Kauppamatkalla kotinurkissa - Espoossa

Pilvinen, kostea perjantain aamupäivä ja kauppaan olisi lähdettävä - ostamisen tarvetta ei ole. Ruokaa on - eikä muutakaan puutu, mutta hyötyliikunta houkuttaa raikkaassa +15 asteen säässä.

Samaa tuttua reittiä kävelen - samaa mitä kuljin töihin mennessäkin, parinkymmenen vuoden ajan. Ympäristö muuttuu, uutta nähtävää tulee lisää.

Kielot odottavat aurinkoa päästäkseen täyteen loistoonsa. Kukkiva alue on aika suuri - matkani varrella.

Jo aikaisemmin siinä vähän matkan päässä kukkivat valko- ja sinivuokot.

Tuometkin on jo kukassa, tänä aamuna vaan niiden tuoksu ei tunnu. Mutta kun huomenna paistaa aurinko, niin tuoksu alkaa.

Nuo kuvassa näkyvät graniittiset raput vievät pienelle tasanteelle. Se on kiva lepopaikka penkkeineen, näköala on Leppävaaran yli kauas merelle saakka. Vallikallion alue on mäellä - sen kyllä huomaa ja tuntee sitten kaupamatkalta palatessa.

Tässä kuvassa olen ohittanut Läkkitorin (on siinä tori, nyt taas osittain työmaana) ja lähestyn Leppävaaran asemaa. Selloon - ostarille menen rautatien, sen aseman ja maantien alikulun kautta. Tuossa, juuri ennen alikulkua on taas työmaaalue - tekevät uutta tai korjaavat vanhaa kaukolämpöputkistoa.

Ostarin lähellä, juna-aseman alla kuuluu kaunis musiikki jo kauas - paikalla on hyvä akustiikka.

Nyt siinä soitti upea jousikvartetti. Taitavat olla se sama kvartetti Pietarista, jota saamme kuunnella kesäisin, aika useina. Ovat oikeita ammattilaisia - paikalle kertyy aina yleisöä, niinkuin nytkin.

Nyt se vihdoin tuli Selloon - se kauan ja hartaasti odotettu kangaskauppa - Eurokangas tuli.

Marketeissa on kangasosastoja ja sisustuskaupoissa sisustuskankaita ja liinavaatteita, on siellä Marimekkokin. Mutta se tavallinen oikea kangaskauppa puuttui.

Riemastuin niin, että ompelukone ja saumuri on taas kaivettava esille.

Ruokaisat pannuvihannekset - tuo kovan onnen tuote, mistä ehti tulla jo yksi suosikki einekseni. Söin tuota pakastetta jo siitä saakka kun sen ensi kerran kaupassa huomasin. Söin itse ja syötin muille - ja hyvää oli. Laitoin sitä lisukkeeksi moniin ruokiin, sulatettuna laitoin sellaisenaan salaatin sekaan. Kaupasta kannoin sitä kotiin melkein jokaisella kauppareissulla. 

Maijallekin sitä vein.

Viimeisen pussin sisällön sitten hävitin, palautin tyhjän pussin kauppaan ja sain maksun takaisin. Kun niin kovasti tiedotettiin ja varotettiin (tuli teksiviesti ja kirjekin kotiin) - siitä hullunruohon myrkytysvaarasta.

Toivottavasti sitä samaa sekoitusta saadaan pian uudelleen - mutta ilman hullunruohon siemeniä.