torstai 25. huhtikuuta 2019

Kulttuuria kylillä - kierroksella.


Konginkangas - Sumiainen ja Suolahden kautta Jyväskylään.


Keski-Suomen Kylät ry ( http://www.keskisuomenkylat.fi/ ) järjesti tämän hienon kyläkierrossopäivän. Viime Kiirastorstaina lähdimme retkelle pienellä bussilla Jyväskylän Harjukadun tilausajolaiturista, meidät palautettiin samaan paikkaan iltapäivällä klo 16:00.

Kylämatkailu ei voi tulla tuon helpommaksi tai paremmaksi - kaikkineen upea päivä.



 Reimarin tupa Konginkankaalla oli ensimmäinen tutustumiskohde. 
Konginkangas kuuluu nykyisin Äänekoskeen, joten kylän tietoja löytyy myös uuden kunnan kautta, siis toinen linkki Reimarin tupa .


Aluksi kuunneltiin Reimarin tuvan ja Kömin killan toiminnan esittlyjä, välillä laulettiin ja nautittiin mahtavista lausuntaesityksistä (taustalla menossa esitys "Yksinkertainen mies").


Kömin Kilta on vilkkaasti toimiva kotiseutuyhdistys.
Yhdistys esittelee itse toimintaansa parhaiten, paina vaan tuota linkkiä. Tämä kesä täyttyy taas runsaasta ohjelmasta, kuten Mikko Niskanen muistoissa, kyläpäivät, erilaisia retkiä.


Tarjottimellani on maukas keitto, salatteja, perunaa ihanan paistin ja kastikkeen kanssa. Jälkiruuat ja kahvit sitten päälle (sananmukaisestikin muutama läikkä, kun oli niin paljon muuta hauskaa kuunneltavaa ja katseltavaa). Pöytäliina on sitä konginkankaalaisten maalaman kuosin mukaan valmistettua kangasta.


 Konginkankaan kirkko ulkoa ja pari sisäkuva. Kirkko valmistui vuonna 1866 ja sen suunnittelivat ja rakensivat Jaakko Kuorikoski ja poikansa Lauri Heikki Jaakonpoika Kuorikoski.


Sumiaisiin seuraavaksi ja sen Rautionmäen Köyhyydenkylään .
Siellä oli taas paljon nähtävää ja koettavaa.
Ensin menimme museoon. Kuulimme sen syntymisen ja rakentamisen vaiheista, tarinaa olisi kuunnellut ja katsellut kauemminkin - olimme nyt vain yhden päivän retkellä.

Museo on täynnä mielenkiintoista vanhaa esineistöä, on maa- ja metsätöissä käytettyä,
kotiesineitä, leikkikaluja ja vaikka mitä


Köyhyyden kylä on tehty kokonaan kierrätysmateriaaleista - siitä nimi.
Kylässä on täydellinen pihapiiri useine rakennuksineen, on ruokailukatosta, vanhanajan keinua, hirsimökkejä, suuri riihipirtti, savusauna ja korsu. Tiloja voi vuokrata tilaisuuksia ja yöpymistäkin varten ympäri vuoden. Meille tarjottin kahvit leivonnaisineen.








Siisti vanahan ajan ulkohuone, selvästi merkityt N ja M puolet.
Suuren pirtin toinen sisäänkäynti.

Matkamme jatkui Suolehden kautta Jyväskylään. Suolahteen olisi tehtävä oma erillinen retki, niin paljon siellä on nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi Koiviston kylälle perustettiin postikonttori jo vuonna 1786. Koiviston kyläyhdistys kertoo tämän kesän tapahtumista.
Kaikki nämä kylät ovat nykyisin Äänekoskea.

Paljon kuulimme oppaaltamme, joka oli Suomen 14. Virallinen kylähullu, Matti Hämäläinen

Koiviston seuratalo, kuvasin auton ikkunan läpi, siksi omituinen varjo osassa kuvaa.

2 kommenttia:

  1. Kyllä nämä tämmöiset kokopäivän reissut, kaikkinen järjestelyineen on koettava kun kohille tulee. Mullekin aika uusia asioita on nämä porukoissa retkeily, kun on aina itse joutunut vastaamaan kaikesta kun kylille lähtee! Eläleläisen olosta pittää ottaa kaikki irti, kun lähes omalta ovelta ottaa auto kyytiin ja tuo takas samaan paikkaa.....:)

    VastaaPoista
  2. Ihan samaa mieltä olen. Lapsena ja nuorena käytiin Konginkankaalla usein, en vaan enää muista onko edellisestä käynnistä jo 50 vai 40 vuotta, kauan jokatapauksessa. Tunnistin vielä ne talot missä käytiin ennen, kirkonkin muistin. Sumiaisissa en muista käyneeni koskaan. Nyt vaan odotellaan uusia retkiä kylille, muillekkin kuin näille.

    VastaaPoista