa. Kukkiva alue on aika suuri - matkani varrella.

Jo aikaisemmin siinä vähän matkan päässä kukkivat valko- ja sinivuokot.

Tuometkin on jo kukassa, tänä aamuna vaan niiden tuoksu ei tunnu. Mutta kun huomenna paistaa aurinko, niin tuoksu alkaa.

Nuo kuvassa näkyvät graniittiset raput vievät pienelle tasanteelle. Se on kiva lepopaikka penkkeineen, näköala on Leppävaaran yli kauas merelle saakka. Vallikallion alue on mäellä - sen kyllä huomaa ja tuntee sitten kaupamatkalta palatessa.


Tässä kuvassa olen ohittanut Läkkitorin (on siinä tori, nyt taas osittain työmaana) ja lähestyn Leppävaaran asemaa. Selloon - ostarille menen rautatien, sen aseman ja maantien alikulun kautta. Tuossa, juuri ennen alikulkua on taas työmaaalue - tekevät uutta tai korjaavat vanhaa kaukolämpöputkistoa.



Ostarin lähellä, juna-aseman alla kuuluu kaunis musiikki jo kauas - paikalla on hyvä akustiikka.

Nyt siinä soitti upea jousikvartetti. Taitavat olla se sama kvartetti Pietarista, jota saamme kuunnella kesäisin, aika useina. Ovat oikeita ammattilaisia - paikalle kertyy aina yleisöä, niinkuin nytkin.



Nyt se vihdoin tuli Selloon - se kauan ja hartaasti odotettu kangaskauppa - Eurokangas tuli.

Marketeissa on kangasosastoja ja sisustuskaupoissa sisustuskankaita ja liinavaatteita, on siellä Marimekkokin. Mutta se tavallinen oikea kangaskauppa puuttui.

Riemastuin niin, että ompelukone ja saumuri on taas kaivettava esille.



Ruokaisat pannuvihannekset - tuo kovan onnen tuote, mistä ehti tulla jo yksi suosikki einekseni. Söin tuota pakastetta jo siitä saakka kun sen ensi kerran kaupassa huomasin. Söin itse ja syötin muille - ja hyvää oli. Laitoin sitä lisukkeeksi moniin ruokiin, sulatettuna laitoin sellaisenaan salaatin sekaan. Kaupasta kannoin sitä kotiin melkein jokaisella kauppareissulla. 
Maijallekin sitä vein.

Viimeisen pussin sisällön sitten hävitin, palautin tyhjän pussin kauppaan ja sain maksun takaisin. Kun niin kovasti tiedotettiin ja varotettiin (tuli teksiviesti ja kirjekin kotiin) - siitä hullunruohon myrkytysvaarasta.

Toivottavasti sitä samaa sekoitusta saadaan pian uudelleen - mutta ilman hullunruohon siemeniä.