sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Viisi kuukautta muuton jälkeen - aatoksia ja tapahtumia.



Juurilleni, Jyväskylään paluusta on kulunut jo noin viitisen kuukautta, nopeesti on aika mennyt. Blogini ylläpito on ollut tauolla - minä en. Ehdin olla jo kaksi kertaa noin kuukauden mittaisella matkallakin (no siellä Unkarissa....) ja viime reissulta palasin puolitoista viikkoa sitten. Hyvältä tuntui tulla kotiin, tähän uuteen. 

Kotini on jo järjestyksessä, tavarat paikoillaa, vaikka ihan kaikkea en ole vielä löytänyt. No - kaikki ajallaan. Parvekekin sai jo uudet kalusteet, pieni pyöreä pöytä ja kaksi pientä ja mukavaa korituolia sinne mahtui. Tuon yläpuolella olevan kuvan (huhtikuun puolessa välissä kuvasin) parvekerivistön yksi osa kuuluu kotiini.

Olivat tehneet Väinönkadulle 120 metriä pitkän räsymaton maalaamalla, oli siinä oikeita sohviakin ollut, kaupunkilaisille avoimen olohuoneen kadulle tekivät - silläaikaa kun olin matkalla. Tapahtuman jälkeen sohvat sai viedä omaan kotiinsa - se kuka ehti, osasi tai jolla oli riskejä kavereita kantajiksi. Taisi kaikille löytyä uusi koti.

Onneksi matto on vielä paikallaan, puhdas on kun vesisade on sitä pessyt. Yksi komea jalkalamppukin jäi koristamaan kadun reunaa. Värit hohtaa vielä kirkkaina, mutta pikkusen on matto jo kulunut. Kadulla ei ole läpiajoliikennettä, vain huolto- ja asukasajo on siinä sallittu. Kuvasin maton sateisena ja viileenä päivänä noin viikko sitten.

Kaupungin ja koko alueen asukkaille tarkoitetut palvelupisteet olen käynyt tarkistamassa jo valmiiksi. Osassa kävin omatoimisesti ja terveyskeskukseen ja näytteenottoon menin pikkusisko Maijan seuraksi - hänen käynnillään. On sitten helpompi mennä paikalle kun tarvetta tulee. Omalääkärin nimenkin kysyin - vaikka unohdin samantien. Onneksi tavallinen vanheneminen ei ole sairaus.



Uutta Jyväskylää suunnitellaan ja kehitetään - tällainen kaikille avoin tilaisuus oli järjestetty kaupungin keskustan Forum -nimisellä ostarilla. Taisivat olla nuoria arkkitehtejä, jotka siellä esittelivät erilaisia ajatuksiaan sekä mallejaan, joihin oli haettu asukkaitten mielipiteitä ja ehdotuksia. Tuo hanke oli Uusi Jyväskylä niminen työpaja, samanlaisia näkyy järjestettävän muissakin kaupungeissa.

Ei siellä kovin montaa tavallisen yleisön edustajaa ollut. Vähän kurjaa kun nyt olisi voinut osallistua mielipiteitten vaihtoon - ja julkisesti. Vissiin sitten mukavampi valittaa jälkeenpäin --- että taas sitä on salassa touhuttu!!!

Pääsiäisenä kuvasin Toivolan Vanhalla Pihalla (Toivolan Vanha Piha ) nuoria noitia. Vaikka sää oli vähän kylmää, oli paikalla kiva ja lämmin tunnelma. 


Vapun aattona oli tavallisen viileää ja tuulista, ilmapallokauppiaita, vapputavaran ja herkkujen myyntikojuja oli kävelykadulla. Jyväskylässä lakitettiin Minna Canthin patsas Kirkkopuistossa.


Vappuna halusin seurata perinteistä vappumarssia, mietin josko tunnelma olisi yhtään samaa kuin muinoin lapsuudessani. Eihän se tietysti ollut sitä samaa, mutta oikea marssi se oli. Väki kokoontui ihan kotini lähellä.  Moottoripyöräpoliisien perässä lähti soittokunta kuorma-auton lavalla, sitten liput ja itse marssijat. Hyvältä näytti, vaikka se soittokunnan piilottaminen kuorma-auton korkeitten lavanreunojen suojaan vähän harmittikin. Ennen soittokunta marssi tai ainakin auton lavalla näkyi komeana joukkona. Ehkä ne lavan reunat piti olla niin korkeat turvallisuus syistä. Tiedä häntä, ei soittaja ennenkään lavalta pudonneet.


Vappuna Jyväskylässä on perinteiseti ollut vanhojen autojen harrastajien kokoontuminen, cruisailun järjestäjänä American Car Club. Satoja komeita autoja ja moottoripyöriä oli taas mukana, yllä kuvassa yksi upea esimerkki. Käveli koko ajoreitin ja pysähtelin katsojien joukkoon siellä täällä.


Kuvataiteella on tärkeä osa elämässäni. Jyväskylän taidemuseot ( Jyväskylän taidemuseo ) Taidemuseo Holvi ja Galleria Ratamo ovat jo tuttuja. Avajaisiin, taiteilijatapaamisiin ja muihinkin tapahtumiin ole jo osallistunut. Holvi on Kauppakadun varrella Kirkkopuiston kupeessa, missä on meneillään Kuutti Lavosen upea retrospektiivinen näyttely.





Grafiikka- ja valokuvakeskus Galleria Ratamo on se paikka mikä ennen oli Jyväskylän Harmoonitehtaalla, nyt se on vahassa Veturitallissa, aseman vieressä. Gallerian lisäksi siellä on grafiikan ja valokuvauksen työtilat, siellä järjestetään koulutusta sekä ammattilaisille että harrastajille. Residenssitoimintaakin on. 


Maaliskuussa näin Ratamossa unkarilaisen tutun taiteilijan István Oroszin hienon ja mielenkiintoisen näyttelyn Piirretty aika. Avajaisten aikaan olin Unkarissa.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Paluumuuttajana - juurille.


Vanhaa kotiviiniä 1970 1960 -luvulta.
Juurillepaluuni onneksi avasimme vanhan pullon kotiviiniä. Vähän se jännitti - miten viini oli kestänyt melkein viidenkymmenen vuoden säilytyksen ja muutaman muuton kaupungista toiseen. Pullon etiketti oli hävinnyt jo vuosia sitten, enkä enää muistanut sen laatua tai tekovuotta. Olikohan se Portviinin tai Madeiran vaiko Sherryn makuista! Näitä kotiviinin makuja meidän marjaviineissä oli, kun niitä isä ja äiti muutamana vuonna tekivät - aikoinaan. Hyvässä kellarissa viinit säilytettiin vaakatasossa, korkit huolellisesti hartsattuina.

Tämä viimeinen viinipullo oli tasan kaksikymmentä (20) vuotta jääkaappissani. Harvakseltaan sitä kääntelin, sakka oli laskeutunut jo pullon reunoille - tiukasti, ei irronnut pienessä hölskyttelyssä. 

Ensimmäinen yö uudessa kodissa, minä ja vanha viini olimme palanneet juurillemme. 
Korkki aukesi ehjänä, tuoksu oli hyvä ja viini kirkasta. 
Tilkka viiniä lasiin - maku on hyvä - Sherryä se on ja säilynyt hyvin.


Muutin sitten takaisin vanhoille juurilleni Jyväskylään. Elämä jatkuu vanhaan malliin - ei tullut muita muutoksia.
Kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja selkeältä ja niin se olikin. Kaikki meni niinkuin olin sen suunnitellut (yhdessä läheisteni kanssa) - vaikka stressasin turhan paljon joka käänteessä. Olihan siinä juurille paluussa työtä, koko talvi siinä meni. 

Piti etsiä, myydä, ostaa, pakata, kierrättää, hävittää, lahjoittaa, tilata ja matkustella ees-taas ja taas purkaa, järjestää, ilmoitella ja tehdä sopimuksia.

Uusi kotini on asettunut kodikkaasti paikoilleen, ja osalla ystävistä ja sukulaisista on nyt pitempi matka käydä kylässä ja toisilla taas on paljon lyhempi matka. 

Vieressä näkymä makuuhuoneeni ikkunasta, auringonousua.



Keittiöni heijastuu eteisen kaapin peilioveen. Keittiön pöytä ja tuolit ovat myös paluumuuttajia, olivat jo lapsuuden kodissa.

Keittiön pöydällä näkyy ruusukimppu, sen ja leivän sekä suolan toi ensimmäinen kyläilijä, Irma P. 
(Maijan ja A.O:n käyntejä ei lasketa, ovat kotiväkeä).


torstai 24. lokakuuta 2013

Budapestin tunnelmia - 23. lokakuuta.

Uusi muistolaatta paljastettiin 23.10.2013
Nap utca 18.
These bullet marks remind us of the revolution and war of independence of 1956.
Set up by Jozsefvarosi Municipality on 23rd October 2013.

- näin tuossa muistotaulussa seisoo englanniksi ja unkariksi, siis
 "nämä luotien jättämät merkit muistuttavat meitä itsenäisyyden vallankumouksesta ja sodasta 1956"
 ja laatta on kaupunginosan hallinnon asettama tänä kansallispäivänä.


Vasemmalla kuvassa vielä odotellaan juhlatilaisuudan alkamista - laatta kuvassa oikealla, vielä valkoisen kankaan peittämänä.

Nap utca on meidän oma "kotikatu" Budapestissa, tärkeä katu meille ja niin tuttu. Kadun ilme on muuttunut vuosien mittaan, taloja on restauroitu ja katua korjattu moneen kertaan. Jäljellä on vielä muitakin luotien merkkaamia rakennuksia. Miksi tämä rekennus valittiin laatan paikaksi - en tiedä.



Unkarin kansallispäivää vietetään lokakuun 23. päivänä, 1956 kansannousun muistoksi - päivää voi sanoa Unkarin itsenäisyyspäiväksi. Aamulla klo 9.00 on juhlallinen lipunnosto, sotilaallisen komeat juhlallisuudet, musiikkia, husaareja ja hevosia. Kansaa jonkin verran paikalla. Tänä vuonna lipunnosto oli siirretty sankasten aukiolle, koska Parlamenttitalon edusta ja ympäristö on rakennustyömaana.

Viereisen kuvan juhla Corvin teatterin edessä alkoi klo 10. kansallislaululla, sitten tuli lausuntaa, kuorolaulua, juhlapuhe (kaupunginosan pormestarin pitämä - tilaisuus on myös Jozsefvarosin kaupunosan juhlaa) jne perinteisellä tavalla. Tälle paikalle on tuotu kukkia ja kynttilöitä jo edellisinä päivinä ja myöhemminkin tuodaan. Paikalla käyvät perheet, koululaisryhmät, vanhat ja nuoret.

Ne varsinaiset suurten ihmismassojen juhlallisuudet ovat myöhemmin päivällä tai iltapäivällä - ja jokainen puolue pitää omansa eri paikoissa. Tänä vuonna kaikki sujui rauhallisesti, ei ollut hulinoita eikä mellakoita - en nähnyt enkä ole kuullut moisista tänä vuonna.



maanantai 30. syyskuuta 2013

Galleria siellä ja toinen täällä.......

Galéria IX, Budapest, Ráday u. 47, rakennuksen alakerrassa.

Kaksi ajankohtaista galleriaa
 - toinen on Joella Turussa ja toinen on Galéria IX Budapestissa.

Molemmat galleriat ovat paikallisten ammattitaiteilijoiden järjestöjen perustamia ja pyörittämiä. Nyt molemmissa on saman romanialaisen taiteilijan näyttely, samaan aikaan.

Molemmissa gallerioissa käyn usein, avajaisissa ja muulloinkin. Nyt olin Budapestissa avajaisissa ja Turussa olin viimeksi toukokuussa.


Unkarin Galéria IX:ssä on Részegh Botondin näyttely.  facebook linkki Botondin näyttelyyn

Turun Joella gallerian näyttelyn taiteilija ovat Mircia Dumitrescu ja Részegh Botond Romaniasta. Printtinäyttely on avoinna 25.9. - 14.10.2013.

 Teoskuvia, tässä linkissä on molempien taiteilijoiden Turun näyttelyn teoskuvia.

Joella galleria, Läntinen Rantakatu 21, Turku.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Uutta - vanhaa - uusvanhaa.


UUTTA 

Uusia kirkkaan sinisiä, matala lattiaisia busseja on paljon liikenteessä jo  monella linjalla. Kuvan busseja esiteltiin autottoman päivän ohjelmassa – joutivat sunnuntaina seisoskelemaan Andrássy útille. Autoja on montaa kokoa, on lyhyttä pätkää ja pitkää haitaribussia, vanjoha on vielä käytössä. 

UUSVANHAA

Kävelevä postilaatikko edustaa uutta ja vanhaa, kuva on laukkakisan viikonlopun tapahtumista. Tätä vanhaa kaunista postilaatikkomallia arvostetaan ja niitä tulee lisää ainakin postitoimistojen kohdille. Corvin ostariinkin on tullut postitoimisto ja siellä laatikko on samaa mallia - siis paikoillaan oleva, mustalla jalustalla seisova.



VANHAA

Alla olevan kuvan hevosvetoinen ”postiauto” oli koeajettavana ja näytillä viikonlopun laukkakisassa ja autottoman päivän viihdykkeenä. Edustaa vanhaa kulttuuria.





UUSVANHAA vai uutta ja vanhaa.

Tupakanpolttoa halutaan ja yritetään vähentää monilla tavoilla. Kun järki ja terveydellisiin syihin vetoaminen ei ole auttanut on lähdetty kieltojen teille. Suomessa tupakat laitettiin piiloon ja täällä Unkarissa kauppapaikat laitettiin piiloon – tai vähennettiin ja mainokset poistettiin.
 Sanotaan EU:n niin määränneen - ja rajoittaahan myyntiä piti.


Lisenssin saaneet tai hankkineet kioskit tunnistaa ruskeesta logostaan. Sen punaisen renkaan sisällä oleva  numero 18 tarkoittaa, ettei alle 18 vuotiailla ole pääsyä tuon ovan sisäpuolelle. Myydäänkö noissa kaupoissa muutakin, en tiedä. Tässä Corvin setánylla olevassa kaupasssa näkyy ikkunat täytetyn vesipulloilla, ja mainoksissa näkyy olevan jäätelön ja muidenkin pullojen kuvia. 
Tupakkamainoksia ei näy eikä kaupan sisälle näy. 
On vähän niinkuin ennenmuinoin - nuo kaikki vanhat kioskit ovat vielä mielissä, vanasta sos. ajasta.

Unkarissa tupakat tulee nyt ostaa noista uusista kansallisista tupakkakaupoista. Heinäkuun alusta lähtien on myynti lopetettu muualta paitsi Nemzeti Dohánybolt'sta. Kauppoja näyttää olevan paljon, ainakin Budapestin keskustassa kulkiessa on kauppa näkösällä melkein aina.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Ei päätä - ei häntää, nyt on päätä ja häntää.


Viikonlopulla oli Budapestin Sankartenaukiolla kuudennet Unkarin kansalliset laukkakisat (Nemzeti Vágta). Useimmissa niistä olen ollut paikalla - kerta kerralta kisat paranevat ja monipuolistuvat (tässä blogissa oli juttua aiemminkin).

Alkukuvasta näkyy miten hankalaa nopeesti kiitävien hevosten kuvaaminen on - onnistuin useissa häntä- ja turpakuvissa. Muutaman kerran sain kokonaisen hevosenkin kuvattua.


Varsinaiseen laukkakisaan Unkari on valmistautunut kilpailemalla ympäri maata. Alueitten parhat ratsastajat hevosineen on karsittu kesän aikana ja täällä pääkaupungin tärkeimmällä aukiolla karsittin lisää ja pidettiin loppukilpailu. Meille jokainen hevonen ja ratsastaja olivat suosikkeja, enkä edes tiedä kuka tuon kuvan kilpailija on ja mistä hän tulee. Pääpalkinnon voitti ratsukko Bajasta, muistan sen kun paikka on tuttu ja monasti olen käynytkin siellä.


Kansallisen kisan liäksi kilpailtiin kahdessa kansainvälisessä lähdössä. Oli veteraanien, nuorten, husaarien, valjakkojen ja monien muiden ryhmien näytösluontoisia kilpailuja.


Viereisessä kuvassa eksoottinen ratsastaja Katarista, joka voitti kansainvälisen osuuden.

Katseltavaa riitti, kun jokainen lähtö esiteltiin husaarien ryhmän johdattamana, ja kaikki voittajat. Sankarten aukion keskiosa oli avoin yleisölle - ja vielä maksutta paras katselupaikka. Portit keskustaan avattiin kahden kisakierroksen jälkeen kun laukkarataa kunnostettiin (tasattii, kasteltiin ja tarkastettiin). Rata oli  varmistettu hevosille turvalliseksi ja sopivaksi.

Mikä lie voittajasuosikki tuossa alapuolen kuvassa - ikääntynyt neito on onnistunut husaarien kiinniotossa. Pääsivät kuitenkin naureskellen karkuun.


Musiikki on aina paikalla Unkarissa - elävä ja hyvin soitettu musiikki, usein vanha perinteinen kansanmusiikkia. Viereinen porukka oli monista soittajien ja laulajien ryhmisä, jotka viihdyttivät ruokailijoita ravintoloitten alueella.

Alla on yhden grillin nimitaulu. Suomalaisen silmissä saattaisi nimi vierottaa asiakkaita, ei ollut syytä huoleen. Jonot tämänkin paikan edessä kertoivat muuta.



Samaan aikaan oli koko Andrássy út (Wikipedia linkki) suljettu autoliikenteeltä, oli autoton päivä sunnuntaina ja EUn yhteinen liikkujan viikko. Suuren bulevardin Tonavan puoleinen osa (rajan Oktogon aukio) oli täynnä teatteri- ja musiikkiesityksiä, oli ajanvietettä lapsille ja aikuisille ja Sankartenaukiolle päin oli aluksi liikenne- ja leikkipuistoja, koripallon heittoa, uusien ja vanhojen bussien esittelyä, ruoka ja juomapaikkoja sekä tietysti Unkarin alueitten esittelyja ja ihan vaikka mitä.



tiistai 17. syyskuuta 2013

Suomalainen ryijy - peitosta tauluksi.


Ryijy Elää. 
A Ryijy Élö Hagyománya. 
The Ryijy Lives On. 

Upea, suomalaisen kulttuurin - taiteen - käsityön - muotoilun näyttely on hienossa paikassa. Suomalaisen ryijyn tarinaa vuodesta 1707 lähtien, nykypäivään saakka on esille Budapestin Kansatieteellisessä museossa (Néprajzi Múzseum).

Yksityisen keräilijän, Tuomas Sopasen  ryijykokoelman osa on esillä ainakin tammikuun 5. päivään 2014.

Tuomas Sopanen, Ryijy Elää
Mies ja 280 ryijyä   artikkeli Helsinginsanomissa

Aikamoinen onni oli, kun pääsin paikalle Tuomas Sopasen itsensä esittelemään tilaisuuteen. Hän kertoin ryijyinnostuksensa synnystä, kokoelmansa karttumisesta ja tietysti suomalaisen ryijyn ja tämän näyttelyn tarinaa. Museossa on esillä noin kolmas osa hänen kokoelmastaan (katalogin valmistumisen aikaan koossa on 361 ryijyä).

Alkujaan ryijyjen kutominen oli tavallista kansaperinnettä, ryijyt valmistettiin käyttöä varten, peitoiksi. Voi vaan kuvitella miten ikäviksi karhujen tai muiden eläinten taljat kävivät käytössä - peittoina - kun ne helpostit kovettuivat koppuroiksi. Tiedä sitten, miten taljat oli käsitelty nylkemisen jälkeen... Nykyiset ryijyt voivat olla edelleen peittoja, mattoja, tyynyjä, koristeita seinillä tai lattioilla, jopa kehystettyjä tauluja.


Hyvä ja kaunis näyttelykatalogi kertoon suomalaisen ryijyn tarinaa sekä ryjykokoelman kerääjän omaa tarinaa (unkariksi ja englanniksi). Julkaisu on Tuomas Sopasen ja Méprajzi Múzeumin tekemä, tukijoinaan Unkarin Emberi Eröforrások Ministérium ja Suomesta Alfred Kordelinin säätiö.

Kannen värikkään ryijyn, Etyde II, on suunnitellut ja kutonut Katri Haahti (1957 - ). Pienen taulun näköinen ja kokoinen ryijy on vuodelta 2005 ja kokoa 14 x 13 cm.


Yllä kuvassa luettelon aukeama, sivut 44 ja 45:
-  Vasemman sivun kuva esittään monikehyksistä hääryijyä vuodelta 1787, sen koko on 176 x 149 cm.
-  Oikealla on näyttelyn vanhin ryijy, hääryijy vuodelta 1707, sen koko on 181 x 131 cm, ikä on arviotu toiseksi vanhimmaksi suomalaiseksi ryijyksi. Ennen 1750 tehtyjä ryijyjä on vain muutamia, aika oli köyhää ja ryijyt käytettiin loppuun. Myös muiden vanhimpien ryijyjen iänmääritys on hankalaa kun vertailukohteita ei ole.


Luettelon sivulla 72 on näyttelyn suurimpia ryijyjä, jotka edustavat 1900-luvun alun suunnittelua: 
  • Vasemmassa reunassa on Väinö Blomstedtin (1871-1947) suunnittelema Hevoset ryijy. Valmistettu 1900-luvun alussa, luultavasti Suomen Käsityön Ystävien tekemä, kooltaan se on 360 x 190 cm.
  • Seuraavana on Jugend tyylinen penkkiryijy, suunniteltu ja valmistettu noin 1909, koko on 430 x 191 cm. Ryijy oli Suomi vakuutusyhtiölle Armas Lindgrenin vuonna 1909 suunnittelemissa ja kalustamissa tiloissa, todennäköisesti on ryijykin häneltä.
  • Jugend tyylinen penkkiryijy 1900-luvun alusta, kokoa 345 x 188 cm. Suunnittelija oli todennäköisesti Emma Salzman.


Sivulla 77 (vasemmalla) on Impi Sotavallan suunnittelema pieni (76 x 70 cm) Väre niminen ryijy, 1930 -luvun alkussa.

Tämä ryijy muistuttaa kovasti meillä kotona olevaa pientä savi- tai keramiikka vaasia - ainakin tästä ryijymallista sen vaasi tuli mieleeni. Onkohan tuo vaasi Impi Sotavallan – vai tekikikö mielikuvani tepposen.



Luettelon ja koko näyttelyn jokainen ryijy ansaitsisi tulla esitellyksi erikseen. Pelkästään tämän näyttelyn takia kannattaisi tehdä lyhyt vierailu Budapestiin. 






Parlamenttitalon aukiolla ja sitä ympäröivillä kaduilla on suuri työmaa,
raitikka No 2 ei nyt kulje tässä.
Kansatieteen museo on Budapestin parhaiten tunnetulla paikalla, Parlamenttitaloa vastapäätä. Tavallisesti sinne on helppo päästä, museon ja Parlamentin välissä on raitiotielinjan nro 2 pysäkki. Nyt museoon pääsy ei olekaan ihan niin helppoa – se koko alue ja ne ratikkakiskot on suuren mylläyksen kohteena (työmaa alkoi jo keväällä ja päättyy – ken tietää). Koko alue on suurta työmaata, mutta jalankulkijoille on hyvät väylät.