perjantai 24. helmikuuta 2012

Paikka, missä äiti syntyi.

Äitini syntyi kotimökin savusaunassa, talvella 1910. Niin oli Suomessa tapana silloin.
Tämä savusauna sijaitsee nykyisen Jyväskylän kaupungin alueella, mutta äitini syntymän aikaan paikka oli Jyväskylän maalaiskunnan Korttajärven kylää. Tarkemmin alla olevan kartan keskipaikkeilla vinossa olevan Korttajärvi bys  -nimen loppu ässän (s kirjaimen) yläpuolella.

Tässä kartassa ei saunaa vielä ole, ei ole sitä kotimökkiäkään, eikä Autio -nimistä talo. Kartasta ei selviä sen tietojen ajankohta eikä valmistumisvuosi. Olisikin hullua ajatella, että jonkun kartan, tai edes tämän karttalehden, 3212 06, tiedot voisivat olla yhden - tai muutaman vuoden aikana mitattu ja valmistettu kartaksi. Käytännön mielikuvitusta tarvitaan, siis kuvittele; 1800 -luku, kaikki hommat jalka- ja käsityönä, lyhyt maastokausi, vähän ammattilaisia, tekniikan kehitys alkutaipaleilla, jne. Ehkä tuo karttakuva on peräisin isojaosata, vuodelta 1882. Pitänee tarkistaa kiinteistörekisteristä ja maanmittausarkistosta. Nyt tiedot saisi itsepalvelunakin: Kaikki arkistopalvelut maanmittaustoimistoista.

Pieni osa MMH:n pitäjänkartan lehteä 3212 06, kartasto on nyt
Kansallisarkistossa ja siellä digitoitu meidän iloksi ja hyödyksi.
Tämä käsin erilaatuisille ja -paksuisille papereille mittakaavaan 1:20 000 piirretty, väritetty ja osista koottu "Pitäjänkartasto", on paloiteltu yleislehtijaon mukaan ja sitten liimattu kartongille. Kartaston aineisto on eri lähteistä peräisin. Käytettiin kaikkea valmiina ollutta tietoa, kuten geometristen mitausten tietoja, isojakoja ja  muita toimituksia, uusia mittauksia, karttoja suurennettiin tai pienennettiin, tietosisältö eli kaiken aikaa.

Kartaston tekotapa näkyy selvästi tuossa kartan kuvassa. Ei nuo aukot, vekit ja rypyt ole pelkästää kartan huonosta säilytyksestä tai käytöstä johtuvia. Kartastoa koottaessa, sen palat oli liitettävä pakottamalla yhteen - jotta saatiin kuviot ja rajat kohdistettua mahdollisimman hyvin. Tämän kartan palat näyttävät olevan  samanlaatuista karttakartonkia, toisen näkösitä jälkeä varmasti tuli kun oli yhdistettävä ohutta paperia ja kartonkia.

On myös järkevää, ja oikein ajatella ettei tällainen "ryppykasa" voinut olla koko tämän suuren työn tavoite ja lopputulos, vaan tämä kartasto olisi ollut välivaihe (osien koonti, paloittelu ja pahville liimaaminen joskus 1950 -luvulla) seuraavaa pitäjänkartastoa varten.
Siis mitä... no, aikoinaan on tehty kaikenlaisia pitäjänkarttoja, mitattu ja piirretty käsin, kopioitu ja väritetty, painettu yksivärisenä tai monivärisenä. Niitä valmistettiin tilauksesta  myös Maanmittaushallituksessa, varmasti näitä karttoja on tallella tilaajillaan - voin kuvitella niitäkin kopioidun edelleen.

Äiti syntymäpaikkansa edessä, joskus 1980 -luvulla.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Nuori sotilassoittaja.

Uusi sotilassoittajaoppilas, Edvin N. 14 vuotiaana.
Musiikin, puhallinmusiikin tai jos halutaan sanoa myös "torvisoiton" opinnot saattoi aikoinaan aloittaa ja suorittaa armeijassa, niinkuin nytkin. Silloin ei Suomessa tainnut olla valinnanvaraa missä opiskella soittamista, ja työpaikkakin oli taattu. 

Isä astui vakinaiseen sotilaspalvelukseen vuonna 1922, vasta neljätoistavuotiaana. Hän teki sopimuksen Korialla, Pioneeripataljoona 1:n Soittokuntaan soittajaoppilaaksi liittymisestä. Tuon ensimmäisen sopimuksen allekirjoitus on vielä lapsen käsialalla kirjoitettu, mutta seuraavassa on jo niin tuttu oma nimikirjoitus. Varmasti poika oli kasvanut aikuiseksi. 
Aluksi hänen soittimenaan oli B. Kornetti sitten tuli Tenori torvi (mikähän se on, tämä lukee työtodistuksessa) ja pianonsoiton opinnotkin hän oli aloittanut. Myöhemmin hän soitti barytonia ja tenoria, sekä soittokunnan jazz-orkesterissa altto saxophonia

 Sotilassoittajan uraa kesti vuoden 1930 loppupuolelle saakka, viimeinen paikka oli Lahdessa. Soittaminen ja musiikin harrastus ei tietenkään loppunut sotilasuraan, vaan vahvistui muissa orkestereissa ja soittokunnissa.

Musiikki ja valokuvaus olivat ne tärkeimmät harrastuksensa, paremminkin sivuammatteja. Hän opetti meitä lapsia hankkimaan sellaiset harrastukset, joista ei ole pelkkää iloa ja rahanmenoa. Hyvistä harrastuksista saa ilon lisäksi säästöjä ja lisätuloja. Sitä neuvoa toteutamme vieläkin, siis kaikkien harrastusten ei aina tarvi vaan maksaa.


Esiintymistilaisuuksista ei varmasti ollut pulaa. Yläkuvan esiintymisen tilaisuudesta tiedän vain tuon paikan ja päivämäärän. Alapuolen kuvan esiintyminen näyttää olevan jonkun urheilutilaisuuden juhlistamista, paikkaa ja aikaa en tiedä. Isä Edvin on auton lavalla, takarivissä keskipaikkeilla.


torstai 9. helmikuuta 2012

Tiedon ja mainosten ilmaisjakelua Budapestissa.



Kuvasin tuohon alkuun muutaman ilmaisjakeluna kotiin tulevan lehden sekä joitakin matkaoppaita. Näiden lisäksi koteihin, postilaatikoihin tai talojen sisääntuloauloihin, jaellaan kauppojen ja kauppakeskusten mainoslehtiä. Täälläkään ei ole vaikea pysyä ajantasalla paikallisista tapahtumista ja hinnoista.

Józsefváros, unkarinkielinen kaupunginosalehti ilmestyy pari kertaa kuukaudessa, samoin tuo sanomalehden näköinen Helyi Téma. Jotain selvää niistä saa unkaria taitamatonkin, sanakirjan avulla, kuvia tutkimalla ja loput päättelemällä,ja  tärkeän tuntuisissa asioissa ystävien apuun turvautuen.

Markettien, super- ja hypermarkettien mainosvihkot jaellaan koteihin niinkuin Suomessa. Niiden avulla kyllä pysyy hintatietoisena. Suuri osa marketeista ja niiden tuotteista on Suomessa tuttuja, lisäksi tällä on muita Euroopassa tunnettuja suuria ketjuliikkeitä, useita.

Monilla kielillä tehtyjä Matkaoppaita saa Turistitoimistoista, hotelleista, lentokentältä ja vaikkapa Suuresta Kauppahallista ainakin matkailusesongin aikana. Budapestissa on oppaita suomeksikin, ja nyt tarkoitan opasvihkosia sekä oikeita suomea puhuvia opashenkilöitä, kuten kuvan oikeassa alanurkassa olevan ystävämmen Tiborin pieni mainoslehtinen.
Kultturitalojen (taidegalleriat, tetterit, elokuvat, museot, konserttitalot, jne) ohjelmia ja esitteitä voi hakea kustakin laitoksesta, tai Turistitoimistoista ja vaikka mistä. Esitysten ja tapahtumien yhteenvetovihkosia ilmestyy viikottain ja niitä on esillä kaikkialla.
Ilmaisia nettiyhteyksiä on kaikkialla, eikä niitä erikseen edes mainosteta. Kaupungilla kulkiessa,tai muissa sisätiloissa on helppo huomata ihmiset läppäri tai joku muu "älyvehje" nokan alla. Ihan niinkuin minäkin nyt olen Corvin ostarilla.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Nyt se loppu - Malévin toiminta.


Unkarin valtion lentoyhtiö Malév lopetti toimintansa perjantaina 3. helmikuuta 2012. Se on surunpäivä monille tuhansille ihmisille. Yllätyksenä tämä konkurssi tuli, vaikka olisihan sen voinut arvata kun yhtiön talouden tilannetta jatkuvasti pohdittiin uutisissa. Mutta sama se on muidenkin lentoyhtiöiden kanssa, niitä kaatuu ja nousee solkenaan, kilpailu matkustajista on kovaa.

Lisz Ferenc Airport, entinen kentän mimi Ferihegy,
lähtöterminaalin tunnelmaa 4.2.2012.
Nyt meillä oli Malévin liput. Sanoin oli, koska meillä on nyt Finnairin liput pari päivää myöhäisemmälle lennolle. Vähän siinä mietittiin mitä tehdä ja miten toimia. Ensin tietysti, jo heti perjantaina ”toimistolle” katsomaan internetistä tietoja, sitten soitin sieltä löytyvään puhelinnumeroon. Kun niistä en saanut vastauksia niin seuraava tehtävä, lauantaina aamupäivällä, oli lähteä lentokentälle. Kokemuksesta arvasin, että tuo aika on rauhallinen ja niin oli. Ei tarvinnut jonottaa, odottaa, tunkeillä eikä tulla tönittäväksi. Siis ensin Malévin palvelupisteeseen, missä hoidettiin käyttämättömäksi jäävän lipunosan takaisinmaksatuksen hoito. Sitten uuden lipun hankkimiseen. Ruljanssi oli hoidettu 15 minutissa, plus huvimatka kentälle.

Tässä tapauksessa oli selvät sopimukset, joita en nyt muista tai edes ymmärrä tarkasti, mutta yhtiö lupaa hoitaa kolmen päivän sisällä matkustavat kohteisiinsa jollakin muulla tavalla ja paluulipulliset (29. helmikuuta saakka) saavata käyttämättömän hinnan takaisin. Tai jotain sinne päin. Palvelu kentällä ainakin toimi ja oli hyvin järjestyksessä. Itsepalvelua kaipaaville matkustajille oli järjestetty suuri huone ja liuta tietokoneita ilmaisella nettiyhteydellä uuden matkareitin hakemista varten.

Köbánya-Kispest, metrolinjan M3 pääteasema lentokentälle päin.

Lentokenttämatka on meille eläkelläisille ilmainen julkisilla kulkuneuvoilla ja niitähän mekin käytämme. Kun tulemme Unkariin muutumme unkarilaiseläkeläisiksi, yritämme ainakin. Nyt oli taas hyvä tilaisuusa tarkistaa uusi bussi – metro terminaali Köbánya-Kispestissä. Se vanha edusti vielä sitä viimeistä sosialismin sekasotkua. Nyt uusi asema on nykyaikaa. Tällä asemalla vaihdetaan lentokenttältä tulevasta bussista nro. 200E siniseen metrolinjaan M3. Nyt asema näyttää melkein valmiilat ja liukuportaat ovat toiminnassa, kapsäkkiä ei tarvitse raahata portaita ylös ja toisia alas.


Lauantaina satoi lunta - vähän.

torstai 2. helmikuuta 2012

Pieni Rákóczi téren kauppahalli.


Rákóczi téren kauppahallin sisänäkymä.

Onkohan tämä pieni Rákóczi téren reunalla sijaitseva kauppahalli sen Suuren Kauppahallin poikanen. Rakennus on päältä ja sisältä sen näköinen, että poikanen se varmasti on ja samaa sukua.


Kuvan oikeassa reunassa näkyy kauppahallin julkisivu ja vasempaan reunaan on valmistumassa uuden metrolinja nelosen (M4) Rákóczi téren asema. Luultavasti aseman, pysäkin, aukion nimi säilyy samana, kun nyt viime vuoden aikana niin monta Budapestilaisen paikan nimeä taas on muutettu. Esim. entinen Ferenc körút asema / pysäkki on nyt Corvin negyed ja Moszkva tér on nyt Széll Kálmán tér ja lentokentänkin nimi vaihtui.


Tämä kauppahalli on siis Budapestin VIII. Kaupunginosassa, Józefvárosissa, ratikat 4 ja 6 pysähtyvät Rákóczi tér nimisellä pysäkillä tuon samannimisen aukion toisella puolella, suurella kaarikadulla. Ja kun se uusi metrolinja joskus otetaan käyttöön niin hallin edessä on metron sisäämkäynti. Nyt tammikuun kylmyydessä, -5 astetta, hallissa oli hiljaista, jotkut myyntipisteet olivat kiinni, varmasti hallin edessä oleva työmaa vieroitti joitakin asiakkaita. Täällä kannattaa vierailla.