Hyvää ja rauhallista Joulua.

Kuvassa Leppävaaran kirkon kellotornin puoleinen näkymä talvella 2010. Lunta riitti ja luonto oli kauneimmillaan. 

Nyt sataa vettä, Jouluaattona. Se ei haittaa Joulun rauhaa eikä tunnelmaa, jos ei anna sen haitata. Joulustressiäkään ei tule, kun ei anna sille mahdollisuutta tulla. 

Joululaulu. En etsi valtaa loistoa.

"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, 

ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maa." 

Näin alkaa Z. Topeliuksen kirjoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä Joululaulu. Vielä vanhassa, vuonna 1955 painetussa Lauri Parviaisen "Koulun laulukirjassa" laulun nimenä oli Joululaulu. Topelius kirjoitti sanat ruotsiksi vuonna 1887, Sibelius sävelsi sen 1895. Laulun sanoma on aina vaan yhtä ajankohtainen.

Uusi läppärini ei ole retroa!

Kuvassa uusi läppäri, sille laukku ja lahjahuivi.

Nyt hankin jotain muuta kuin retro tyyliä. Samalla hommasin sille laukun, siis kannettavan tietokoneen (sylimikron tai laptopin, siis miten vaan) ostin. Otin kuvankin läppäristä, vaikka kuvan varsinainen kohde näyttää jäävän sivurooliin. Ei haittaa, kone on neliskanttinen, kaikkihan ne on melkein samannäköisiä, tämä on valkoinen ja päällinen metallin tai hopeen värinen, kokoa A4 (hivenen suurempi) ja painaa 2,1 kg.
Ei laukku ole oikeesti noin hohtavan lilan värinen, salamalla kuvaus sen teki. Luonnossa laukku näyttää hohtavan viinin punaiselta, niinkuin tuo verho tuolin vasemmalla puolella tai noin suunnilleen.

Miksi sitten hankin uuden läppärin kun entinen toimii ja on muutenkin kunnossa, ikääkin vasta viisi vuotta. No - se entinen on liian iso ja painava reissuille mukaan otettavaksi, raahattavaa mallia siis. Luulin, etten halunnut uutta tietokonetta matkalle enkä kotiin. Toisin kävi - kun taas kauppareissulla jalat veivät konekauppaan, ... katselemaan!!! Olin jo miettinut kesästä lähtien uutta konetta (pöytä, syli, iPad, vai mikä), tämä ei ollut heräteostos. Sattui sitten hyvä myyjä paikalle, joka osasi, ja halusi esitellä koneita. Eikä ollenkaan ylenkatsonut tyhmiä kyselevää mummelia, kaikenkaikkiaan hyvin kasvatettu nuori. Ostopäätös syntyi sitten helposti, varsinkin kun muistin että läheiset kehottelivat jo ottamaan oman tietsikan reissuille mukaan. Olin vissiin osoittanut pitkästymisen merkkejä, ehkä ikävää seuraakin.

Nyt yritämme tutustua toisiimme, läppärini ja minä. Aloittaminen oli helppoa, piuhat paikoilleen ja sähköt päälle. Sitten vaan tein niinkuin kone neuvoi ja systeemi alkoi toimia. Toimi oikein ja hyvin.

Sitten se alkoi määräillä ja ehdotella kaikenlaist. Laita sitä ja tätä, valitse ja hanki, ootko varma! Minä sitten laitoin ja valitsin mitä olin alunperin ajatellut, kopioin tiedostoja vanhasta uuteen ja testailin tekemääni.
Eihän homma noin helpolla ja sujuvasti käynyt - tietenkään. Oli vaan kiva kirjoittaa noin yksinkertaisesti.

Olen nyt räplännyt läppäreitäni, siis molempia, toista viikkoa. Aina kun pääsin vauhtiin valitsemani homman kanssa, päätti läppäri teettää jotain muuta ja samalla varotteli ettet nyt saa tehdä muuta tai tää menee uusiks. Onnksi en ole hermostuvaa tyyppiä.
Vähän säikähdin kun netissä tietosivut pienenivät melkein puoleen alkuperäisestä. Luulin jo tietsikan haltijoiden huomanneen, ettei toi mummo tartte näin isoa tekstiä, onhan sen molempien silmien kaihit jo leikattu ja silmät OK. Oikeeta nappulaa hakiessa tuli kokeilleeksi suurennuslasitoimintoa. Suureni sivu sitten niin, että koko näytölle mahtui vain muutama sana, eikä näkynyt yhtään nappulaa tai muutakaan vinkkiä miten siitä pääsis pois. Ajan kanssa sain sen luupin hävitettyä ja löysin oikean työkalun virittelyyn.

 Saas nähdä miten kauan tämä tutustumisvaihe kestää, kivaahan tämä on.

Työkuvaa ajalta ennen tietokoneita (piirturit oli jo), joskus
vuonna 1966, siinä syntyy Hampurin karttaan uutta tyyliä.

Joulutunnelmaa Budapestissa

Jouluinen tunnelma Budapestissa on tämän vuoden, 2011 marraskuulta. Joulutorit avataan myös Unkarissa hyvissä ajoin ennen Joulua, ehkä turhan aikaisin. 

No, Unkarissa Joulun alku on vähän eri juttu kuin meillä. Siellä vietetään joulukuun kuudentena Mikulas juhlaa, Pyhän Nikolauksen kunniaksi. Lapset saavat lahjoja viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä ja suomalainen Joulupukki vierailee maassa.

Jouluseimi Pyhän Tapanin tuomiokirkon edessä.

Pyhän Tapanin tuomiokirkko (linkki Wikipediaan), Szent István-bazilika unkariksi ja St. Stephen´s Basilica englanniksi, on Budapestin suurin kirkko. Kirkko on roomalaiskatolinen, sen jouluseimi on tehty unkarilaiseen tyyliin - kaikki on veistetty puusta.

Jolutorin myyntikojuja tuomiokirkon vierellä.

Tuomiokirkon ympärillä oleva tori on tunnelmallinen ja rakennettu väljäksi. Myyntikojujen tarjonta on runsas,   kaikkea käsitöistä ja design tuotteista lähtien kaikenlaiseen suuhun pantavaan saakka.

Tuomiokirkon edustan suuri kuusi on tänä vuonna sininen.

Tämän torin kuuset ovat aitoja oikeita kuusia, niikuin muidenkin näkemieni torien kuuset. Koristelu on runsasta, on ledlamppuja, värikkäitä palloja, nauhoja rusetteina ja roikkuvina, olkikoristeita ja vaikka mitä.

Vörösmarty-aukion suurin kuusi on koristeltu valkoiseksi.

Vörösmarty-aukio on Budapestin ydinkeskustassa ja torin tunnelma sen mukainen. Kävijöitä riittää ostoksille, ruokailuun, ohjelmien katseluun ja kuunteluu tai vaan tunnelmasta nauttimiseen. Taas tuntui, että tämän vuoden tori on paras tähän mennessä, tiedä sitten. Ainakin nyt tuntui kuin järjestäjät olisivat toteuttaneet kaikki kävijöiden toiveet. Paikka on nähtävä ja koettava itse. Nämä kuvat otin aamupäivällä, jolloin ei vielä tungosta. 

Vörösmarty aukion ruokakojuista yksi.

Yksi Vörösmarty-aukion glögipaikoista.

Sukat ja hanskat.



Eihän sukkien ja käsineitten tarvitse olla identtiset.

Niin - eihän sukka- tai lapasparin tarvii olla indenttiset. Ainakaan minun mielestä nyt on niin. Nuokin kuvassa olevat tein omasta päästä, tai lankakerän päästä kun aloitin ja kudoin niin pitkälle, että valmiina oli kaksi sukkaa ja kaksi käsinettä. Lopputulos on ihan hyvä, jos ei välttämättä halua identtistä paria.

 Langan valinta oli helppoa, kun tarjouslankaa oli vain kahta värisekoitusta, valitsin tuon ruskeen ja vihreän väriyhdistelmän. Ajattelin värin sopivan asusteihini, tuohon kuvan veskaan ainakin sopii!

Langan vyötteessä on ohjeita kutojalle:

"Kuullessanne äänen tico tico ja nähdessänne värien karnevaalin, Teidän ei tule pelästyä. Vetäkää henkeä, katsahtakaa ylöspäin kohti lintuja ja antakaa sormienne osallistua sambaan."

Vyötteen kääntöpuolella on perussukan kutomisohja, vilkuilin sitä mutta en noudattanut, annoin mieluummin samban vauhdittaa.

Sukkien kutominen tarttui jotenkin sormiini. Budapestin reissulla tei niitä läjän, samantyyppisestä langasta tico ticon kanssa. Viimeviikolla Jyväskylässä vaihdoin jo sukanmallia, matkin kivan uuden mallin blogitutulta.

Käsineitten kutomista joskus 1950 -luvulla.