maanantai 17. tammikuuta 2011

Blue Monday can be green... vai!


Tänään tuntuu olevan "blue monday" siellä sun täällä. Sama on ollut minullakin tunnelma. Jos vaikka värin muuttaminen auttaisi, ajattelin ja kuvasin Maikun tekemiä koruja. Eivätkä nuo värit täysin onnistuneet, korujenkin kuvista jäi jotain pois, ovat hehkuvampia - oikeesti. Se siitä, on harjoiteltava kuvausta ja kuvankäsittelyä. Korut ovat Maikun käsialaa ja huivi Unkarista.

Alakuvassa Maikun tekemät korvikset omatekoisen kesämekkoni päällä. Korvikset tulivat esille melkein oikein, mutta mekkokankaan vihreä haalistui, kankaan pohjavärin pitäisi olla musta, kun sitten sininen on oikeaa sävyä - siis takaisin blue monday tunnelmaan.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pikku Maikku, olisko 3 v.


Tämä taitaa olla kaikkein varhaisin kuva mitä Maikusta löytyy. Eikö ole suloinen, Maija on ruskeeksi paahtunut, tukka kiiltää ja pikku käsi pitää tukea vaarin polvesta. Kuva otettu maalla mummolassa, joskus muinoin (ehkä kuvausaika vielä löytyy). Samassa kuvassa on äitin puoleinen serkussarja, me muutkin ollaan yhtä hellyttäviä ja juhlatamineisiin sonnustautuneita.

Meillä Maijan kaa on samanlaiset äitin ompelemat mekot (tuohon aikaan, heti sotien jälkeen, ei kangasta kaupasta saanut, eikä meillä montaa mekkoa vielä edes ollut). Muistan mekot vielä oikein hyvin. Raitojen värit ovat hyvin maanläheisiä, erisävyistä ruskeaa, vihreää ja punaista sekä vähän valkoista. Nuo kaulukset ja hihojen yksiväriset osat ovat lämpimän sävyn suklaanruskeaa!!!! Samaa värimaailmaa kuin tämän blogin taistavärit, nyt.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Hiihtoelganssia vuodelta 1977.


Osattiin sitä ennenkin, kerrospukeutumista ja värien yhdistelyä. Huomaa hiihtäjänä esiintyvän mallin puna-musta-beige-terracotta eleganssi ja asua järjestävän ystävän valko-kelta-vihreä asuyhdistelmä. Kuvan tapahtuma on työpaikkani koulutus- ja ulkoilupäivä. Mallina on Pirkko, hmmm minä.

Asukokonaisuuteni on omaa tekoa (ja suunnittelua heh - heh). Lyhyt jakku on puuvillaa, toppakangasta, sen vuori mustaa vuorikangasta. Resorit itse kudotut, taskutkin jakussa on. Varmaan olen kiertoon laittanut, olisi  muuten käypää muotia tänäänkin.
Pulloveri, en halua sanoa villapusero kun se ei taínnut olla villaa. Materiaalin ostin kilohintaan epämääräisinä paloina, leikkasin oikeaan kokoon ja ompelin tavallisella onpelukoneella (ei ollut vielä saumuria silloin).
Samettihousut on ihan tavalliset liehulahkeiset, nekin omaa tekoa.
Päähä sidottu huivi mustaa pitsineuletta, omakutoinen pehmeästä langasta, kuten lapaset. Samasta langasta ja pitsimallista tein muuten pitkät sukat (taitaa olla kuva jossain...).
Hiihtosukat ja monojen nauhat ovat sävy-sävyyn, sukat omatekoiset.
Huomaa myös piilarit, ei siis näy silmälaseja.
Hiihtimet, sukset ja sauvat on vanhaa hyvää puumallia.


Yksinäiset asunnot - ovatko ne yksin??

Toisen kodissa on kiva olla yksin vieraana tai kotihengettärenä. Tällaista "vieraissa olemista" sattuu meillä aika usein, eikä niitä tyhjillään olevia koteja ole, tarkoitan ettei joutilaita asuntoja meillä ole. Siis kun joku porukasta on reissussa tai muuten vaan pois vakkariasunnostaan, tarvitaa kotimiestä tai -naista, kukkien kastelijaa, postin tarkistajaa tai muuteen vaan jotain "kotitonttua" ja uskottua. Hyvät, ihanat naapurit ja ystävät ovat arvokkaita ja tärkeitä. Mitä ja missä me olisimmekaan ilman heitä.

Asuntomme ovat harvoin yksin, luukut eivät ole yksinäisiä, tai oikeastaan harrastamme varsinaista kämppäkierrätystä. Eläkeläisenä on kiva ja helppokin vaihdella koteja ja mökkejä. Niitä (ystävien, perheen, omia) nyt on sattunut kertymään sinne tänne ja niissä asutaan silloin tällöin. Osa on jo jäänyt menneisyyteen, niinkuin tuo yläkuvassa näkyvä pikkumökki. Se on rakennettu joskus 1940 -50 luvulla, en muista. Sitä asuttiin, se oli kesäisin meidän nukkumapaikka, välillä se oli koulu tai teatteri, sitä siivottiin perusteellisesti monta kertaa kesässä.



Tässä kuvassa on lumilapio valmiina, jos joku mökkiin haluaisi kaivella tiensä. Tuolloin lumilapiot oli tehty puusta, vanerinen lapio-osan kärki oli vahvistettu pellillä. Pakkaslumen lapiointi sujuin näillä hyvin, märkä lumi tarttui lapioon, oli raskasta.










On muistettava ja hyvä tietää, että asunto ei välttämättä ole yksin, jos ovea ei avata, tai jos valo näkyy se ei merkitse että kotona ollaan. Nykytekniikka on kivaa, merkkisoitot ja/tai ilmoitukset kännykällä ovat tätä päivää.
Ja naapurit tietää. Kaikkea voi sattua. Niinkuin kerran, kun yksi meistä oli naapurille tuntematon. Kaiken huomaava ja vikkelästi reagoiva naapuri hälytti poliisit paikalle kun oli huomannut vieraan henkilön menevän asuntoon.

Ylimmässä kuvassa näette myös 1970 -luvun muotia. Omaa suunnittelua ja valmistamista. Punaisen mokkatakin tein vanhasta alennusmyynti hankinnasta (hups - olis tullu pitkä sana), purin sen ja muotoilin uudelleen kokonaan. Hameeseen tarvitsin muistaakseni kahdet vanhat, kuluneet farkut. Hameen muuten tein jo USAssa asuessani. Katseltiin sitä pitkään sielläkin, saati sitten täällä -70 luvulla. Kampaus on punaista afro -mallia ja kengät korkeapohjaiset (plattform!?) beigen väriset (ei näy tässä hyvin, mutta muistan).

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Matka mökille lähestyy.

Siis matka mökille tarkoittaa kohdallani kahden tunnin matkaa lentokoneella Hesasta Budapestiin. Mökki sanan paikalla voisi olla "kakkos asunto" tai "Unkarin koti" tai "kaupunkiasunto" tai "piilopaikka" tai "lomakoti" - tuo nyt ei enää pidä paikkaansa koska lomalla ei olla eläkkeellä ollessa. Luulen niin tai se nyt on käsitykseni. Lähden sinne siis ensiviikolla ja takaisin koti Suomeen tulen kuukauden päästä.

Budapestia ja mökkini ympäristöä olen esitellyt blogissani jo aikaisemmin (ja Maijan monenmoista murua -blogissa, asiaa löytyy muuallakin taiteen lomassa). Nyt on sitten itse asunnon ja huoneitten vuoro. Asunto on siis ihan tavallinen ja suurimmaksi osaksi omatoimisesti rempattu. Mööpeleitä on saatu kämpän entiseltä omistajalta, osaa kannettu itse kaupasta kotiin, osan toi kaupan auto. Olisipa saatu kuvia siitä kun kannoimme Anteron kassa keittiön pöytää pitkin Jozsefvarosin katuja tai kun tungimme taitettavan vierassängyn kanssa ratikkaan.

Rappukäytävästä eteiseen, tämä näkyy.



Yksi makuuhuone ja ranskalainen parveke.




Keittiöstä eteiseen, selän takan ikkuna.

Hämärä kuva olohuoneesta, näkyy vai ikkunanpuoleinen osa, kuva on jo vuodelta 2004, mutta suunnilleen samalta näyttää edelleen. Nämä kuvat ovat eri vuosilta, osa useita vuosia vanhoja ja osa tuoreita.

Näkymä keittiön ovalta Maijan makkarin suuntaan, WC ja kylppäri jäävät kuvan ulkopuolelle, oikealle. Kolmas makkari on edessä näkyvän seinän takana, huoneiden välissä on seinällinen kaappeja, ovet molempiin huoneisiin. Jääkaappipakastin ei sovi pieneen keittiöön, se on eteisaulassa (kuvan ulkopuolella vasemmalla, siis tämä apupöytä on jääkaapin edessä).

 Yhtä makuuhuoneista on pidetty työhuoneena, täällä kun tehdään taidetta ammatti- ja harrastusmielessä. Ompelukone surisee olkkarin pöydällä ja muita askareita siirrellään huoneesta toiseen, riippuen kulloisesta valon ja tilan tarpeesta, tai sitten tekijöiden määrästä.


"Józsefváros VI", akvatinta vuodelta 2003, tekijä on Antero Olin. Teoksen näkymä on olohuoneen Tonavan puoleisesta ikkunasta, niinkuin taiteilija sen näki. Unkarin taidegrafikoiden erinomaisen hyvin varustettu työhuone on lähellä, kävelymatkan päässä.


tiistai 11. tammikuuta 2011

Viestittiin sitä ennenkin.

Joskus ihmettelen, että  miten me pärjättiin yhteydenpidossa ennen---- kun ei ollut kännyköitä, e-mailia, facebookia, skypee ja muita netin ihmeitä. Meitä on muitakin sisaruksia ja kaveruksia kuin me mun systerin kaa, jotka mailaa, chattaa, skypettää ja hmm.... soittaakin puhelimella alvariisa, ja välillä kaikkea yht'aikaa ja vielä yksityisesti ja/tai julkisesti. Jaa.... paperi, kynä ja postin - itellan -  palvelut oli unohtua.

Kirjeet ja kortit saattoivat olla pekkää hauskaa hömpötystä. Oikeastaan ennen oltiin hurjan luovia, ainakin Maija oli - pelkän paperin, kynän ja ideoiden avulla. Yllä ja alla näkyvä kortti on niitä hauskoja yllätyksiä joita sain aika ajoin pikkusiskoltani. Onneksi olen säilyttänyt niitä. Usein pääkopassani löi tyhjää (sanovat joskus tosikoksi) kun jouduin miettimään - mistä nyt on kysymys!!! Tuo kortti tässä on onnittelu kynttilänpäivän kunniaksi, 6.2.1966. Sen lukeminen nyt tietsikan näytöllä edellyttää notkeutta ja kekseliäisyyttä, korttia on helpompi käännellä käsissään. Kortin teksteissä on huomattava myös sanojen selvennykset, etten vaan ymmärtäisi asioita väärin ja loukkaantuisi - heh, heh. Enhän minä loukkaantunut koskaan.......... en vieläkään.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Siskokset maailmalla Saksassa.


Maija ja Pirkko Wiesbadenissa, syyskuu 1965.
 Tuo kuva on otettu Wiesbadenin vanhalla portilla 26.9.1965. Tiedot olin oikei kirjoittanut kuvan taa... Olin ensimmäisellä käynnillä Maijan luona. Asuin silloin, kesäkuun alusta lähtien Hampurissa. Maija oli puhunut myös jotain maailmalle lähdöstä, mutta ei vielä mitään ihan varmaa, kunnes yhtenä päivänä sain kortin Wiesbadenista, että "täällä ollaan". Viikonloppumatka junalla, lomaa en tietenkään vielä saanut uudesta työpaikastani, en luultavasti kehdannut kysyäkään.

Muotiasiaa.... blogia: Maijalla (19 v) tumma pitkä tukka, musta nahkajakku, musta käsilaukku.. vai oisko ollu muuta väriä, hameen väriä en muista mutta jos minun tekmä niin turkoosi.... mitenkähän oli. Pirkolla (21 v) tumma lyhyt suora tukka, silmälasien kehykset kullanväriset (ei vielä piilareita), lehmuksenvihreä sadetakki, sammalenvihreä villapusero ja hame.

Luminen ja kylmä oli talvi 1966.

Pirkko Jyväskylän kotipihan lumikinoksessa, maalis- huhtikussa 1966.
Uusi jääkausi uhkaa Pohjois-Euroopaa ja Pakkasennätyksiä rikottiin eilen Keski-Suomessa ja muuallakin, näin kirjoitti Keskisuomalainen 5.1.1966. Jyväskylän lähellä Luonnetjärven säähavaintoasemalla oli mitattu -30,9 astetta pakkasta ja Ähtärissä -31,4. Yllä olevassa kuvassa näkyy sataneen lumen määrä. Sitä on aika paljon. Kuvan perusteella pakkanen on laskenut jo kolmikymppisestä.

Olin lomalla kotona, tarkkaa aikaa en muista. Tulin Saksan Hampurista ensin junalla Tukholmaan, sitten laivalla Turkuun ja junalla Jyväskylään ja muutaman viikon päästä takaisin samaa reittiä. Pelkkään matkaamiseen meni iso osa lomasta. Muistelen, että jäätilanteen kanssa oli jotain ongelmia, joudun siirtämään lomaani myöhemmäksi kun laivojen kulku oli poikki jonkin aikaa, vai olikohan ensin lakko ja sitten jäätä .... vai miten se oli!!!!!!  Pitäisi kait selvittää tuokin asia, kun olen innostunut kaikesta muusta tutkimisesta, esim. sukututkimuksesta. Yllä oleva KSLMn tieto on lehtileikkeenä kuvien kanssa, joissa ei tietenkään ole päivämääriä. Riittää sitten eläkeläiselle harrastusta... hmmm.





torstai 6. tammikuuta 2011

Luminen talvi Espoossa.


Kuvassa on joulukuun 19 päivän näkymä maakuuhuoneen ikkunassa. Lumikasa kasvoi vielä tuostakin, sitten se putosi pois. Keittiön ikkunan ulkopuolelle kertyi parikymmensenttinen kinos. Tänä talvena on lunta riittänyt etelässä enemmän kuin muualla Suomessa. Olemme saaneet nauttia oikeasta talvesta, sellaisesta mitä talvet lapsuuden Keski-Suomessa olivat.

Tässä joulukuun 19. iltapäivän hämärän tunnelmaa. Lunta on kertynyt tuosta lisää. Lumentulo ei ole ollut ongelma täällä asuville. Ehkä autojen puhdistus lumesta tai kaivelu kinoksista ei ole aamuisin mukavaa. En ole kuullut valituksia tällä alueella, missä on väljää ja tiet yleensä aurattuja jo aikaisin. Tilanne ei ole sama aina joka paikassa, esim. Helsingin keskusta. Meillä huoltöyhtiö auraa pihan aikaisin aamulla ja talon asukkaat osallistuvat lumitöihin siistimällä aurausjälkiä ja puhdistamalla pihan polut, portaat ja ovien edustat. Pakkaslumi on kevyttä käsitellä. Ja työtä on tehty jatkuvasti, päivittäin. Kunto nousee, kotona oleville on hauskaa tekemistä, naapureihin helpompi tutustua työn touhussa (Suomessa kun ei yleensä puhuta ihmisille jos ei ole asiaa, ei aina edes tervehditä!! Arvostetaan yksityisyyttä - tämä ei välttämättä ole tilanne meidän talossa tai oma mielipiteeni - voihan sitä puhua vaikka arvostaakin omaa ja muitten yksityisyyttä.). Viime talvesta otettiin oppia ja hankittiin lumilapioita, kolia ja luutia jokaiseen rappuun.



sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Ameriikkaan menijöitä.

Maija lähdössä Ameriikkaan tasan 40 vuotta sitten.
Maailmaa kiertäminen kun tuntuu olevan meillä sukuvikana, sekä isän että äidin puolelta. Pitihän Maijankin lähteä isän synnyimaahan, minä siellä jo olin. Tähän aikaan Pentti veljemme asui perheineen Italiassa.

Meillä on näitä valokuvia runsaasti, koska isä harrasti valokuvausta tai oli oikeastaan osa-ammattilainen (joten tekijänoikeudet kunnossa). Tämäkin yläpuolelle oleva kuva on isän ottama kotipihalla Jyväskylän Kypärämäen Koivukadulla, aamulla tammikuun 4. pävivänä 1971. Mikäli hatarat muistiinpanoni pitävät paikkansa, Maijan lähtöpäivä kotoa voi olla kolmas päivä. Lunta näkyi olevan huomatavasti vähemmän kuin nyt, vuonna 2011. Eikä näytä olevan pakkastakaan paljoa.

Pirkko ja Maija New Yorkissa Kennedyn lentoketällä 5.1.1971.
Lentokeella matkaaminen oli mukavampaa ja nopeampaa kuin aikoinaan tehdyt laivamatkat. Ameriikkaan mentiin enne pysyvästi. Oma tarkoitukseni oli mennä joksikin aikaa ja Maija tuli vuodeksi. Tuon joksikin aikaa  muistan määritelleeni kolmeksi vuodeksi. Se kun oli kerrottava viranomaisille maahan tullessa (minulla oli oikea ja laillinen emigranttiviisumi). Oma oloni venyi yli kaksinkertaiseksi ja Maijan jäi vähän alle vuodeksi.

Maijan vastaanottokomiteaan kuului lisäkseni ystäväperheen äiti Carla. Vastaanotto on liioitellusti sanottu, koska Maija istui jo kaikessa rauhassa lentokentällä kapsäkkinsä päällä ja odotti meitä. Olimme siis reilusti myöhässä. Oli viissiin liikenneongelmia, en enää muista. Maijalla taas aika oli kulunut rattoisasti kun oli tavannut tutun, oman pomonsa Suomesta, juuri jättämältään työpaikalta.

Matkatavaroitten määrä ei ollut kummoinen. Yksi matkalaukku ja isompi veska riittivät. Kennedyn kentän kuvassa, Maijan kapsäkin päällä oleva musta käsilaukku on  minun. Huomaa myös 40 vuotta vanhaa muotia, on siis vanhempaa kuin "kasari" muoti, miksiköhän sitä 70 -luvun muotia sanottaisiin?! Päälläni oleva vihreä viitta on omatekoinen luomus ja tehty jo 60 -luvulla.

Pirkko lähtee Amerikkaan 22.4.1968.
Samasta pihasta lähdin minäki yhden matkalaukun kanssa. Päälläni vihreä viitta ja Marimekon kankaasta tekemäni mekko (en muista kankaan nimeä).