tiistai 20. maaliskuuta 2012

Vanha rupsahtunut voi olla kaunis.


Pari viikkoa vanha tulppaanikimppu on vielä kaunis. 
Kimppu oli toisenlaisen nököinen uutena, kovin kaunis silloinkin.

Ajattelin säilyttää kukat sellaisena kuin ne ovat - sellaisina miksi ne muuttuvat ajan kuluessa.
Siirtelen maljakkoa paikasta toiseen ja lisään hieman vettä.
Ehkä hävitä kukat kun terälehdet putoilevat, vesi vihertää ja löyhkää.

Oma tilateokseni - kotona oleva ympäristöteos.

Maljakko on vanha kodin perintö. Kukat toi kummityttö, Tiina.



sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Onhan jo kevättä ilmassa ja mielessä...

Kun räystäät tippuu ja katuojat juoksee, on kevät. 
Meillä tippuu vesi katon reunassa näkyvästä putkesta, eikä katuojia näy missään. Vesi lirisee ajoväylien painaumissa ja kertyy suuriksi jääpohjaisiksi lätäköiksi sinne tänne. Vielä on varottava.

Kulku sujuu vaaratta sulaneilla kävelyteillä Espoossa.
Tämän kevään uusi juttu näyttää olevan tiejyrällä haratut jalkakäytävät. Paksu jään pinta rikotaan kuin jättiläisen kammalla pintaa vetäen. Talven mittaan jäähän uponnut sora noussee pintaan, liukkaat jäämuhkurat katoaa, jalkakäytävä tulee helpoksi kävellä ja jääkin sulaa nopeammin.

Vielä kestää ennenkuin tämä lumikasa on sulanut.

Hyvän mielen juttuja sattuu nyt päivittäin. 
* Viikolla ostarilla kulkiessa huomasin äkisti keskellä kulkutietä taitetun kymmenen euron seltelin. Sellossa keskellä päivää, vilkkaaseen aikaan siinä se oli edessäni, eikä sitä kukaan muu huomannut. Seteli kädessä katselin ympärille ja menin läheisen palvelupisteen väeltä kyselemään mahdollista rahansa kadottanutta, kun samalla pieni poika juoksee luokseni hädissään. Se kymppi oli suuri raha pojalle ja minä sain hyvän mielen.
* Seuraavana päivänä Helsingissä, vilkkaassa kahvilassa oli taas edessäni kadonnut seteli, nyt 20 €. Se oli pudonnut "mummolta", seurauksena taas hyvä mieli ja paljon naurua.


Maria Montazami vierailulla Helsingissä.
* Kun oikea Hollywood julkkistähti tulee Suomen Helsinkiin, ja kun vielä samana päivänä sattuu olemaan ystävän kanssa "treffit kaupungilla" - on sitä osallistuttava tapahtumaan. Yksi "Ruotsin miljonääriäidit" ohjelman tähdistä, Maria Montazami oli promovoimassa tuotteitaan suomalaisille. Me taisimme olla ainoat yli-ikäiset tyttöset tässä fanilaumassa. Me ei kuitenkaan jonotettu nimmaria eikä pääsyä samaan valokuvaan tähden kanssa. Mutta mukavaa oli seurata touhua - etäämmällä. Onneksi Tujulla on hyvä kamera ja vakaa käsi sen käyttöön, niin saatiin kaunis kuva Mariasta.  Miljonääriäiti Helsingissä.

* Luvan perästä julkaisen nyt ja myöhemminkin T. Pyykön ottamia valokuvia. Olemme "paraskaveri" ystäviä ja ent. työtovereita, molemmat jo vuosia eläkkeellä.

Forumin tungosta, Maria Montazamin
 seurue keskipaikkeilla kuvassa.






* Stockmannilla kävimme syömässä, erinomaista ruokaa, edulliseen lounashintaan. Ylimmän kerroksen ruokailualue - ne monet ravintolat - on uusittu kokonaan, harvoin kun siellä käy on pyörällä päästään - aluksi. Piti kierrellä ja katsella paikkoja ennenkuin osasimme valita meille sopivan ympäristön ja toimintatavan. Mukavan paikan löysimme, vieressä oli nuoria äitejä vaunuineen ja lapsineen. Todellinen lapsiystävällinen ympäristö, mekin nautimme




* Seuraavaksi oli kiinnostava näyttely, Ateneumissa -Carl Larsson.. Tuttu taiteilija, paljon tuttuja kuvia, kiva filmi Larssonin maailmasta hänen pihapiirissään ja paljon muuta mukavaa. Nyt näimme Larssonin suuria teoksia, upeita vesiväri- ja oljyvärimaalauksia. Saimme ihailla taitavaa pensselin ja värien käyttöä - läheltä teoksia tarkasti katsellen. Harvinaista näyttelyssä oli myös se, että kaikilla kävijöillä oli hymy huulillaan, kukaan ei irvistellyt eikä mytristellyt otsa kurtussa. No, kalliit eläkeläisliput ei ilahdutanu (ja joku muukin juttu... hm).

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sukutukimuksesta on iloa.


Sukututkimus on hauska ja hyödyllinen harrastus, sen avulla voi löytää ihka eläviä ja oikeita ihmisiä, vaikka sukulaisia toiselta puolelta maailmaa. Näin taas kävi muutama päivä sitten.

Kuinka ollakkaan, päätin nyt ottaa sen kahden viikon ilmaisen kokeilun "Ancestry"  sukututkimusohjelmasta. Olin sitä jo aikaisemmin kokeillut jonkun ilmaisen kokeilutarjouksen aikana. Tiesin, että ohjelman avulla voin löytää etsimääni tietoa, ilmaiseksi saan osan tiedoista - mutta maksullisena kaikki. Odottelin sopivaa aikaa ja riittävää innostusta Amerikan historiallisten tietojen kaiveluun, kuvittelin kahden viikon ilmaisen ajan riittävän. Saattaahan se riittääkin. Nyt sitten rekisteröidyin käyttäjäksi ja annoin tarvittavat tiedot mahdollista maksullista käyttöä varten.

Anna Elviira and Anna Elviira,
 in Jyväskylä Finland, year 1949.
Ensimmäiseksi päätin etsiä lisätietoja äitini tädistä, siitä tädistä jolla on sama nimi äitini kanssa ja joka lähti Ameriikkaan 19 vuotiaana ja tuli vasta 36 vuoden jäkeen esimmäiselle käynnille vanhaan maahan.
Ne tavalliset perustiedot olivat jo selvillä, siis perheiden nimiä, lasten syntymiä ja muita tapahtumia. Kirjeitä oli lähetelty ja vierailuilla käyty, vaikkakin harvakseen. Vähitellen yhteydet katkesivat.

Nyt sitten kun tein ensimmäisen haun, tuli esille toinen sukutukija tutkimassa samaa perhettä. Siitä sitten heti lähetin sähköpostia tutkijalle ja kerroin tämän Annan olevan isoäitini sisaren, kerroin myös Annan lasten ja lastenlasten nimet.
Hyvin kävi, tutkija on Annan tyttären pojan vaimo, siis minun pikkuserkkuni vaimo. Siitäkös riemu syntyi, yhteydet on jo solmittu uudelleen.

Anna täti keskellä sukulaisten ympäröimänä, syyskuussa 1949.
Maija and me are there also, but so small....... 

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Isän syntymäpaikka USA:ssa.

Waukegan Illinoisten osavaltiossa USA:ssa oli pieni, noin 16 000 asukkaan kaupunki kun isäni syntyi siellä 104 vuotta sitten, maaliskuun neljäntenä päivänä. Kaupunki sijaitsee Michigan järven rannalla Chicagon pohjoispuolella. Nykyisin Waukegan on sadantuhannen asukkaan kaupunki, "An Illinois Arts-Friendly Community"..


Postikortin osa vuodelta 1908, Waukegan, Ill.
Isä tätinsä sylissä, äitinsä on vieressä.
Ylhäällä oleva postikortti on vuodelta 1908, isäni syntymävuodelta. Voin hyvin kuvitella kortin vasemman reunan henkilöitten olevan vaikka isoäitini sisarensa kanssa työntelemässä vaunuissa pientä Edviniä (noita lastenvaunuja esittelin jo tässä blogissa vuosi sitten). Näin on helppo kuvitella kun katsoo toista kuvaa ja sen henkilöitä, sisarukset Hanna ja Alexandra pitkissä hameissaan ja pieni poika mekon näköisessä paidassaan. Todennäköisesti henkilökuva on kuitenkin jo New Yorkista, Hanna täti asui siellä ja sinne muutti isän perhekin.

Löysin väestölaskennan tiedot vuodelta 1910, minkä mukaan perhe asuu jo New Yorkissa. Census näyttää oikean perheen, vaikka sukunimi on vääntynt melkein tunnistamattomaksi ja henkilöiden etunimissä on virheitä.

Alla oleva topografinen kartta Waukeganin alueesta on mitattu kaksi vuotta ennen isäni syntymää, vuonna 1906. Perheen tuon aikaisen osoitteen löysin vanhasta kirjekuoresta. Paikan sijainti näkyy karttapalan alareunassa, keskipaikkeilla olevassa ruudussa 28, vähän tuon numeron alapuolella (vertasin tätä karttaa  "Google earth" tietoihin).


All maps on this page were published by the U.S. Geological Survey and are in the public domain.
Historical Topographic Maps Home Page.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Täällä synnyin ja kasvoin.

Tässä taas mielipuuhissani - karttoja katselemassa ja leikkelemässä, digitaalisia ei alkuperäisiä. Valitsin tähän  palan vanhaa pitäjänkarttaa, vaikka sen tietosisältö on paljon vanhemmalta ajalta kuin tämän jutun otsikosta voisi ajatella, varmaankin 1800 -luvulta. Toinen kuva on tätä päivää ja sen julkaisija on Google earth.

Pitäjänkartan keskikohdassa näkyy L -muotoinen pieni lampi, sininen pläntti vihreen alueen sisällä, se on Vasikkalampi. Googlen kuvaan olen tuolle kohdalle laittanut keltaisen nastan ja lammen nimen (kuvan oikeassa reunassa). Molempien kuvien vasemman reunan yläosassa on pitkähkö järvi, Köhniönjärvi. Pitäjänkartassa järven nimi on jotain muuta, en saa selvää (yritän selvittää....).

Hyvä esittely vanhasta kotialueestani löytyy Wikipedia linkistä, Kypärämäki.
.
Käsin valmistettuun pitäjänkartastoon sisältyy tämä Jyväskylän karttalehden 3212 05 osa.
Näitä Maanmittaushallituksen karttoja säilytetään nyt Kansallisarkistossa, missä ne on myös digitoitu.

Google earth tarjoaa tällaista karttakuvaa Jyväskylän Kypärämäen kaupunginosasta. 

Pirkko ja Maija kodin portailla,
minä kiltisti asennossa ja Maija
jo naureskellen pelleilee.
Pieni muisteluhetki lapsuutemme ajoista - kahden valokuvan kanssa.
Vasikkalammen jäällä opimme luistelemaan ja Köhniönjärvellä uimaan. Kotimme oli noiden vesialueiden välissä, samoin kansakoulu -  mitä kävimme, kirjasto - mistä lainasimme kirjoja, kirkko ja seurakunnan tilat - joissa kävimme pyhäkoulussa ja partiossa, suurin osa lapsuunden kavereistamme asui siellä.

Sisarukset Maija, Pentti ja Pirkko Vasikkalammen jäällä
 melko tasan 55 vuotta sitten, helmikuussa 1957.
Joka talvi me alueen penskat aurattiin itse luistelukenttä lammen jäälle, meitä lapsia oli paljon. Vasikkalammella opeteltiin luistelun alkeet ja pelattiin ensimmäiset jääkiekkottelut. Meillä tytöilläkin oli hokkarit eka luistimina, kuvassa näkyy jo kaunoluistimet.

Kesäisin lammella seilattiin omatekoisilla lautoilla ja joillakin veneen kuvatuksilla. Lampi oli matala ja vesi oli likaista eikä siellä uitu, muulloin kuin vahingossa lautan hajotessa tai rannalta lipsahtaessa. Lammen rannalla oli myös kiinteät pyykkipadat ja muut pyykinpesuun tarvittavat altaat sekä laiturit. Näkkileipätehdaskin oli siinä lammen vieressä ja paljon muuta.