 |
| Vanhaa kotiviiniä |
Juurillepaluuni onneksi avasimme vanhan pullon kotiviiniä. Vähän se jännitti - miten viini oli kestänyt melkein viidenkymmenen vuoden säilytyksen ja muutaman muuton kaupungista toiseen. Pullon etiketti oli hävinnyt jo vuosia sitten, enkä enää muistanut sen laatua tai tekovuotta. Olikohan se Portviinin tai Madeiran vaiko Sherryn makuista! Näitä kotiviinin makuja meidän marjaviineissä oli, kun niitä isä ja äiti muutamana vuonna tekivät - aikoinaan. Hyvässä kellarissa viinit säilytettiin vaakatasossa, korkit huolellisesti hartsattuina.
Tämä viimeinen viinipullo oli tasan kaksikymmentä (20) vuotta jääkaappissani. Harvakseltaan sitä kääntelin, sakka oli laskeutunut jo pullon reunoille - tiukasti, ei irronnut pienessä hölskyttelyssä.
Ensimmäinen yö uudessa kodissa, minä ja vanha viini olimme palanneet juurillemme.
Korkki aukesi ehjänä, tuoksu oli hyvä ja viini kirkasta.
Tilkka viiniä lasiin - maku on hyvä - Sherryä se on ja säilynyt hyvin.
Muutin sitten takaisin vanhoille juurilleni Jyväskylään. Elämä jatkuu vanhaan malliin - ei tullut muita muutoksia.
Kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja selkeältä ja niin se olikin. Kaikki meni niinkuin olin sen suunnitellut (yhdessä läheisteni kanssa) - vaikka stressasin turhan paljon joka käänteessä. Olihan siinä juurille paluussa työtä, koko talvi siinä meni.
Piti etsiä, myydä, ostaa, pakata, kierrättää, hävittää, lahjoittaa, tilata ja matkustella ees-taas ja taas purkaa, järjestää, ilmoitella ja tehdä sopimuksia.
Uusi kotini on asettunut kodikkaasti paikoilleen, ja osalla ystävistä ja sukulaisista on nyt pitempi matka käydä kylässä ja toisilla taas on paljon lyhempi matka.
Vieressä näkymä makuuhuoneeni ikkunasta, auringonousua.
Keittiön pöydällä näkyy ruusukimppu, sen ja leivän sekä suolan toi ensimmäinen kyläilijä, Irma P.
(Maijan ja A.O:n käyntejä ei lasketa, ovat kotiväkeä).
Kyllä se serry on vanhempi puteli,1960-luvun alkupuolelta, koska v-65 lähettiin kumpikin muailmallle ja sitä ennen se vesilukko pulppusi......meillä kotonahan ei alkoholia käytetty, mutta vierasvarana oli aina tarjottavaa, fingerporilinen serryä, madeiraa tai portiviini kelpasi kyllä kaikille. Vanhaan viiniputeliin kuuluukin se sakkavana sisäkylkeen josta selviää onko se oikein säilytetty! Makeat ns.jälkiruokaviinit pitääkin säilyttää viileessä ja ottaa ajoissa huoneen lämpöön ja aukaista pullo "hengittämään" jota aromi tulee hyvin esille! Ihanko opettaisin oppilaille....mutta muistissa viellä on tiedot....heh....;)
VastaaPoistaOlet oikeassa, mun muistivirhe. Viini on tehty ennen vuotta 1965, ei voi olla sen jälkeen kun muistelen silloista aikaa. Nyt se viinipullo on hengitelly huoneen lämmössä jo melkein kolme kuukautta - maku on edelleen hyvä. Nyt vissiin pitäis maistella se fingerporillinen jälkiruuaksi päivittäin! Tuon viinipullon ja pienet juurilleen palanneet perintölasit kuvasin eilen (maistelin sen lasillisen samalla, ei makuvirheitä).
PoistaOnneksi olkoon, 50v. vanhaa kotiviiniä, kelpaa maistella...♥
VastaaPoistaAinakin Maikku on siinä sinua lähellä, joten seuraa ja apua löytyy, milloin tarvitset ja haluat!
Kiitos Aili Mummo, vanha kotiviini maistuu niinkuin juurillepaluukin.
PoistaKotikaupunki on AINA kotikaupunki, vaikka viimeiset yli 30 vuotta asuinkin Espoossa. Ei siinä Espoossakaan mitään vikaa ollut, eriomainen kaupunki, mutta synnyin- ja kasvupaikka on eri juttu. Uutta kotiakin oli helppo hakea kun paikan saatoin helposti määritellä - tärkeet paikat tuli olla kävelyetäisyydellä. Ja sellaisen löysinkin. Maikkukin on kahden korttelin päässä, samoin kaupunginteatteri ja jotkut museot, kirjastoon neljä korttelia ja Matkakeskuskin ihan lähellä.
Vau, pitäisikö minunkin poksauttaa korkki vanhasta kotiviinipullosta. Olen makuuttanut sitä viimeiset pari vuotta apukeittiön pöydällä köllöllään. Joskus ennenvanhaan pulppusi vanha aiv-pullo iloisesti keittiön nurkassa. Mihin sekin harrastus lie jäänyt! Harmi. Emopullo toimii lapsenlapsen valopullona led-valoja täynnä.
VastaaPoistaIhan rauhassa sitä kotiviiniä näköjään voi säilyttää vaikka 50 vuotta, jos se vaan on huolella tehty ja suljettu. Omaan putelia, tätä viimistä, muistin kännellä kerran vuodessa ja välillä tiuhempaan. Se korissa ollut suuri lasipullo muistaakseni pääsi oikeiden viiniharrastajien hoteisiin. Oli se tosi iloinen yllätys sen ikivanhan viinin hyvin säilynyt maku. Muistelen, että joku satsi taisi hyytelöityä vähän.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista