perjantai 31. elokuuta 2012

Kotini työtiloja - keittiö ja toimisto.

Esittelyssä on pienen kodin pieni keittiö. Esittelen omaani nyt, kun pikkusisko esitteli jo omansa. Maikun blogissa näkyy yhteisen lapsuudenkotimme muistoja, kuten se kaappi, minkä kaverina olivat nämä tässä kuvassa olevat keittiön pöytä ja tuolit. Maikun keittiöön voi mennä tässä linkissä:  Tervetuloa kyökin puolelle.

Pienen kodin pieni keittiö. Ikkuna on länteen,  vastapäisen talon ikkunoista heijastuu aamuaurinko ja iltapäivästä alkaen se oikea. Luonnonvaloa riittää.

Toimiva on tuo keittiöni, mutta ahdas, varsinkin jos siellä useampi yrittäisi touhuta saman aikaisesti. Kaapit ovat täysiä, tarpeellista tai turhaa. Hella, pieni pakastin (mikrouunin alla), jää- kylmäkaappi yhdistelmä (kuvan oikessa reunassa näkyy vähän) ja kahdella jalalla liikkuva astianpesukone, ovat ne koko koneistus.

Vesipiste, tiskipöytä ja kaapistoa jää kuvassa oikean reunan ulkopuolelle. Työtason alla on paikka -tiskikoneella, sähköiselle. Se on hyvä paikka emännänjatkeelle - keittiötikkaille, parempi kuin sille kävelevälle tiskikoneella. Tiilaa on myös roskien lajitteluun tarkoitetuille eri roskiksille. Energia-, pahvi/kartonki-, bio-, paperi- ja muu kuivajäte kerätään taloyhtiössä erikseen. Lasi-, metalli- ja ongelmajätteen keräyspaikka on ostarilla. Lasin ja metellin sekä patterit vien sinne kauppareissulla, kärryssä kulkevat kevyesti - vähänhän niitä kertyy kun harkitseen minkälaisia valmispakkauksia ostelee.


Perintökaluja roikkuu seinällä tuolla ikkunan vieressä, mikron luona. Siellä on varpuvispilä, sepän takomat sokerisakset ym. Toimiston kuvan kirjahyllyssä näkyy vanha keittiövaaka, kun ei keittiössä ole sille arvoistaan paikkaa.

Vanhat lasipurkit ja pullot on sitten mikä missäkin - ikkunalla, kaapissa tai maljakkona kukille tai asetelmille. Maikku niitä asetelmia on tehnyt täälläkin, yksi muuten näkyy tuossa toimiston kuvassa ja oikealla viereisessä kuvassa. Purkin alla on vanha liina ja taustalla näkyy se keittiövaaka.



Toimisto on olohuoneen nurkkauksessa. Kuvasin toimistoa keittiön pöydän vieressä seisten, tämä on siis näkymä suoraan keittiöstä olohuoneeseen.
Siinä verhojen takana on suuri parveke. Ahdas on toimisto mutta hyvin toimiva, tietokoneet (välillä käytän kahta yhtäaikaa) aina valmiina työhön - sukututkimukseen ja muuhun mukavaan.

Ompeluhuone on makkarin puolella, nykyisin hyvin vähän käytössä - mutta aina valmiina pienen järjestelyn jälkeen.  Saumuri on hyllyssä suojapussissa, ompelukone kaapissa piilossa ja se vanha perintö Singer toimii koristeena ja yöpöytänä.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Muistoja vuodelta 1952 ... aarrearkussani.


Vuoden 1952 kesäolympialaiset pidettiin Helsingissä. Itse kisoista en muista juuri mitään muuta kuin vuosiluvun ... ja sen, että meillä kävi Ameriikan vieraita, sukulaisten naapureita kävi. Valokuvia otettiin, olihan se tärkeä vuosi muistaa, koko Suomi oli odottanut olympialaisia jo niin kauan. Isä kuvasi itselaukaisinta käyttäen, ja pääsi itsekin kuviin.

Muutama dokumentti on sentään jäljellä, ainakin nuo kirjekuoret ovat hyvässä tallessa aarrearkussani. Muistelen, että noita olympialaisten kirjekuoria tehtiin itse (ehkä myytäväksi urheilun hyväksi). Paperiarkit saatiin jostain valmiina, itse ne sitten taiteltiin ja liimattiin kasaan. Ainakin nuo meidän ovat lasten tekemän näköisiä, taiteltu melkein oikein mutta liimaa levitetty ja roiskittu muuallekin kuin pitäisi. Ehkä nuo epäonniset voitiin pitää itse. Näin muistelen, en ole varma.

Kuoriemme päälle on kirjoitettu tyttöjen nimiä, vähän ihmettelin mitä varten. Selvisihän se kun katsoin sisältöä, paperinukkeja vaatekertoineen löyti. Suurin osa nukeista on itse piirrettyjä ja väritettyjä, jokunen painetuista arkeista leikattu ja ainakin yksi naapurin Paulan tekemä (sen muistan varmasti koska ihailin aina hänen piirustus- ja maalaustaitoaan). Mutta nämä meidän omatekoiset, minä ja Maija niitä väsättiin. Nukkien takana näkyy osia vesiväritöistä, harrastettiin jo pienenä uusiokäyttöä ja tuunaamista. Tarvikkeista oli pulaa. Yhdessä me niitä värkättiin, en enää tunnista mitkä on minun ja mitkä Maijan tekemiä, yhteistöitä. Esittelen niitä joskus myöhemmin.

Kuorissa on myös kiiltokuvia, yksi vanha urheiluaiheinenkin (nuo alkukuvan juoksijat). Tiedän, että osa kiiltokuvista oli jo meidän äitillä, ovat jo melkein sata vuotta vanhoja. Vanhimmat kiiltokuvat olivat ja ovat edelleen mieluisimpia, pidin jo pikkulikkana niiten paperin laadusta (siitä miltä ne hyppysissä tuntui) ja kauniista väreistä - olivat aikoinaan jo oikeita aarteita.

Yli vuosi sitten esittelin AARREARKKUANI, vähän sen sisältöäkin. Tuo vanha vaneriaski on se aarrearkku, äitin vanha matkalaukku. Meillä oli kotona niitä kaksi, minulla on nyt se isompi ja pikkusisko Maikulla se pienempi.








Perheen miehille, isälle ja Pentti veljelle hommattiin olympialais aiheiset solmiot. Ne muistan hyvin, olivat kirkkaan värisiä ja hohtavan kiiltäviä ja niitä säilytettiin kauan. Muistelen, että Pentti ne halusi itselleen - sitten myöhemmin.

Viereisessä kuvassa isällä on tuo solmio, tyttäret vierellään. Pelkkä solmiokin olisi tähän riittänyt, mutta jätinpä meidät pikkulikat kuvaan (alkuperäisissä ollaan me kaikki viisi). Ollaan niin söpöjä ja totisia, tukka järjestyksessä, samanlaisissa äitin ompelemissa kukkamekoissa.