perjantai 21. maaliskuuta 2014

Paluumuuttajana - juurille.


Vanhaa kotiviiniä 1970 1960 -luvulta.
Juurillepaluuni onneksi avasimme vanhan pullon kotiviiniä. Vähän se jännitti - miten viini oli kestänyt melkein viidenkymmenen vuoden säilytyksen ja muutaman muuton kaupungista toiseen. Pullon etiketti oli hävinnyt jo vuosia sitten, enkä enää muistanut sen laatua tai tekovuotta. Olikohan se Portviinin tai Madeiran vaiko Sherryn makuista! Näitä kotiviinin makuja meidän marjaviineissä oli, kun niitä isä ja äiti muutamana vuonna tekivät - aikoinaan. Hyvässä kellarissa viinit säilytettiin vaakatasossa, korkit huolellisesti hartsattuina.

Tämä viimeinen viinipullo oli tasan kaksikymmentä (20) vuotta jääkaappissani. Harvakseltaan sitä kääntelin, sakka oli laskeutunut jo pullon reunoille - tiukasti, ei irronnut pienessä hölskyttelyssä. 

Ensimmäinen yö uudessa kodissa, minä ja vanha viini olimme palanneet juurillemme. 
Korkki aukesi ehjänä, tuoksu oli hyvä ja viini kirkasta. 
Tilkka viiniä lasiin - maku on hyvä - Sherryä se on ja säilynyt hyvin.


Muutin sitten takaisin vanhoille juurilleni Jyväskylään. Elämä jatkuu vanhaan malliin - ei tullut muita muutoksia.
Kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja selkeältä ja niin se olikin. Kaikki meni niinkuin olin sen suunnitellut (yhdessä läheisteni kanssa) - vaikka stressasin turhan paljon joka käänteessä. Olihan siinä juurille paluussa työtä, koko talvi siinä meni. 

Piti etsiä, myydä, ostaa, pakata, kierrättää, hävittää, lahjoittaa, tilata ja matkustella ees-taas ja taas purkaa, järjestää, ilmoitella ja tehdä sopimuksia.

Uusi kotini on asettunut kodikkaasti paikoilleen, ja osalla ystävistä ja sukulaisista on nyt pitempi matka käydä kylässä ja toisilla taas on paljon lyhempi matka. 

Vieressä näkymä makuuhuoneeni ikkunasta, auringonousua.



Keittiöni heijastuu eteisen kaapin peilioveen. Keittiön pöytä ja tuolit ovat myös paluumuuttajia, olivat jo lapsuuden kodissa.

Keittiön pöydällä näkyy ruusukimppu, sen ja leivän sekä suolan toi ensimmäinen kyläilijä, Irma P. 
(Maijan ja A.O:n käyntejä ei lasketa, ovat kotiväkeä).