Leila ja Pirkko kerrostalon ikkunalla, kesäkuussa 1963. |
Miten ja mistä koululaiset löytivät palkalliset kesätyönsä - silloin ennen, 50 vuotta sitten. Palkatonta tai sitä tavallista kotityötä oli meillä useimmilla kotonaan tai naapurissa.
Tarjolla oli yleensä ulkotöitä, puistojen hoitoa, puutarhoissa ja pelloilla kitkemistä, harventamista tai pakkaamista, tukinuittoa (Jyväskylässä Vaajakoskella silloin vielä, tyttöjäkin ottivat), ehkä jotain siistiä sisätyötäkin oli saatavilla. En muista enää. Voi olla, että nuo ulkotyöt olikin niitä toivotuimpia, oltiinhan sitä taas istuttu pitkä talvi sisällä.
Päätimme naapurin Leilan kanssa etsiä työtä rakennustyömailta. Niissä koululaisten palkat olivat samat kuin aikuisilla - noin suunnilleen ainakin. Raskas ja luultavasti likainenkin työ ei meitä pelottanut. Eikä osattu aristella rakennustyömaan ilmapiiriäkään.
Lähdettiin kiertelemään työmaita - esittäytyen ja töitä kysellen, 17 - 18 vuotiaat tytöt. Kahtena kesänä sitten oltiin rakennuksilla siivoojina ja hanslankareina, kaksi kuukautta molempina kesinä 1962 ja -63.
Työpäivät oli pitkiä, lauantaisinkin tehtiin töitä, jos nyt muistan oikein ja palkka maksettiin ruskeessa tilipussissa kerran viikossa. Työmatka oli noin 3 - 4 km, se käveltiin tai pyöräiltiin. Ekakesän raksa Jyväskylän Viitaniemessä oli lähempänä kotia. Toinen oli kauempana, Puistokadulla. Eväät meillä oli mukana, kun työmaaparakissa sai vain kahvia, pullaa ja muuta sen sorttista, ei ollut varsinaista ruokalaa. Hyvin jaksoimme ja meitä kohdeltiin hyvin, tuhmien puhumista ja kiroiluakin vältettiin meidän kuullen.
Vähän hirvittää tuo ikkunapokien puhdistuksen kuva - kuva ylhäällä. Taidamme olla kolmannen tai neljännen kerroksen ikkunan kimpussa. Ei meitä huimannut eikä pelottanut, varovaisia oltiin. Ikkunanpokat oli puuta ja ne oli puhdistettava rappauksen jämistä ja pölystä ennen lasitusta. Olimme lasittajan ja kaakeloijan apulaisina, teimme muutakin yleistä siivousta, tarvikkeiden kantamista ja siirtelyä. Liian raskaita töitä ei meillä teetetty.
Alapuolen kuvassa näkyy vähän samaa taloa - minkä ikkunassa roikuin silloin kesällä -63. Se on tuo kadun vasemman reunan punatiilitalosta seuraavan risteyksen ensimmäinen talo (mhy - yksinkertaisesti sanottu....). Siellä se vielä on, muistan sen aina kun tuolla ohi kuljen.
Puistokatu Jyväskylässä, toukokuussa 2013. |
Niin tekivät ahkerat ja reippaa tytöt 1960-luvulla!
VastaaPoistaMinulla oli jo pieni poikalapsi keväällä -63.
Hyvää viikonloppua, Pikoliini!
♥ ♥
Kiitos Aili, hyvää ja kaunista viikonloppua sinnekin.
PoistaMeillä oli vasta elämän seikkailut alullaan ja omilleen lähtö houkutti. Tuon ajan nuoret olivat tottuneet työntekoon. Eikä se ollut vaikeeta saati vastentahtoista.
Hirvittää toi kuva!
VastaaPoistaNe raksa hommelit olivat tosi haluttuja työpaikkoja, just sen hyvän liksan takia....olihan se työkin raskasta, ei nyt sillä!
Olin mäkin jo töissä silloin, taisin kylläkin olla istumatöissä ja sisähommissa...;)
Niin, sinä menitkin jo ennen minua töihin ja vielä nuorempana. Siksi mä jouduinkin jatkamaa uraa, kun sinä olit jo lopettanu. Mulla siisti sisätyö ja sulla työperäiset viat katkas uran ennen aikojaan .... niin se elämä heittelee.
PoistaIhmettelen nyt, etten pelänny ikkunalla roikkuessa - nuorena kait luulee ettei mitään pahaa voi koskaan sattua.